"Kenelle saunan lämmittäminen varastetuilla puilla voi olla nautinto?" – Varkaat tyhjentävät laavujen liiterit öisin

Huussi rotkossa, kirves järvessä, kattohuovat revitty, ulostetta sangossa ja polttopuut varastettu. Toistuva ilkivalta riivaa monia retkeilypaikkoja.

Kotimaa
Laavu.
Titta Puurunen

Keski-SuomiLaukaassa kunnan ylläpitämiltä nuotiopaikoilta on varastettu peräkärrykaupalla polttopuuta. Viimeksi viime viikonloppuna Peurungan maastosta klapit lähtivät varkaiden matkaan.

Kunta toimittaa vuosittain 80-90 kuutiota puuta laavuille ja kodille retkeilyreittien varsille. Vuositasolla polttopuuhävikki on 10-15 kuutiota.

– Sunnuntaina oli laturetki ja varta vasten varasimme makkaranpaistoon ja kahvinkeittoon polttopuita. Aamulla huoltopaikan pitäjä soitti, että eihän täällä ole kuin muutama klapi, kuvailee Laukaan kunnan kenttämestari Pentti Hirvonen.

Ilmeisesti jotkut katsovat oikeudekseen ottaa ikään kuin veronpalautuksia tällä tavalla.

Metsähallituksen Sisä-Suomen alueen kenttäpäällikkö Arto Pummila

Rahallisesti puiden arvo ei ole suuren suuri, mutta mielipaha ja pettymys niiden puutteesta sitäkin tuntuvampi.

– Tuntuu, että ei voi olla totta. En meinannut uskoa, mutta joku oli varastanut puut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Toin sitten taas muutaman laatikollisen tänne, että sai makkaraa paistettua ja kahvia keitettyä.

Halkovarasto
Klapivarkaat iskivät Laukaassa juuri ennen laturetkeä. Titta Puurunen / Yle

Kunta ja kenttämestari saavat kiukkuista palautetta retkeilijöiltä, jos taukopaikan liiteri on tyhjä. Väki luulee, ettei laavuille ole toimitettu puita.

Kenttämestarin mukaan klapivarkaat suosivat paikkoja, joihin pääsee autolla helposti lähelle. Retkeilypaikkojen ylläpitäjät arvioivat, että ilmiö vaivaa erityisesti taajamien ja kaupunkien tuntumassa sijaitsevia luontomatkailukohteita.

Polttopuita katoaa kansallispuistojenkin nuotiopaikoilta. Esimerkiksi Päijänteen kansallispuistosta puita on päätynyt alueella liikkuvien veneilijöiden saunanlämmitykseen, kertoo Metsähallituksen Sisä-Suomen alueen kenttäpäällikkö Arto Pummila.

– Ilmeisesti jotkut katsovat oikeudekseen ottaa ikään kuin veronpalautuksia tällä tavalla, luonnehtii Pummila ikävää ilmiötä.

Aika turhauttavalta tuntuu keskelle metsää alkaa kameroita virittämään.

Laukaan kunnan kenttämestari Pentti Hirvonen

Laukaassa kunnan ylläpitämät retkeilijöiden taukopaikat ovat Pentti Hirvosen mukaan pääosin melko hyvässä kunnossa. Ilkivaltaongelmia on ollut eniten Leppäveden ja Vihtavuoren alueilla ja joillakin sivukylillä.

– Kyllä ne täytyy olla varmaan epätavallisia ihmisiä, jotka käy puita varastamassa. En osaa sanoa, mitä niillä päässä liikkuu. Eihän se ole suuri kustannus polttopuita ostaa.

Pertti Hirvonen.
Pentti Hirvonen kertoo, ettei kaikilla laavuilla ole enää kirvestä. Taukopaikalle tulijan on hyvä ottaa mukaan oma pieni retkikirves, jolla saa tarvittaessa puut pilkottua.Jaana Polamo / Yle

Kenttämestäri pohtii tyhjentyneen puuliiterin äärellä sitäkin, kenelle vaikkapa saunan lämmittäminen varastetuilla klapeilla on nautinto.

– Ei ole minun mielestäni saunanautinto, jos tietää, että pesässä on varastetut puut. Joillekin se voi tietysti olla, hämmästelee Hirvonen.

Klapivarkaudet ovat muuttaneet laavujen ja kotien huoltokäytäntöjä. Puut saatetaan toimittaa taukopaikoille klapien sijaan rankoina tai pölleinä, jolloin jokaisen on pienittävä puunsa itse. Laukaassa osaan paikoista viedään enää vain hyvin pieni määrä puita kerrallaan.

– Ei ole mitään järkeä viedä täyttä peräkärryllistä klapeja, jos puuvarasto seuraavana yönä tyhjennetään.

Penkinpäitä on piesty kirveellä, eläviä puita kaadettu, ulostetta on ämpärissä, kirveet häviää laavuilta jatkuvasti ja kattohuopia revitään.

Tikkakosken latu ry:n puheenjohtaja Seija Matilainen

Toistaiseksi Laukaassa ei ole ryhdytty järeämpiin toimenpiteisiin, mutta erilaisia vaihtoehtoja ilkivallan kitkemiseksi on pohdittu. Valvontakamerat saattaisivat auttaa varkaiden kiinnijäämisessä.

– Yleensähän näillä paikoilla käydään yöllä. Aika turhauttavalta tuntuu kyllä keskelle metsää alkaa kameroita virittämään, mutta jotain on yritettävä tehdä, että ilkivallan saisi häviämään, arvioi Hirvonen.

Laavun seinässä töherrys.
Jaana Polamo / Yle

Polttopuuvarkauksien ohella retkeilypaikkojen riesana on muunkinlainen ilkivalta. Kotia ja laavuja sotketaan, rikotaan, piirretään seiniin ja roskataan ympäristöä.

– Täälläkin on peitetty töherryksiä harmaalla maalilla. On rauhallisempi olla, kun ei ole epämääräisiä ja epäsovinnaisia tekstejä ja kuvia seinällä.

Ilkivalta on varsin tuttua myös Jyväskylän Tikkakosken latuyhdistykselle, jonka talkoolaiset huoltavat Peuraniemen ja Sarpatin laavuja. Epäasiallisen toiminnan jälkiä paikkaillaan toistuvasti.

Yhdistyksen puheenjohtaja Seija Matilainen luettelee, että huussi on kaadettu, penkinpäitä on piesty kirveellä, laavuun on poltettu reikä, ulostetta on ollut ämpäreissä ja paloämpärit viskelty milloin mihinkin. Myös polttopuiiden pilkkomiseen tarkoitetut kirveet ovat kadonneet laavuilta usein tai päätyneet järveen. Kattohuopiakin on revitty irti suunnilleen sitä mukaa, kun niitä on saatu korjattua.

Roskia maassa.
Jaana Polamo / Yle

– Pahin oli varmaan vuonna 2006, kun Peuraniemen laavulla kaadettiin iso mänty laavun päälle. Silloin jouduttiin uusimaan koko katto. Asiasta tehtiin rikosilmoituskin, mutta väsyttiin lopulta prosessiin ja ajateltiin, että antaa olla, kuvailee Matilainen.

Nykyään Peuraniemessä kirveen terä on ilkivallan välttämiseksi hitsattu kiinni metallilaattaan ja työväline ketjutettu laavuun.

– On mietitty sitäkin, että viedäänkö roska-astiat kokonaan pois, että josko ihmiset sitten kuskaisivat itse roskansa paremmin mukanaan.

Usko siihen, että ihmiset tarvitsevat näitä paikkoja hektisen elämän keskellä saa jaksamaan ylläpitoa.

Tikkakosken latu ry:n puheenjohtaja Seija Matilainen

Tihutöiden tekijöiksi sekä Hirvonen että Matilainen arvailevat nuorisoporukoita.

– Suurin osa ihmisistä, myös nuorista, käyttäytyy hyvin. Joukossa tyhmyys joskus tiivistyy, kun yksi saa jotain päähänsä eikä muilla ole voimaa estää sitä, miettii Matilainen.

Kaadettu ulkohuussi metsässä.
Kaadettua huussia on hankala käyttää.Jaana Polamo / Yle

Talkootyötä tekevät kotien ja laavujen kunnossapitäjät kokevat jatkuvan paikkojen rikkomisen ja sotkemisen turhauttavana.

– Paikat on tarkoitettu kaikkien käyttöön. Ne ovat tosi kauniita ja niillä käy paljon väkeä. Sarpatin laavu täytti viime vuonna 20 vuotta ja ensi vuonna täyttää Peuraniemi. Toivoisin, että nämä pysyisivät edelleen pystyssä.

Mikä kannustaa pitämään yhteisiä levähdyspaikkoja yllä?

Toive on, että jätät kodan tai laavun sellaiseen kuntoon, kun toivot, että se olisi sinulle tullessasi.

Laukaan kunnan kenttämestari Pentti Hirvonen

– Usko siihen, että ihmiset tarvitsevat tällaisia hektisen elämän keskellä. Luonnossa liikkujille nämä ovat voimaannuttavia paikkoja. Itse tykkään istua tulilla ja katsoa tulta, kuvailee Tikkakosken latu ry:n puheenjohtaja Seija Matilainen.

Sotkettuja kylttejä ilmoitustaululla.
Titta Puurunen / Yle

Kenttämestari Pentti Hirvonen muistuttaa retkeilijöitä hyvistä tavoista.

– Toive on, että jätät kodan tai laavun sellaiseen kuntoon, kun toivot, että se olisi sinulle tullessasi – on polttopuita, siisti ja paikat järjestyksessä. Erätupien sääntö on, että tulisijan viereen tuodaan jo seuraavalle puita, jos tulee hätätarvis, että pitää vaikka lämmitellä. Kiehisetkin on tapana tehdä valmiiksi, summaa Hirvonen kanssaihmisten huomioon ottamista.

Laavut ovat rovaniemeläisten suosimia virkistyspaikkoja
Siistille laavulle on ilo saapua.Vesa Vaarama / Yle