Video: Opiskelijat maalaavat korvaamattoman arvokkaan lentokoneen – ainoa maailmassa

Suomen Ilmavoimille suunnitellun Tuuli III –koneen prototyyppi jäi lajinsa ainoaksi. Liki 30 vuotta varastossa seisonutta ainutlaatuista konetta entisöidään paraikaa alkuperäiseen loistoonsa.

lentokoneet
Mies seisoo lentokoneen vieressä
Esko Halme lensi Tuuli III:n koelennon 31.5.1957. Nyt konetta palautetaan entiseen loistoonsa.

Suomalaisella lentokoneteollisuudella on pitkä historia alkaen 1920-luvulta. Valtion lentokonetehdas kehitti Tuuli-koneista ensimmäisen version toisen maailmansodan aikana, mutta kone ei koskaan valmistunut.

Saksalaisen Bücker Bü 181 Bestmann -koneen vaikutuksesta kehitetty Tuuli II valmistui syksyllä 1951, mutta kone tuhoutui vain kuukautta myöhemmin koelennolla.

Onnettomuudesta huolimatta Valmet jatkoi uuden koulukoneen suunnittelua. Tuuli III -kone lensi koelentonsa 31. toukokuuta 1957.

Uhkasi jäädä taivasalle

Ilmavoimien käytössä Tuuli III oli elokuulle 1959, jolloin se vaurioitui pakkolaskussa Aitolahdella. Entisöitynä ja kunnostettuna kone lensi vuosina 1983-89 siviilitunnuksella OH-XTL. Tämän jälkeen kone päätyi Suomen Ilmailumuseon varastoon.

Koneharvinaisuuden kunnostustyön aloittamista vauhditti se, että kone uhkasi jäädä taivasalle.

Muistutin, että he soittivat nyt ammattikouluun.

Jari Välkkynen

Koneen kunnostus tehdään yhteistyönä. Asialla ovat Suomen Ilmailumuseo, museon tiloissa toimivat Tiistai- ja Keskiviikkokerhot sekä Hämeenlinnassa sijaitseva Ammattiopisto Tavastia. Hämeenlinnassa tehdään koneen maalaustyöt, kertoo Tavastian pintakäsittelyalan lehtori Jari Välkkynen.

– Ilmailumuseolta soittivat ja kysyivät, voisimmeko me maalata tämän koneen. Olin hieman hämmästynyt ja muistutin, että he soittivat nyt ammattikouluun. He kertoivat katsoneensa meidän toimintaamme näyttelyautojemme kautta ja sitä kautta he luottivat tekemiseemme.

– Tarkoitus on saada koneesta samanlainen kuin se oli vuonna 1957 tullessaan ulos tehtaalta.

Ammattikoulutukselle haastava työ

Hämeenlinnaan kone saapui viime vuoden huhtikuussa. Sen jälkeen lähes koko aika on kulunut vanhan maalipinnan poistamisessa. Nyt ensimmäisiä osia on jo päästy pohjamaalaamaan.

– Meille suuri haaste on ollut löytää vanhat värisävyt ja työmenetelmät ja toistaa ne mahdollisimman hyvin. Muut osat entisöidään Ilmailumuseoyhdistyksen tiloissa.

Tavastialla koko oppilaitoksen kakkosluokka on osallistunut koneen kunnostukseen. Yksi ahkerimmin koneen kimpussa häärineistä on Shalaw Ismail.

– Tämä on iso työ, mutta tykkään isoista töistä, naurahtaa Shalaw.

– Se on suuri voitto ammattikoulutukselle, että valtion laitokset luottavat meihin ja tuovat korvaamattomia yksilöitä meille maalattavaksi, kiittelee Välkkynen.

Ei vakuutusta – tarvittaessa tehdään uudet osat

Ainutlaatuisen koneen kunnostustyö nosti Välkkysen mieleen myös yhden erityisen haasteen.

Kysyin, minkä arvoinen tämä kone on. Ilmailumuseolta vastattiin, että kone on korvaamaton.

Jari Välkkynen

– Kysyin, minkä arvoinen tämä kone on ja pitääkö meillä olla jotain vakuutuksia. Ilmailumuseolta vastattiin, että kone on korvaamaton. Jos te rikotte jotain, me teemme uuden osan lentokonetehtaalla.

– Sovittiin näin, ettei vakuuteta, vaan tarvittaessa korjataan osia. Ei me kyllä vielä mitään olla rikottu.

Opetukselle museokoneen maalaustyö on monipuolinen opetuskohde.

Jari Välkkynen
Jari Välkkynen on itsekin ilmailuharrastajia. Kesälomalla hän maalasi omaan pakettiautoonsa läpileikkauksen suomalaisesta ilmailuhistoriasta 1920-luvulta tähän päivään.Konsta Lattu / Yle

– Me käymme tosi paljon läpi meidän perusopetussuunnitelman mukaisia töitä. Siinä on alumiinin maalausta, pintakäsittelyä ja suihkupuhdistusta. Syksyllä opiskelijat pääsivät kokeilemaan myös hiilihappojääpuhallusta. Koneen kaikki niittirivit puhdistettiin hiilihappojäällä.

– Nyt Tuuli III:n entisöintimaalaus tehdään niin, että se antaa mahdollisuuden rekisteröidä kone experimental-koneeksi. Näin on mahdollista, että kone vielä joskus lentäisikin, Välkkynen uumoilee.

Ruotsalaiset vetivät pidemmän korren

Tavastian pintakäsittelyalan lehtori Jari Välkkynen harmittelee sitä, ettei Tuuli päässyt koskaan sarjatuotantoon saakka.

– Tuuli on kokometallikone ja sen ohjaamo on tosi tilava, sinne mahtuu ihminen paareilla. Hieman karskin näköistä työtähän tämä kone on, mutta jämäkän oloinen.

Tuuli III oli tarkoitettu Tuuli IV -sarjan prototyypiksi. Tätä sarjaa ei kuitenkaan koskaan ryhdytty valmistamaan, koska puolustusvoimat käänsi koulukonehankinnassa katseensa Ruotsin suuntaan. Siellä oli jo valmiina Saab Safir -koulukone, joka myöhemmin tuli varsin tutuksi suomalaisille ilmavoimien lentäjille.