Analyysi: Brysselin itä–länsi-ottelu varjostaa yhtenäisen ilmeen etsintää

Huippukokoukseen saapuvat EU-johtajat pohtivat, pitääkö joka maan marssia samassa tahdissa, kun tehdään päätöksiä yhteistyön syventämisestä, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

Yle maailmalla: Bryssel
Slovakian pääministeri Robert Fico (vas.), Puolan pääministeri Beata Szydło (kesk. vas.), Tšekin pääministeri Bohuslav Sobotka (kesk. oik.) ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán (oik.) kuvattuna Visegrad-maiden tapaamisessa Prahassa 8. kesäkuuta 2016.
Slovakian pääministeri Robert Fico, Puolan pääministeri Beata Szydło, Tšekin pääministeri Bohuslav Sobotka ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán Visegrád-maiden tapaamisessa Prahassa 8. kesäkuuta 2016.Matej Divizna / EPA

BRYSSEL Jäädäänkö kaikki yhdessä uppoamaan suohon, vai päästetäänkö osa porukasta juoksemaan kovalle maalle? Vertaus on kärjistys, mutta kuvaa asetelmia keskustelussa EU:n tulevaisuudesta, jota puidaan tänään torstaina alkavassa huippukokouksessa.

Keskustelussa on karkeasti ottaen kaksi leiriä. Yhdessä ollaan sitä mieltä, että unionin pitäisi sallia yhteistyön tiivistäminen eri tahtia eri jäsenmaiden välillä.

– Meillä on oltava rohkeutta hyväksyä, että tietyt maat voivat edetä nopeammin kuin toiset, sanoi Saksan liittokansleri Angela Merkel Pariisissa maanantaina.

Hän osallistui Versaillesin palatsissa minihuippukokoukseen yhdessä Ranskan, Italian ja Espanjan johtajien kanssa. Kokouksen viesti oli, että maat haluavat että Euroopan integraatio etenee vaikka osa jäsenmaista ei pysyisikään kelkassa.

Vastakkainen näkemys kuultiin seuraavana päivänä Varsovasta.

– Versaillesissa tehdyt päätökset tähtäävät vauhdittamaan EU:n hajoamisprosessia, joka alkoi Brexitistä, Jaroslaw Kaczynski sanoi.

Kaczynski on Puolaa hallitsevan Laki ja oikeus -puolueen puheenjohtaja. Hänen mielestään jäsenmaiden pitäisi tehdä päätökset yhdessä ja mielellään vielä yksimielisyysperiaatteella, jolloin Puola voisi halutessaan estää päätökset, jotka sitä eivät miellytä. Puolan kantaa tukee ainakin Unkarin pääministeri Viktor Orban.

Sanailu pohjustaa EU:n perustana toimivan Rooman sopimuksen 60-vuotisjuhlia, joita vietetään 25. maaliskuuta. Tilaisuudessa on tarkoitus hyväksyä julistus, jonka päällimmäisen viestin pitäisi olla unionin yhtenäisyys.

Yhtenäisyyttä on koetellut etenkin kysymys turvapaikanhakijoiden jakamisesta jäsenmaiden kesken. EU:n länsilaidan maita turhauttaa, että Puola ja Unkari eivät suostu ottamaan vastaan käytännössä lainkaan turvapaikanhakijoita sisäisten siirtojen järjestelyn kautta.

Sen lisäksi ne pyrkivät vesittämään jäsenmaista koostuvassa neuvostossa yrityksiä luoda pysyvää järjestelmää, jonka avulla turvapaikanhakijoita voitaisiin siirtää eteenpäin sellaisista maista joihin heitä tulee kohtuuttoman paljon.

Näkemyserojen yhteensovittamisesta vastaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk. Puolan hallitus yrittää samassa yhtenäisyyttä etsivässä kokouksessa kammeta hänet pois puheenjohtajan tehtävästä ja saada tilalle Puolan nykyhallitukselle mieluisan europarlamentaarikko Jacek Saryusz-Wolskin.

Yrityksellä ei ole onnistumisen mahdollisuuksia, sillä muut jäsenmaat tukevat Tuskia.

Mutta mihin Suomi sijoittuu monitahtisuuskeskustelussa? Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kuvasi Suomen linjaa kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa viime viikolla.

– On löydettävä tapoja edetä EU-yhteistyössä samaa tahtia. Erilaisten poliittisten ytimien muodostuminen jäsenvaltioiden kesken ei ole Suomen intressissä, pääministeri kirjoitti.

Kanta näyttäisi asettuvan lähemmäs itää kuin länttä. Samaa tahtia eteneminen tarkoittaa nykyisessä poliittisessa asetelmassa sitä, että yhteistyö ei etene juuri mihinkään.