Peliriippuvainen: "Lapsilleni oli totaalinen yllätys, että äiti muuttui niin paljon"

Esimerkiksi Joensuussa on toteutettu useita vertaisryhmiä peliongelmaisille, mutta vasta nyt löytyi vertaisohjaaja läheisten auttamiseksi.

peliriippuvuus
Henkilö pelaa rahapeliä.
Tommi Parkkinen/Yle

Joensuulainen Anitta Piiroinen tietää, miten valtaisa yllätys peliongelma voi omalle perheelle olla. Hän oli aina ollut tarkka rahankäyttäjä, joka opetti lapsille pienestä pitäen rehellisyyttä.

– Lapsille oli totaalinen yllätys, että äiti muuttui niin paljon. Että olin paikalla, mutten läsnä. Lapset näkivät täysin päinvastaisen ihmisen, millaiseksi olin yrittänyt heitä opettaa, Piiroinen huokaa.

Peliriippuvaisen läheiset tarvitsevat tukea ja vertaisapua yhtä lailla kuin ongelmapelaaja itse. Esimerkiksi Joensuussa vertaisryhmää läheisille ei aiemmin ole ollut, mutta nyt kaupunkiin on saatu ensimmäinen koulutettu vertaisohjaaja ja ryhmä päästään toteuttamaan Sosped-säätiön ansiosta (siirryt toiseen palveluun).

Jos niitä kulisseja pidetään pystyssä, niin perhe läkähtyy ja seinät kaatuvat päälle.

Anitta Piiroinen

– Ehdottomasti vain rohkeasti puhumaan niistä tuntemuksista ja ajatuksista, joita on pyörittänyt siellä kotona. Jos kulisseja pidetään pystyssä, perhe läkähtyy ja seinät kaatuvat päälle, Piiroinen sanoo.

Pikkusummista tonneihin

Anitta Piiroinen itse kävi rankan tien rahapelien maailmassa. Vuonna 2011 hän odotti lähihoitajan opiskelupaikkaa ja oli työkokeilussa vanhushoidon puolella. Oma terveys kuitenkin yllättäen petti ja opiskelupaikka jäi saamatta.

Tilanne oli masentava ja aikaa kotona liikaa. Perheenäiti kokeili sattumalta rahapeliä netissä ja jäi koukkuun. Summat olivat aluksi pieniä. Hän myös kertoi pelaamisesta miehelleen.

Alkoi valehtelu, kieroilu ja rahan lainaaminen.

Anitta Piiroinen

– Ensin pelasin muutamia kymppejä. Sitten se ryöpsähti. Nytpä ei kerrottukaan enää miehelle eikä perheelle. Alkoi valehtelu, kieroilu ja rahan lainaaminen.

– Velkaannuin todella paljon. Välillä olin kuukausia pelaamatta, mutta sitten taas sama juttu. Lopulta oli pakko kertoa perheelle, etten saa rahaa enää mistään.

Perheen tuella Piiroinen pääsi Pelirajat'on-ryhmään ja oli reilun vuoden pelaamatta. Sitten tuli takaisku. Läheinen ystävä kuoli, ja rahapelit houkuttivat taas. Velkoja alkoi jälleen kertyä. Rahaa saattoi kulua kertaistumalla parikin tuhatta euroa. Häpeän tunne oli valtaisa.

– Olin kerta toisensa jälkeen tuottanut läheisille ja rakkaille ihmisille pettymyksen. Olin luvannut olla pelaamatta, mutta olin niin kieroutunut, että valehtelin ja näyttelin että kaikki on ookoo, Piiroinen muistelee.

Täysin pohjalle

Anitta Piiroinen päätti, ettei jaksa elää. Hän pelasi tililtään viimeiset rahat, jätti läheisille viestit ja lähti. Tarkoituksena oli hukuttautua. Perhe ennätti reagoida viesteihin ja hälyttää poliisin. Poliisikoira sai Piiroisen kiinni.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana Piiroinen sai taas otteen elämästä.

– Tajusin, ettei tämä voi jatkua näin. Eivät pelit voi viedä ihmistä. Kun kerran olin opetellut pelaamaan, niin täytyyhän minun oppia jättämään se pois.

Sittemmin Piiroinen kouluttautui Sosped säätiön Pelirajat'on-vertaisohjaajaksi.

– Tuli sellainen ajatus, että jospa tästä minun kokemuksestani ja tarinastani olisi apua muille. Että älyäisivät ottaa avun vastaan, mitä on tarjolla.