1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kirjat

Radiopuhelimet antoi inspiraation murhamysteerille – esikoiskirjassa rehottaa mieshuumori ja paljastuu lapsuuden salaisuuksia

Venäläinen Vainikkalan asema ja yksi vuorokausi ovat raamit kirjalle, joka kertoo suomalaisbändin epäonnistuneesta keikasta. Teos on ryyditetty muusikoiden huonolla huumorilla.

Kirjailija sai alkusysäyksen kirjaansa parikymmentä vuotta sitten, kun tämä oli kuvaamassa opiskelijakaverinsa kanssa Radiopuhelimet-yhtyeen musiikkivideoita. Kuva: Jaani Föhr

Juna Moskovasta lähestyy Vainikkalan asemaa. Matkustajien joukossa on bändi, jonka keikka ei mennyt ihan putkeen. Kirjan juoni rakentuu yhden vuorokauden ajalle.

Helsinkiläisen kulttuuritoimittaja Jussi Lehmusveden esikoiskirjaan on tallennettu bändidynamiikkaa parinkymmenen vuoden takaisista musiikkivideokuvauksista. Lehmusvesi teki niitä yhdessä opiskelukaverinsa Tomi Tuomaalan kanssa oululaiselle Radiopuhelimet-yhtyeelle.

– Jotenkin aidosti Radiopuhelinten kohtaaminen aiheutti minussa sysäyksen, että pitäisi kirjoittaa bändistä, joka on ollut pitkään yhdessä ja jolle on syntynyt ristiriitoja.

– Kaikilla bändin jäsenillä on lapsuuden salaisuus. Toimittaja Tuohipuu on saapunut tekemään bändin keulahahmosta Juhani Hurmasta henkilökuvaa, mutta joutuukin keskelle mysteeriä, Lehmusvesi raottaa kirjan tarinaa.

Huonoa huumoria

Kirjan kansien välissä hersyy ronski leikinlasku. Lehmusvesi avaa, että Vainikkalan huumorin taustalla on harkittu kontrasti.

– He ovat neljääkymmentä lähestyvä rockbändi, jonka jäsenet ovat jääneet lapsuudentraumoista johtuen jälkipuberteettiseen ikään. Junan lähestyessä Vainikkalaa tämä historia alkaa purkautua, Lehmusvesi luonnehtii.

Kirjassa kertojia on kymmenkunta. Mukaan mahtuu monenlaista henkilöhahmoa.

Kaikilla bändin jäsenillä on lapsuuden salaisuus.

Jussi Lehmusvesi

– Ääneen pääsevät muun muassa syntymäpervomanageri ja vajaalla pakalla pelaava junan kuljettaja.

Raisut vitsit ovat osittain antia Radiopuhelimilta. Toinen inspiraation lähde oli Lyijykomppania-niminen bändi, josta Lehmusvesi ja hänen työparinsa Tomi Tuomaala tekivät minidokumentin.

– Se oli hyvin kostea reissu ja inspiroi kirjassa kuvailtua bändidynamiikkaa.

Kävelevä basistivitsi

Kirjan henkilöhahmoista yksi jakaa saman sukunimen Radiopuhelimet-yhtyeen jäsenen kanssa. Hän on Raatikainen. Kun Lehmusvedeltä utelee, onko heissä muutakin samaa kuin sukunimi, vastaukseksi tulee ensin naurahtelua.

– Noh tuota, Raatikainen on kovin yksinkertainen ja edustaa sitä komiikan lajia. Hän on kävelevä basistivitsi. En uskalla sanoa, että heissä jotain samaa olisi, kyllä sen verran on henkilöhahmo muuttunut.

Jussi Lehmusvesi paljastaa, että kirjoitusvaiheessa bändin henkilöhahmot kantoivat nimiä Raatikainen, Mällikäinen ja Mäki. Vain Raatikainen jäi jäljelle.

– Tietenkään kirjan lopputulos ei ole yksi yhteen Radiopuhelinten kanssa, mutta he antoivat alkuinnostuksen.

Sieltä on mukaan tarttunut varmaan normaalia, keikan jälkeistä sekoilua.

Jarno Mällinen

Radiopuhelinten lauluntekijä ja kitaristi Jarno Mällinen kommentoi, että jonkun kritiikin mukaan Vainikkala saattoi inspiroitua Amorphis-nimisestä yhtyeestä, mutta miksei Radiopuhelimistakin.

– Jos kirjailija on inspiroitunut yhteisistä illanvietoista, niin silloin sieltä on mukaan tarttunut varmaan normaalia, keikan jälkeistä sekoilua ja erikoisia persoonia, Mällinen arvuuttelee.

Mällinen lupaa, että heikko huumori on lähes jokaiseen bändiin kuuluva mauste. Hän tiivistää, että keikkamatkojen aikana vitsien taso oli kirjavaa.

– Skaala ulottuu alapäästä kosmokseen. Ensin puhutaan niin ala-arvoisia, ettei sitä muualla kehtaisi edes esittää ja myöhemmin pohditaan politiikkaa tai kosmologiaa, Mällinen summaa.

Uuno Kailaan runoja

Lehmusveden kirjassa esitetään Uuno Kailaan runoja musiikkikappaleina. Hänellä on myös visio, että Radiopuhelimet tekisivät samoin. Idea ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä ainakin 500 Kiloa Lihaa -bändi on aikaisemmin tehnyt jo edellä mainitun.

– Olisi aivan mahtavaa, jos Radiopuhelimet tekisivät sellaisen levyn. Me olemme fanittaneet Uuno Kailasta jo nuoruudesta asti. Siinä mielessä toive on realistinen, ei mitenkään poissuljettu mahdollisuus, Mällinen pohtii.

Hän ei silti usko, että Radiopuhelimet lähtevät Kailasta sovittamaan. Mällinen tunnustaa, ettei ole lukenut Vainikkalaa. Vielä.

– Aion kyllä lähettää sen kirjan heille, omistuskirjoituksella, kirjailija Lehmusvesi lupaa.