Köyhä kulkuri pelasti suomen kielen – "Ilman Matti Pohdon työtä olisimme kuin ö allakan laidassa"

Kirja-Matti kierteli kävellen ympäri Suomea. Samalla hän keräsi uudelleen talteen suomenkielistä kirjallisuutta, jota oli tuhoutunut Turun palossa.

kirjat
Matti Pohdon muistokivi.
Matti Pohdon muistokivi.Kansalliskirjasto

Matti Pohdon syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta 7.3.2017. Pohto, joka Kirja-Mattina paremmin tunnetaan, oli köyhän talon poika, joka pidätettiin toistuvasti lapsuudessaan irtolaisuudesta. Kiinnostus kirjoihin ja tarinoihin Matilla syntyi kuitenkin jo pienenä poikana. Kirjailija Sisko Thors on tutkinut Pohdon elämää kirjassaan Kirja-Matin matkassa.

– Ainoasta käymästään koulusta, rippikoulusta, Matti sai todistuksen, jossa lukutaito oli kiitettävä. Luetun ymmärtäminen puolestaan oli parempi kuin seitsemällä sisaruksellaan eli Matilla teksti meni takaraivoon, Thors sanoo.

Kirjojen kerääjästä tuli aluksi kuitenkin kirjakauppias.

– Rippikoulun jälkeen Matti hankki kirjavarastoonsa esimerkiksi arkkiveisuja. Niitä kaupittelemalla tuli tienestiä. Se ei kuitenkaan elättänyt ja hankkimillaan kirjansitomisvälineillä hän alkoi korjailla kirjoja.

Arkkiveisut olivat kaunokirjallisia runoja tai runomuotoisia uutisia muun muassa onnettomuuksista, sodista ja väkivallanteoista.

Turun palo 1827

Turun palossa tuhoutui Turun akatemian lähes kaikki kirjastossa olleet 40 000 kirjaa. Siinä meni suurin osa siihen mennessä painettua suomenkielistä kirjallisuutta. Kerääminen oli aloitettava alusta ja aineisto oli hajallaan ympäri maata.

Tuohon aikaan kirjastoja oli pappiloissa ja Isonkyrön pappi Frans Oskar Durchman yllytti Pohtoa keräämään kirjoja. Helsingissä Yliopiston kirjastonhoitaja Fredrik Wilhelm Pipping sai tiedon Pohdon keräystoiminnasta vuonna 1847 ja yhteistyö alkoi.

Matti Pohto kiersi Suomea Torniosta Viipuriin ja Turkuun hylkeennahkainen kirjalaukku selässään. Ylistarolaiset ja muu rahvas pitivät Mattia hassuna, mutta innostus ja päämäärätietoisuus johtivat lopulta siihen, että Kansalliskirjaston kokoelmiin päätyi lähes 5000 Pohdon keräämää teosta.

– Hän ihan oikeasti pelasti siihen asti painetun suomenkielisen kirjallisuuden. Olisimme kuin ö allakan laidassa ilman Matti Pohdon suurta työtä. Hän tuskin itse ymmärsi tekemäänsä kulttuurityötä, Thors pohtii.

Paikallinen kuuluisuus

Ylistaro on nykyisin osa Seinäjoen kaupunkia ja ainakin näillä seuduilla merkkimies muistetaan. Ylistaron taajamassa oleva alakoulu on nimetty Kirja-Matin kouluksi ja koulun pihasta löytyy Kirja-Matin muistomerkki.

Myös kirjastoon on avattu Kirja-Matin huone. Pohdosta ei jäänyt jälkipolville piirrosta tai valokuvaa.

– Toivottavasti tämän vuoden jälkeen Kirja-Matti tunnetaan laajemminkin. Tietoa hänestä on Helsingissä yliopiston kirjastossa, jossa hänelle on oma osastonsa, Thors sanoo.

Matti Pohdon muistokiven paljastustilaisuus.
Matti Pohdon muistokiven paljastustilaisuus.Kansalliskirjasto

Kirja-Matille liputuspäivä?

Matti Pohto kuoli Pietarin matkalla Viipurin Nuoraan kylässä vuonna 1857. Viipuriin hänet myös haudattiin. Thorsin mukaan Pohdon hautakivi uhkasi jäädä uuden tielinjauksen alle, jolloin hautakivi siirrettiin Helsingin yliopiston kirjaston pihaan.

Matti Pohdolle on ehdotettu virallista liputuspäivää. Esitys jätettiin sisäministeri Päivi Räsäselle vuonna 2014. Hakemuksen Matti Pohto -liputuspäiväksi jättivät kirjailija Juha Hurme, Kansalliskirjasto, Suomen kirjastoseura sekä Ylen kulttuuriohjelmat Kultakuume ja Strada.

Sisäministeriö kuitenkin päätti, että Pohto ei saa omaa liputuspäivää. Aiheesta kirjoitti Kulttuuricocktail. Sisäministeriö kuitenkin muistuttaa Suomen liputusvapaudesta. “Yksityiset kansalaiset, kunnat ja muut yhteisöt voivat liputtaa aina kun se nähdään aiheelliseksi.”

Ehdottajien mukaan Turun palon syttymispäivä syyskuun neljäs olisi sopiva päivä. Liputuspäivä saa myös Sisko Thorsilta varovaisen hyväksynnän.

– Ainakin Seinäjoen kaupungin kiinteistöissä voisi olla hyvä ajatus liputtaa, Thors toivoo.

ARTIKKELIIN LISÄTTY 14.3.2017 tieto sisäministeriön päätöksestä olla myöntämättä liputuspäivää.

Lähteet: Rahikainen, Esko: Hylkeennahkainen kirjalaukku http://elektra.helsinki.fi/se/k/1459-3467/53/3/hylkeenn.pdf