Trauma nuoren miehen eutanasiasta johdatti Sadun moderniksi munkiksi: "Elämäni paras päätös"

Sairaanhoitajan työn vaihtaminen meditaation opettamiseen on ollut Satu Karjalainen-Klaverin elämän parhain päätös.

terveydenhoito
Satu Karjalainen-Klaver
Satu Karjalainen-Klaver on lähtöjään Kainuun Suomussalmelta. Nykyisin hän asuu Hollannissa ja toimii meditaatio-opettajanaAtte Tanner

Satu Karjalainen-Klaver puhuu rauhallisella äänellä. Sanat ovat pehmeitä ja äänteet pyöreitä. Tuntuu, että hän harkitsee jokaisen sanansa tarkkaan. Siitä huokuu myös puhtaus, ilo ja harmonia. Kaikki ne sanat, joita Sadun sanskriitinkielinen munkkinimi Sattwa tarkoittaa.

Satu sanoo elävänsä nyt unelmaansa. Jos Kainuun Suomussalmelta lukioikäisenä lähtenyt Satu pystyisi näkemään nykyisen Sadun, joka asuu Amsterdamissa ja kutsuu itseään moderniksi munkiksi, ajattelisi hän: "Oh my God, miten mahtavaa."

– Halusin aina elämältä kokemuksia ja niitä on tullut tosi paljon. Kokemusten laadut ovat olleet tosi erilaisia. Joskus aikanaan olisin voinut lajitella ne hyviksi ja huonoiksi kokemuksiksi, mutta nyt ajattelen niiden olevan vain kokemuksia, jotka ovat kaikki johtaneet siihen, että olen tässä ja nyt, Satu kertoo.

Kokoa itsesi. Olet sairaanhoitaja ja tämä kuuluu täällä asiaan.

Satu Karjalainen-Klaver

Vielä 2000-luvun alussa Sadulla oli tunne, että elämästä puuttuu jotain: yhteys johonkin suurempaan. Työssäänkin syöpätauteihin erikoistuneena sairaanhoitajana hän tunsi riittämättömyyden tunnetta. Hänestä tuntui, että työ on loputon, eikä hän ole tehnyt tarpeeksi.

Traumaattinen kokemus havahdutti Sadun huomaamaan, että henkinen hyvinvointi on kaikista tärkeintä.

Eutanasiakokemus laukaisi henkisen kriisin

Syöpätauteihin erikoistunut sairaanhoitaja katsoo epäuskoisena kollegaansa amsterdamilaisessa sairaalassa lauantai-illan vuorossaan. Ensimmäinen eutanasiapotilaani? Tänään? Onko tämä joku vitsi?

Satu ei ole saanut koskaan minkäänlaista perehdytystä eutanasiaan. Tilanne tulee hänelle täysin odottamatta eteen. Energiavirta kulkee koko kehdon läpi. Aika pysähtyy.

– Kokoa itsesi. Olet sairaanhoitaja ja tämä kuuluu täällä asiaan, Karjalainen-Klaver sanoo itselleen.

Hän haluaisi kieltäytyä työtehtävästä, muttei tiedä sen olevan mahdollista.

Nainen istuu kalliolla
Satu Karjalainen-Klaver sanoo elävänsä nyt unelmaansa.Satu Karjalainen-Klaverin kotialbumi

Potilas on nuori mies. Hän on terminaalivaiheessa, kärsii ja on toivonut saavansa viimeisen lääkkeensä mahdollisimman pian. Osastolla on paljon nuoren pojan kavereita, he ovat tulleet jättämään hyvästit. Karjalainen-Klaverin osana on lohduttaa heitä.

Illalla Karjalainen-Klaver juhlii ystävänsä 30-vuotisjuhlia. Olo on epätodellinen. Kyse ei ole siitä, etteikö Satu hyväksyisi eutanasiaa. Hyväksyy, mutta tuolloin vuonna 2003 hän sai tilanteen eteensä yllättäen, eikä ollut vielä varma, mitä mieltä on asiasta. Hänestä jopa tuntuu kuin hän olisi uhri, koska hänet on laitettu tekemään jotain sellaista, mitä hän ei olisi halunnut tehdä.

– Te olette tehneet kaiken väärin, huutaa kollega, kun Karjalainen-Klaver tulee sunnuntaina illalla töihin.

Mistä kollega oikein syyttää lauantaina työvuorossa olleita, sitä Satu ei koskaan kysynyt. Hän luulee kollegan tarkoittavan eutanasian tempoa. Yleensä se suunnitellaan Hollannissa niin, että mukana on potilaan hyvin tunteva hoitaja, eikä sitä tehdä viikonloppuna vajaalla miehityksellä.

Karjalainen-Klaver uskoo, että hän olisi selvinnyt lauantain tapahtumista ilman kollegan syytöksiä. Ne oikeastaan laukaisivat henkisen kriisin. Onhan aika iso syytös, että sinun sanotaan päättäneen toisen elämän väärällä tavalla.

"Jos onkin jokin toinen tapa hoitaa ihmistä?"

Sairaanhoitajasta tulee pian työkyvytön. Hän ei pysty menemään potilashuoneisiin, joissa on terminaalivaiheessa olevia ihmisiä. Ei pysty hoitamaan kuolleen ruumista kuntoon. Satu pystyy vain itkemään ja kävelemään pitkin seiniä. Hän käy psykologin juttusilla. Se tuntuu turhalta, sillä siellä yritetään kaivaa romahdukselle syytä lapsuudesta, jossa ei ole tapahtunut mitään traumaattista.

Sytostaattipolilla on hetkiä, jolloin on aikaa keskustella ihmisen kanssa.

Satu Karjalainen-Klaver

Satu käy Suomessa lomalla. Mieli on kaaoksessa. Hän yrittää purkaa kaaosta kirjoittamalla ajatuksiaan ylös. Pahalle ololle ei löydy syytä ja keho alkaa kipuilla ympäriinsä. Satu menee Amsterdamissa fysioterapeutille, jonka tiloissa hän näkee mainoksen hypnoterapiasta. Satu suhtautuu kaikkeen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin varauksella. Hän uskoo vain länsimaalaiseen lääketieteeseen ja tutkimustuloksiin.

– Mutta mitä jos onkin jokin toinen tapa hoitaa ihmistä? Kokeillaan, Karjalainen-Klaver huomaa miettivänsä.

Kokeilun myötä Karjalainen-Klaverin mieli avautuu sille, että ehkä on muitakin kuin länsimaalainen lääketiede. Käsiin sattuu artikkeli modernista munkista. Artikkeli innostaa infoon ja viikonlopun mittaiselle kurssille.

Minulle on ollut tosi iso lahja pystyä kohtaamaan ihminen hänenä itsenään eikä potilaana. 

Satu Karjalainen-Klaver

Sadun mieli kirkastuu yhtäkkiä. Olo on iloinen ja rentoutunut.

Hän ajaa sunnuntaina kotiin Amsterdamissa kurssin jälkeen. Ihmiset hymyilevät ja vilkuttavat hänelle. Ihan kuin kaikki olisivat hyvällä tuulella.

Tuon kahdeksan vuoden takaisen viikonlopun jälkeen Satu on meditoinut joka päivä ja opettanut meditaatiota kolme vuotta.

Henkiset asiat kiinnostivat aina

Satu on ollut aina kiinnostunut henkisistä asioista. Jo opiskellessaan diakonissasairaanhoitajaksi Oulun diakonissaopistossa teologia kiinnosti häntä. Sen perusteella hän valitsi koulunkin. Sairaanhoitajien työtilanne Suomessa ei ollut hyvä ja Karjalainen-Klaver lähti työn perässä ensin Lontooseen, jossa tapasi tulevan aviomiehensä ja sittemmin Amsterdamiin miehen kotimaahan.

– Lontoossa olin töissä yksityissairaaloissa ja sieltä pääsi helposti opiskelemaan ja opiskelin paikallisessa yliopistossa syöpätautien erikoissairaanhoitajaksi.

Satu Karjalainen-Klaver
Satu Karjalainen- Klaver työskenteli syöpätauteihin erikoistuneena sairaanhoitajana Lontoossa ja Amsterdamissa, kunnes koki traumaattisen eutanasiahoitotilanteen.Monique Klaver

Miksi erikoistuminen juuri syöpäsairaisiin?

– Minusta tuntui, että halusin tehdä jotain, jolla on syvempi merkitys. Se tuntui mielenkiintoiselta aiheelta, jossa voi oikeasti auttaa.

Jossain vaiheessa Karjalainen-Klaverista alkoi tuntua, että työ tuntuu raskaalta. Hän koki, ettei pysty antamaan kaikkeaan potilaille. Meditaation löytämisen jälkeen hän on työskennellyt sairaanhoitajana ja huomannut löytäneensä työhönsä uudenlaisen otteen.

Tämä oli elämäni paras päätös.

Satu Karjalainen-Klaver

Satu kokee, että hänellä on ikään kuin enemmän aikaa keskittyä yksilöön.

– Sairaalassa keskitytään useasti pelkästään fyysiseen hyvinvointiin. Sytostaattipolilla on hetkiä, jolloin on aikaa keskustella ihmisen kanssa. Kun kysyy häneltä, että miten voit henkisesti, sieltä tulee ihan uskomattomia kohtaamisia aivan eri tasolla. Ei puhuta enää kasvaimesta, vaan puhutaan henkilöstä itsestään ja hänen hyvinvoinnistaan. Minulle on ollut tosi iso lahja pystyä kohtaamaan ihminen hänenä itsenään eikä potilaana.

Sadusta Sattwa Ishayaksi

Satu halusi antaa saman seesteisyyden tunteen muillekin. Hän haluaisi opiskella meditaatio-opettajaksi. Mutta miten hän lähtee työssäkäyvänä pienen lapsen äitinä Espanjaan puolen vuoden kurssille? Satu kypsyttelee päätöstä muutaman vuoden.

Kun päätös on tehty, kaikki sujuu automaattisesti. Satu käy kurssin kolmessa osassa ja työskentelee edelleen sairaalassa muut ajat.

Ajattelemme usein niin, että meidän tulisi pystyä vaikuttamaan asioihimme, työhömme ja ihmissuhteisiimme.

Satu Karjalainen-Klaver

Hänestä tulee opiskelemansa Askensio-meditaatiosuuntauksen myötä moderni munkki, joka saa nimen Sattwa Ishaya. Nimi on Sadun opettaja Maharishi Krishnananda hänelle antama. Nyt Satu on omistanut elämänsä rauhan ja hiljaisuuden kokemukselle. Hän kokee sitä itse ja auttaa muita, jotka haluavat kokea saman.

– Tämä oli elämäni paras päätös, Satu ajattelee vuonna 2013.

Hän jättää virkansa sairaalassa ja keskittyy meditaation opettamiseen.

Kontrollin puute aiheuttaa pelkoa ihmisissä

Satu on onnellinen. Hän elää unelmaansa. Muuta ei tarvita. Ei tavoitteita tai suuria suunnitelmia. Hän on löytänyt rauhan.

On kuitenkin paljon ihmisiä, joilla ei ole mielenrauhaa syystä tai toisesta. Miksi me voimme niin pahoin henkisesti?

– Luulen, että yksi syy on kontrollin puute. Ajattelemme usein niin, että meidän tulisi pystyä vaikuttamaan asioihimme, työhömme ja ihmissuhteisiimme. Lopulta voimme vaikuttaa niihin itse hyvin vähän ja uskon, että se aiheuttaa meille hyvin paljon pelkoa ja ahdistusta.

Minusta tuntui, että halusin tehdä jotain, jolla on syvempi merkitys.

Satu Karjalainen-Klaver

Mikä sitten on modernin munkin neuvo siihen, että miten voisimme parantaa henkistä hyvinvointiamme?

– Keskittymällä siihen, että teet niitä asioita, josta tykkäät kaikista eniten. Priorisoit sellaiset asiat pois elämästä, jotka eivät anna sinulle hyvää oloa ja keskityt niihin asioihin, jotka antavat hyvää oloa ja energiaa.

Kaikista tärkeintä Sadun mukaan on löytää todellinen itsemme.

Siinä on jo paljon tehtävää yhdelle ihmiselle.

Juttua korjattu 7.3.2017 kello 8:43. Muokattu nimi Makarishi Krishnananda oikeaan muotoon: Maharishi Krishnananda.