Kyllä naiset tietävät: "Ryppyjen voi aina sanoa olevan naururyppyjä"

Monikansallisen turkulaislähiön, Varissuon, naisjoukko pitää yhtä. Taustasta riippumatta murheet ja haaveet ovat kaikilla pääpiirteittäin samat.

naiset
kolme naista kahvilassa
Kolme ystävää tapaavat usein kahvien merkeissä. Johanna Manu / Yle

Kevättalven aurinko paistaa kirkkaasti turkulaisen lähiön yllä. Hyväntuulinen miesjoukko ulkona puhuu kieltä, joka vie jonnekin vielä aurinkoisempaan ja lämpimään maahan. Romaninaisen muhkea asu kimaltelee päivänpaisteessa. Ohi vilahtaa muutama nappisilmäinen pikkupoika, joita komentaa näyttävä nainen korkeissa koroissa.

Ystävälliset hymyt vastaanottavat vieraan. Ei voi kuin ihmetellä, mikä näiden naisten iloisuuden ja onnellisuuden takana on.

Turkulaislähiön nimeen on jo vuosikymmeniä sitten tarttunut aavistuksen epämääräinen kaiku. Aikoinaan puhuttiin murhatalosta, ja sen maine tahrasi Varissuon nimen luultavasti ikuisiksi ajoiksi. Mutta onko varissuolainen automaattisesti asuinalueensa maineen leimaama?

Alueen kuumin kohtaamispaikka tuntuu olevan keskeisellä paikalla oleva liikekeskus. Vilkas kauppakeskus näyttää hyvän läpileikkauksen asukkaista. Missään ei näy murhanhimoisia puukottajia tai muuten epämääräisen näköistä väkeä.

Kauppakeskuksessa on nuoria äitejä, onnellisen näköisiä perheitä, iäkkäämpiä rouvia tutka päällä ja kaikinpuolin ihan tavallisia ihmisiä. Ainut silmiinpistävä asia on se, että Varissuo on hyvin kansainvälinen lähiö.

Naisia burkha yllä, verkkareissa ja korkkareissa. Kaikille on tilaa.

Naiset pitävät yhtä taustasta huolimatta

Räväkkä naisjoukko kahvittelee tapansa mukaan, jutustelua siivittää riehakas nauru. Ystävykset ovat varissuolaisia, aikuisia naisia.

Porukan punapää Päivi Mäenpää on sen verran tuttu näky paikallisessa kahvilassa, että todennäköisesti hänen pitempi poissaolonsa huomattaisiin nopeasti. Vuosia Varissuolla on takana jo 28. Hän ei ole koskaan kokenut oloaan turvattomaksi, vaikka on työnsä puolesta kulkenut alueella myös yöaikaan jalkaisin.

Tuija Hammar muutti Varissuolle kolme vuotta sitten, kuten ystävänsä, paluumuuttaja Jaana Marjamaakin. Kaikki toteavat kuin yhdestä suusta, että alue on mainettaan parempi. Ja kaikki allekirjoittavat vieraan ensivaikutelman varissuolaisesta naisesta:

– Iloinen, puhelias, kaikin tavoin sosiaalinen ja hyvä tyyppi, naiset luettelevat. Usein myös monikansallinen.

Päivi kertoo asuvansa talossa, jossa eri kulttuurit ovat iloisesti sekaisin. Jaana on juuri kihlautunut irakilaisen miehen kanssa. Naiset kokevat monikansallisuuden ehdottomasti rikkautena.

Varissuolainen nainen on iloinen, puhelias, kaikin tavoin sosiaalinen ja hyvä tyyppi.

Maahanmuuttotaustaisuuteen liitetään helposti negatiivista sävyä, mutta miksi ei puhuttaisi vain kansainvälisyydestä. Naiset ovat iloiten ottaneet vastaan uudet opit eri kulttuureista ja saaneet uusia ulottuvuuksia keittiöönkin. Myös monen maahanmuuttajanaisen upea ulkomuoto saa kehuja, ehkä vähän kateuttakin: miten he osaavatkin olla niin näyttäviä?

Oli juuret sitten Varissuolla tai Kosovossa, naisia yhdistää yhdessäolo sekä ystävänporukan kesken jaetut ilot ja surut.

– Puhumme ihan kaikesta. Lastenlapsista, ruoasta, miehistä, Tuija listaa.

– Ja juoruamme. Yksi ystäväni on aina pettynyt, jos ei ole hyviä juoruja, Päivi naurahtaa.

Elämä menee hukkaan murehtiessa

Jos on naisilla mehukkaat jutut, niin hyvät ovat myös elämänohjeet. Kun mittari näyttää keski-ikää, on helppo neuvoa, ettei aikaansa kannata haaskata murehtimiseen.

– Huomista on turha murehtia, kun ei koskaan tiedä, tuleeko sitä! On turha murehtia etukäteen asioita, joille ei voi mitään, Päivi tietää.

Jaana jatkaa, että murheita on kaikenikäisillä. Ne jakuvat elämän loppuun saakka ja on tärkeää, miten ne hoitaa. Ikääntymistäkään on turhaa synkistellä etukäteen.

Ja kuule, jotkut miehet tykkäävät vanhemmista naisista

Tuija Hammar

– Ryppyjä tulee kaikille. Nehän kertovat eletystä elämästä! Yksi ryppy siitä, miten on itkenyt jonkun perään, ja toinen jostain ilosta, Päivi sanoo.

Lohdutuksen sanoiksi Tuija vielä toteaa, että ryppyjen voi aina sanoa olevan naururyppyjä.

– Ja kuule, jotkut miehet tykkäävät vanhemmista naisista, Tuija väläyttää muiden naisten nauraessa makeasti.

"En halua ikinä muuttaa pois"

Romaniasta Suomeen muuttanut Maria Dali, 23, loistaa auringon kanssa kilpaa. Hän on kaikkea sitä, mitä naiskolmikko ehti kehumaan maahanmuuttajanaisissa: iloinen, ystävällinen, puhelias ja upean näköinen. Maria puhuu niin sujuvaa suomea, jopa Turun murretta, että hän voisi olla syntyjään turkulainen.

Maria on asunut Varissuolla yhdeksän vuotta. Hän saapui Suomeen Romaniasta kipeässä teini-iässä äitinsä ja veljensä kanssa.

äiti ja poika istuvat vierekkäin
Maria Dali ja suloinen poikansa viihtyvät hyvin Varissuolla. Johanna Manu / Yle

– Teini-iässä muuttaminen oli iso prosessi. Jännitti tosi paljon. Tutustuin hiljalleen alueeseen, ja koulusta sain onneksi ystäviä. En halua ikinä muuttaa täältä pois.

Maria on kiintynyt Varissuohon. Nuorena naisena hän kokee saavansa läheltä kaiken, mitä tarvitsee kampaamopalveluista Kelan palveluihin. Hänelle alue ei ole koskaan ollut turvaton – ei edes teininä, kun kavereiden kanssa hengaili aamuyön puolelle.

Nuori Maria on jo äiti. Hän myöntää, että Romaniassa hän ei olisi perustanut perhettä näin nuorena. Vanhassa kotimaassa perheasiat ovat ajankohtaisia myöhemmin. Suomessa Maria koki olonsa niin turvalliseksi, että halusi jo parikymppisenä olla äiti.

Äitiys tuo oman rytminsä Marian päiviin. Suuren osan vievät myös opinnot. Tällä hetkellä Maria on työssäoppimisjaksolla.

– Aamupäivä menee yleensä opiskellessa. Koulun jälkeen ulkoilen koiran ja kolmevuotiaan pojan kanssa.

Aikaa jää myös ystäville. Heidän kanssaan Maria on jo vuosia jakanut suurimmat salaisuutensa ja haaveensa.

– Ystävien kanssa unelmoimme häistä. Ja koulusta valmistumisesta, Maria naurahtaa.