Harmageddon ja demonit arkisia kuin maito jääkaapissa – epäterveet uskonnolliset yhteisöt hallitsevat pelolla

Uskonnollista pelottelua tutkineen teologin mukaan hengellisten yhteisöjen käytäntöihin on vaikea puuttua uskonnonvapauden takia.

uskonnolliset yhteisöt
Aila Ruoho
Puhumme uskonnollisissa yhteisöissä esiintyvästä pelottelusta ja siitä mihin pelko ja pelottelu voi pahimmillaan johtaa. Vieraana asiaa tutkinut teologian maisteri Aila Ruoho.

Epäterveet hengelliset yhteisöt pyrkivät pelottelulla kontrolloimaan yhteisön jäseniä, arvioi asiaan perehtynyt teologi.

Neljä kirjaa kristillisissä yhteisöissä esiintyvästä pelottelusta kirjoittanut teologi Aila Ruoho kertoi Ylen aamu-tv:n haastattelussa, että hän on vuosien mittaan kuullut monenlaisia tarinoita esimerkiksi siitä, miten raskaat pelot ovat olleet ihmisten lapsuudessa jokapäiväisiä.

– Yhden haastatellun kertomus erityisesti kosketti, kun hän sanoi, että hänelle Harmageddon ja demonien pelko on ollut ihan yhtä normaalia arjessa kuin se, että maitoa säilytetään jääkaapissa tai että aurinko nousee aamulla, Ruoho kertoi.

Harmageddon viittaa Raamatussa kuvattuun tuomiopäivän suureen taisteluun, jossa Jumala tuhoaa paholaisen armeijan.

Eräs haastateltava puolestaan kertoi Ruoholle heränneensä aamulla sängyn alta, koska näki epänormaalin usein painajaisia.

Ruohon mukaan on vaikea arvioida, kuinka yleistä pelottelu on hengellisissä yhteisöissä, koska tällaisista asioista ei yleensä puhuta näissä yhteisöissä. Pelko on sellainen tunne, mitä ei välttämättä saa edes tuntea.

– Saa tuntea iloa, rauhaa ja rakkautta, mutta pelosta ei puhuta. Jos pelkää, niin se on aina yksilön ongelma yleensä. Se ei johdu yhteisöstä.

Yhteisö voi rajoittaa valinnanvapautta

Teologin mukaan pelottelu perustuu siihen, että halutaan pitää yhteisö koossa ja kontrolloida sen jäseniä. Kontrollia pidetään yllä esimerkiksi rangaistuksen pelolla.

– Olen tullut siihen tulokseen, että jos pelottelua ei olisi, niin ahdistavasta tai tiiviistä yhteisöstä olisi paljon helpompi lähteä tutustumaan muihin yhteisöihin.

Ruohon mukaan yhteisö pyrkii kontrollillaan ohjailemaan ihmisen valintoja, jotka liittyvät jopa niin arkipäiväisiin asioihin kuin opiskeluun, työhön, asuntoon ja harrastuksiin.

Hänen mukaansa epäterveen yhteisön voi tunnistaa siitä, että se pyrkii hallitsemaan ihmistä. Hälyttäviä merkkejä on ilmassa, jos ihminen ei saa ajatella niin kuin haluaa, ei saa tuntea kielteisiä tunteita tai joutuu käyttäytymään yhteisön määräämällä tavalla.

Ruohon mukaan yksi hyvä ohjenuora on se, että jos hengelliseen yhteisöön kuuluvaa ihmistä pyytää nimeämään muutaman ikävän asian yhteisöstään ja tämä ei pysty sanomaan mitään kielteistä, niin silloin pitäisi huolestua.

Ruohon mukaan kontrolloivilla hengellisillä yhteisöillä on myös muita painostuksen keinoja kuin pelko. Yksi on esimerkiksi syyllistäminen.

Puuttuminen vaikeaa uskonnonvapauden takia

Lapsiasiamies Tuomas Kurttila on sanonut, että uskonnollisten yhteisöjen toimintaan pitäisi puuttua aiempaa helpommin.

Ruoho kertoo olevansa samaa mieltä. Hänen mukaansa yhteisöjen käytäntöihin on kuitenkin vaikea puuttua uskonnonvapauden takia.

Teologin mielestä kirkko voisi ehkä vaikuttaa jonkin verran kotimaisiin herätysliikkeisiin ongelman korjaamiseksi.

– Jos puhutaan mormoniyhteisöstä tai Jehovan todistajista, joiden pääpaikka ja vastuussa olevat ihmiset ovat ulkomailla, niin se on aika vaikea Suomen tasolla lähteä sanomaan esimerkiksi että jos lapsi pelkää, niin miten siihen voi puuttua, koska se oppi on sama, mikä tulee yhteisöstä jostain kauempaa.

Ruoho arvioi, että epäterveiden uskonnollisten yhteisöjen jäsenet voisivat varmasti paremmin, jos he voisivat harjoittaa uskoaan ja hengellisyyttään ilman pelkoa.