Aamu-tv:n pioneeri Leena Pakkanen muistelee alkuaikoja – marginaalista aamun ykkösohjelmaksi

Leena Pakkanen muistelee erityisen suurella lämmöllä aikaa, jolloin Aamu-tv:tä tehtiin Lasipalatsin akvaariomaisessa studiossa.

kulttuuri
Leena Pakkanen ja Arto Nyberg
Leena Pakkanen ja Arto Nyberg 11.2.1998.Seppo Sarkkinen / Yle

Leena Pakkasta ei tarvinnut kauaa maanitella Radiomafian johtohommista Ylen Aamu-tv:n joukkueeseen. Syynä oli luja lukkarinrakkaus aamutelevisioon. Pakkanen oli ollut Pohjoismaiden ensimmäisen aamutelevisio-ohjelman, 1989 käynnistetyn MTV3:n Huomenta Suomen ensimmäinen juontaja.

Ennen keväällä 1997 käynnistyneitä Aamu-tv:n lähetyksiä koko porukan ajattelu piti saada uusille raiteille, Pakkanen muistelee. Vaikka kilpailevan kanavan aamuohjelma oli pyörinyt jo lähes kahdeksan vuoden ajan, epäiltiin Yleisradiossa, ettei hektinen aiheesta toiseen säntäily istu suomalaisten mentaliteettiin. Etenkään aamuvarhaisella.

– Me ajateltiin harjoitusvaiheessa, että meiltähän loppuvat haastateltavat heti kättelyssä tätä tahtia, mutta nopeasti siihen tempoon totuttiin. Oma temppunsa oli miettiä, miten vieraat saadaan vaihdettua studiossa, kun ei ole mainoksia. Siksi piti kehitellä muutaman minuutin inserttejä.

Pakkasen pitkä kokemus aamutelevisiossa oli arvossaan suunnitteluvaiheessa.

– Isoin panos, minkä minä pystyin antamaan oli se, miten tehdään pitkää lähetysvirtaa televisioon. Kolmen tunnin suora lähetys oli sekä toimittajille että tekniikalle aivan uusi tapa työskennellä. Piti ymmärtää, että ohjelmaa tehdään reaaliaikaisen kellon tahtiin.

Leena Pakkanen
Leena Pakkanen.Seppo Sarkkinen / Yle

Ylen tähdetkin kovassa koulussa

Koska Leena Pakkasen kasvot olivat tutut kilpailijan kanavalta, kesti hetken, ennen kuin hänet päästettiin Ylellä ruutuun. Alkuun Pakkanen puursi Aamu-tv:n uutispäällikkönä.

Jo ennen lähetysten alkua hänet kuitenkin tulevaa silmällä pitäen otettiin mukaan juontajakoulutukseen. Sitä veti BBC:n aamutelevisioveteraani Judith Stamper.

Stamper oli Pakkasen mukaan kova kouluttaja, jota ei kiinnostanut kuka kukin Ylessä on. Hänen opeistaan saivat osansa myös uutisankkurit.

– Arvi Lind sai koulutuspäivän jälkeen iltauutisissa migreenikohtauksen, koska hänet oli pantu niin lujille. Eihän hänelle kukaan yleläinen ikinä ollut uskaltanut mistään sanoa, mutta Judith ei kuvia kumartanut.

Pakkanen päätti pysyä Aamu-tv:ssä niin kauan, että katsojaluvut hurahtavat pysyvästi ohi Huomenta Suomesta.

graafi keskikatsojamäärät
Yle Uutisgrafiikka

– Kuusi vuotta siihen meni, koska HuSulla oli niin vahva jalansija. Nythän Aamu-tv porskuttaa ihan eri lukemissa. Se oli tiimin ansiota, meillä oli vankkaa journalistista osaamista alusta lähtien; kovia aiheita ja uutisvoittoja.

Pakkasen Aamu-tv-keikka venähti aioittua pidemmäksi. Hän jäi Ylestä eläkkeelle keväällä 2010. Kahden vuoden Ykkösaamu-sivupolkua lukuunottamatta Pakkanen oli Aamu-tv:ssä siihen asti. Parasta niissä vuosissa oli hänen mielestään se, että ikinä ei tiennyt, mitä aamu tuo tullessaan.

– Aamulla oli kuin kalastaja menossa kokemaan verkkoja. Sinulla oli vieras ja toimeksianto, että tiristät siitä uutisen. Sitten kun sen uutisen sai ja se kesti uutisena koko päivän, se oli todella mahtavaa.

Leena Pakkanen ja Jussi-Pekka Rantanen
Leena Pakkanen ja Jussi-Pekka Rantanen 1.7.2001 Halosenniemessä Tuusulassa.Seppo Sarkkinen / Yle

Murmanskin lähetys oli jäädä tekemättä

Herkullisin yksittäinen muisto Pakkasella on erikoislähetyksestä, joka tehtiin Venäjän pohjoisimmasta kaupungista, Murmanskista kesäkuun alussa 1998. Siellä oli järkyttävän kylmä, mutta lämpö ja lämmin vesi oli pantu poikki toukokuun lopussa. Niinpä juontaja Pakkanen kuumensi tukanpesuvettä vedenkeittimellä.

Haasteita oli myös siinä, miten saadaan kasvot ruutukuosiin. Se oli tärkeä juttu, kun lähetys sentään näkyi Brysselissä asti. Tulkki vastasi hövelisti kyllä, kyllä, kun Pakkanen varmisteli, että paikalla on maskeeraaja ja tarvittavat välineet.

– Siellä oli sitten yksi meikkitupsu, jossa oli vitivalkoista puuteria, ja ajattelin, että apua! Mutta se oli hauskaa, ihana seikkailu.

Seikkailua riitti jo ennen maskikatastrofia. Koko lähetys oli jäädä väliin ensin siksi, että vorot olivat vohkineet yhteyksiin tarvittavaa kuparikaapelia, sen jälkeen siksi, että tulli takavarikoi koko lähetyskaluston.

– Onneksi Paavo Lipposen veli oli Pietarissa konsulina ja sai hoidettua asiat niin, ettemme joutuneet maksamaan tavaroistamme kymppitonnia viranomaisille.

Leena Pakkanen
Leena Pakkanen viimeisessa Aamu-tv -lähetyksessään.Yle

Lasipalatsin ikkunoiden takana oli kilpailevaa ohjelmaa

Leena Pakkanen muistelee erityisen suurella lämmöllä aikaa, jolloin Aamu-tv:tä tehtiin Lasipalatsin akvaariomaisessa studiossa. Ikkunan taakse saattoi ilmestyä kaikenlaista viheltäjää.

– Vakiokasvo oli Metro-lehden jakaja. Hupaisaa oli myös aina vaalien alla, kun ehdokkaat laittoivat numeronsa autoon ja ajoivat studion ohitse äärimmäisen hitaasti ja jäivät vielä muka liikennevaloihin varmistamaan, että näkyvät televisiossa.

Työskentely Lasipalatsin tiloissa oli Pakkaselle myös henkilökohtaisesti merkityksellinen juttu, ympyrän sulkeutuminen.

– Samassa paikassa, missä studio oli, oli aikoinaan HOK:n elintarvikemyymälä. Äitini oli siellä nuorena tyttönä puotipuksuna. Ajattelin, että onpa hienoa olla samassa paikassa töissä kuin mutsi!

Herätyskello soi yhdeltä yöllä

Järkyttävän varhaiset aamut eivät sovi kaikkien fysiikalle kuten ei yötyökään. Leena Pakkanen ehti nähdä monen toimittajan vaihtavan toisiin hommiin. Nyt hän ihmettelee, millä jaksoi kaikki ne vuodet lähes olemattomilla yöunilla.

– Minähän olin sellainen hikipinko, että olin töissä jo kolmelta aamulla. Heräsin yhdeltä, ulkoilutin koiran ja ja kävin suihkussa. Nukkumaan menin yhdeksän aikaan, uutisten jälkeen. Se oli minusta niin hieno juttu, että sillä sitä jaksoi. Olihan sitä päivällä sitten välillä väsymyksestä ihan pöhkö.

Pakkanen pyörittää nykyisin omaa viestintäkoulutusfirmaansa, jonka työt tehdään ihan säädylliseen aikaan. Silti vanhat rutiinit istuvat tiukassa.

– Usein sunnuntaisin huomaan miettiväni, että olenkohan nyt varmasti valmistellut huolella kaikki huomisaamun haastattelut. Joskus miettii myös, kun törmää oikein kiinnostavaan uutisjuttuun, että hitsi, mitä tuosta saisi irti.

Aamu-tv:n vuodet tulevat joskus myös uniin. Se voi olla Murmanskin matkan onnettoman puuterihuiskun peruja.

– Näen toisinaan sellaista painajaista, että olen menossa lähetykseen, enkä löydä meikkejä mistään.