1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sotaveteraanit

Talvisodan muistohiidossa sivakoinut veteraani Lauri Hemmi, 91: "Suomi tarvitsee hiihtäjiä edelleenkin"

Sotiemme veteraanit avasivat talvisodan muistohiihdossa Hattulassa nuoremmalle sukupolvelle latua.

sotaveteraanit
Lauri Hemmi lumipuvussa talvisodan muistohiihdossa
91-vuotias veteraani Lauri Hemmi toimi työurallaan metsänhoitajana. Iloinen ja puhelias Hemmi kiittää hiihtoa hyvästä kunnostaan.Ville Välimäki / Yle

HattulaHattulassa Parolan muistohiihtotapahtumassa veteraanit hiihtivät aidoissa lumipuvuissa ja museosta lainattujen Suomi-konepistoolien ja kivääreiden kanssa. Mukana oli myös lähes kaksisataa päiväkotilasta, koululaista ja varusmiehiä hiihtämässä kenttää ympäri.

Hämeenlinnalainen Lauri Hemmi, 91-vuotias veteraani, neljän lapsen isä ja yhdeksän isoisä, hiihti muistohiihdossa neljättä kertaa, iloisin mielin.

– Tämä on sellainen muistorikas tapahtuma. Se kertoo meistä veteraaneista, jotka olemme olleet mukana sodassa ja hiihtäneet – ja tietäneet, että Suomi tarvitsee hiihtäjiä, edelleenkin.

Hiihtopartio palaamassa rajan takaa Lieksan rintamalla helmikuussa 1940
Hiihtopartio palaamassa rajan takaa Lieksan rintamalla helmikuussa 1940.SA-kuva

Hemmi kertoili ennen hiihtokierrosta sota-aikojen hiihtokokemuksistaan perinteiseen lumipukuun pukeutuneena, Suomi-konepistoolilla varustautuneena.

– Kyllä jonkin verran hiihdettiin, Lapin sodassa erityisesti, oli talviaika ja paljon lunta, siellä tuli hiihdettyä eniten.

– Vapaaehtoisena hiihdin 16-vuotiaana Kannaksella. Olin siellä saaristossa huoltotehtävissä joukkueenjohtajana ja sieltä tuli hiihdettyä Viipuriin monta kertaa edestakaisin. Olin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön palkattu virkamies, joten minä saatoin pitää siellä olevien 16 pojan puolta ja hiihtelin edes takaisin järjestelemässä, Hemmi kertoo.

Kannaksella hän hiihti ympäri saaria hakemassa vaikeasti saatavia perunoita.

– Ne olivat kaikki paleltuneita, mutta niitä piti syödä ruoan lisäksi. Ei ollut ruokaa silloin niin paljon tarjolla.

Lumipuku on kunniapuku

Myöhemmin Hemmi siirtyi tykistöön. Hän toimi tykinjohtajana Itä-Kannaksella ja sen jälkeen Lapin sodassa Enontekiöön saakka.

– Kaukopartiomiehille lumipuku oli aivan ehdoton juttu, he olivat ensisijaisia hiihtäjiä. Sukset olivat ehkä tärkeimmät välineet silloin. Konepistoolin lisäksi.

Hiihtopartio Märkäjärvellä vuonna 1940
Talvisodan hiihtopartio Märkäjärvellä talvella 1940.SA-kuva

91-vuotias veteraani toimii omaishoitajana vaimolleen. Hiihtoa Hemmi kiittelee nykykunnostaan.

– Oikea jalka on invalidisoitunut, mutta pystyn liu'uttamaan vasemman jalan varassa. Kävely on vaikeata pitemmällä matkalla, mutta olen saanut kuntoni hiihtämällä ja pidettyä kuntoni tähän saakka.

Lumipuku on veteraaneille kunniapuku.

– Ehdottomasti! Se kertoo tänäänkin meidän sodasta. Se antaa nuorille tiedon siitä, millä tavalla me olemme edustaneet heitä. Heidän tuleva sukupolvensa toivottavasti ymmärtää, mitä se on ollut meille, Hemmi pohtii.

Veteraanit avasivat ladun, jota nuoret pitävät auki

Opettaja Seppo Kopra on yksi tilaisuuden järjestäjistä. Hänen mukaansa veteraanit voivat näin luovuttaa kapulan seuraaville sukupolville.

– Tämä on niitä viimeisiä kunnianosoituksia, joita voidaan heille antaa tällaisella käytännön tekemisellä. Tänäänkin jo muutamat veteraaneista kaatuivat suksien liukkauden takia, mutta nousivat ylös – eivätkä edes haavoittuneet.

Veteraaneja talvisodan muistohiihdossa Hattulassa
Yhdeksän veteraania avasi latua muistohiihdossa.Ville Välimäki / Yle

Veteraanien keski-ikä on nyt 93 vuotta. Vuoden alussa heitä oli vielä joukossamme kaikkiaan noin 17 000. Veteraaniajasta siirrytäänkin lähivuosina perinneaikaan.

– Itse sanon, että tämä on päättymätön latu: veteraanit ovat aukaisseet sen ja seuraavat sukupolvet jatkavat ladun auki pitämistä.

Myös eversti Pekka Järvi Panssariprikaatista muistutti muistohiihdon symboliikasta.

– Näki miten nuoret ikäpolvet hiihtivät suoraan veteraanien latujen jälkiä. Tämä oli erittäin symbolinen, ja monella veteraanilla näytti olevan kyynel silmässä, kun he katsoivat tätä tapahtumaa. Tässä ovat kuitenkin kaikki sukupolvet yhdessä.

Rintaman taakse mennään digitaalisesti

Hiihdon jälkeen Lauri Hemmi kertoi, että hiihto sujui erinomaisesti ja tuli vain "pikkuisen hiki".

– Hiihdin vielä ylimääräisen kierroksen. Latu oli liukas ja voimat on kädessä jäljellä. Oli mukava täällä hiihtää!

– Pidän tästä hiihdosta, koska se kertoo nuorille, mitä me vanhat olemme tehneet sota-aikana. Se antaa uskoa, että itsenäisyys on tärkeä.

Lumipukuisia lapsia talvisodan muistohiihdossa
Hattulan koululaisia oli mukana muistohiihdossa eri vuosikymmenten tavoin pukeutuneina.Ville Välimäki / Yle

Nuorten hiihtotaidosta Hemmi on kuitenkin hiukan epävarma.

– Nuoret ehkä lojoilevat enemmän, mutta heillä on tämä digihomma hallussa. Sitä tarvitaan tulevaisuuden sodassa paljon enemmän kuin mahdollisesti hiihtoa. Rintaman taakse mennään varmasti tulevaisuuden sodassakin vielä enemmän kuin nyt, koska ei ole mitään rintamia ehkä olemassakaan.

13. maaliskuuta 2017 talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 77 vuotta.

Lue seuraavaksi