Aikuisten satutunnilla siemaillaan viiniä – "Meille kaikille tekisi hyvää olla joskus leikkisiä"

Aikuisten satutunnilla mielikuvitus lähtee lentoon ihan kuten lapsuudessa. Satutunnit tarjoavat hetken levähdystauon hektiseen arkeen.

kirjallisuus
Nainen lukee ääneen satua pienessä baarissa.
Tarja Kerttula pitää aikuisten satutunteja paikallisessa baarissa. Tällä kertaa tunti aloitettiin yleisön toivesadulla.Tiia Korhonen / Yle

Kajaani"On hirmuisen hauskaa kuunnella, kun Äiti kertoo tosisatuja sellaisista asioista, joita on sattunut ennen kuin minua edes olikaan. Minusta on kaikkein hauskin se, kun Isä ja sedät olivat pieniä."

Kajaanilainen Tarja Kerttula lukee ääneen S.S. Taulan kirjaa Piiju ja muut pojat, joka kertoo lapsille tapahtuvista hullunkurisista sattumuksista. Nojatuoleissa ja sohvilla istuu kymmenkunta kuuntelijaa. Osa yleisöstä värittää värityskirjaa, osa kuuntelee tarinaa pää kallellaan ja osa siemailee viiniä. Olemme aikuisten satutunnilla paikallisessa baarissa.

– Minä rakastan lukemista ja tarinoiden kuuntelemista. On ihana pysähtyä joskus vain olemaan ja nauttimaan suomen kauniista ja rikkaasta kielestä. Palata niihin hyviin ja levollisiin hetkiin, joita satujen lukemishetket meistä monelle lapsuudessa ovat olleet, Kerttula kertoo.

Olemme tottuneet siihen, että asiat täytyy oivaltaa järjellä, mutta sadussa samat asiat tulevat vähän niin kuin sivussa.

Tarja Kerttula

Aikuisten satutunteja järjestetään esimerkiksi Helsingin kirjastoissa (siirryt toiseen palveluun). Kerttula naurahtaa, ettei hän malttanut odottaa virkakoneiston rattaiden pyörähtävän käyntiin, joten hän päätti järjestää satutunnit itse.

– Minulla on ehtymätön varasto kirjapinoja. Yritän poimia sieltä sellaisia, jotka itseäni huvittavat. Saatan lukea Pikku prinssiä, joka on kauhean yleinen, mutta toivon pystyväni avaamaan ihmisille myös uusia maailmoja, vähemmän tunnettua kirjallisuutta.

Saduissa puhutaan isoista asioista – hauskasti

Satutunnilla on luettu muun muassa Jerome K. Jeromen tarina Kuinka Harris hukkasi vaimonsa, István Örkényn Minuuttinovelleja sekä Kari Hotakaisen lyhyt kertomus Olankohautuksella. Tällä kertaa ääneen pääsevät oikeat sadut, mutta illan aikana Kerttula toteuttaa myös yleisön toiveita.

– Mikä tahansa tarina voi olla satu. Minulta on toivottu esimerkiksi Eduard Uspenskin satua Fedja-setä, kissa ja koira ja itse ajattelin Uspenskin Takuumiehiä, joka kertoo ihmisen elämästä, kun aika on vähän hukassa. Tänne voi ottaa mukaan myös sen sadun, minkä haluaa kuulla. Minä sitten luen sen, mitä yleisö haluaa.

Satukirjoja pinossa.
Tarja Kerttula toteuttaa satutunnilla yleisön toiveita. Hänellä on ehtymätön varasto kirjapinoja.Tiia Korhonen / Yle

Kerttulan mukaan sadut ovat usein filosofisia ja opettavaisia, ne auttavat ymmärtämään maailmaa. Hän käyttää satuja ja tarinoita hyödykseen työssään terapeuttisen kirjoittamisen ohjaajana.

– Ne ovat työkaluja itsetuntemukseen, omiin oivalluksiin itsestä ja elämästä. Esimerkiksi Kuinka Harris hukkasi vaimonsa kertoo siitä, miten pyöräretkellä nainen jää tienvarteen ja mies polkee eteenpäin huomaamatta mitään. Siitä voi jo päätellä, että se koskettaa aika monen elämää.

– Sadut puhuttelevat meitä. Ne eivät vaadi, että niitä pitäisi ymmärtää jollakin tietyllä tavalla, vaan voin peilata omaa elämääni ja sitä kautta saada hyvää itselle, Kerttula lisää.

Mielikuvitus pääsee valloilleen, voin kuvitella maisemat ja tapahtumat ihan kuin lapsena.

Heli Suutari

Sadut herättävät tunteita, koskettavat ja saavat muistelemaan lapsuutta. Kerttula kertoo, ettei hän aikaisemmin muistanut, kuinka hyvin kirjoitettuja satuja esimerkiksi Pekka Töpöhäntä -kirjat ovat.

– Kun ohittaa esimerkiksi sen pienen rasismin, mitä on Pekka Töpöhäntä Amerikassa -kirjassa, niin siellä on valtavasti sellaisia asioita, jotka koskettavat ihmisiä. Puhutaan elämästä, ystävyydestä, epävarmuudesta, uuden pelosta ja toisten kiusaamisesta, mutta todella hauskalla tavalla. Olemme tottuneet siihen, että asiat täytyy oivaltaa järjellä, mutta sadussa samat asiat tulevat vähän niin kuin sivussa.

Levollinen joutenolo virkistää

Aikaisemmin tarinoita kerrottiin takkatulen ääressä ja iltaisin tuvassa. Satutunteja Kajaanissa pitävän Tarja Kerttulan mukaan samalla tarinoista otettiin oppia, saatiin uusia ratkaisumalleja ja omat ajatukset selkenivät. Tänä päivänä tarinankerrontaperinne on kadonnut, eikä aikuisten mielikuvitus aina anna myöten saduille.

– Meillä on normit siitä, mikä on aikuisille sopivaa ja mikä on lapsellista, mutta meille kaikille tekisi hyvää olla joskus leikkisiä. Tiedämme, että kun esimerkiksi työpaikkakoulutuksissa joutuu pikkuisen leikkimään, niin hassutellessa huomaa oivaltavansa monia asioita.

Kolme naista ja yksi mies istuvat sohvalla ja kuuntelevat.
Satuihin uppoaa helposti. Monet saduista herättävät myös muistoja lapsuudesta.Tiia Korhonen / Yle

Kerttulan mielestä satujen maailmaan palaaminen aikuisena olisi suotavaa myös siksi, että usein unohdamme pysähtyä aikaympyrässämme.

– Monta kertaa unohtuu, että vaikka lepäämme ja vietämme lomia, niin levollinen joutenolo on meidän psyykelle valtavan tärkeää. Satujen lukeminen ja kuunteleminen on todella turhaa, mutta toisaalta se tuo meille pysähdyksen ja levollisuuden hetkiä, jotta jaksamme taas suorittaa arjen puristuksessa ja paineessa.

Meillä luettiin erittäin paljon satuja ääneen kaikille meille siskoksille joka ilta.

Heli Suutari

Milloin olisi otollisin hetki lukea tai kuunnella satuja?

– Jos asiaa ajattelee järjellä, eli milloin minulla on aikaa, niin tilaisuus on jo melkein hukattu, Kerttula naurahtaa.

– Jos olemme ihan poikki ja piipussa, mikään ei tunnu kivalta, eikä elämä maistu, niin juuri siinä hetkessä pitäisi antaa tilaa. En ole hyödyllinen tai tehokas ollenkaan, vaan annan itselleni luvan vain olla. Tiedän itsekin, että siitä virkistyy automaattisesti.

"Saan omaa aikaa tunnin verran"

Kapakassa, aikuisten satutunnilla satuja kuunnellaan keskittyneesti. Välillä pienessä tilassa puhkeaa iloinen naurun remakka, välillä keskustellaan siitä, millaisia satuja lapset tänä päivänä kaipaavat ja mitä satuja kuunnellessa oli lapsena turvallista tirauttaa muutama kyynel.

Nainen värittää puuväreillä värityskirjaa.
Satutunnilla voi vaikkapa värittää värityskirjaa samalla, kun kuuntelee satuja.Tiia Korhonen / Yle

Kajaanilainen Heli Suutari värittää samalla värityskirjaa ja siemailee teetä.

– Sadut uppoavat hienosti. Saan omaa aikaa tunnin verran, voin väritellä, tyhjentää mieltä ja kuunnella kivoja satuja. Mielikuvitus pääsee valloilleen,voin kuvitella maisemat ja tapahtumat ihan kuin lapsena.

Satutunnilla kerrotaan paljon sellaisia tarinoita, joista Suutari ei ole aikaisemmin kuullut sekä satuja, jotka ovat tuttuja lapsuudesta.

– Tässä saa kivasti satutietämystä lisää itselle. Mieleen tulee todella paljon lapsuusmuistoja, sillä meillä luettiin erittäin paljon satuja ääneen kaikille meille siskoksille joka ilta, Suutari kertoo hymyillen.