Jari Korkki: Pormestarihuijaus on täällä taas

Helsingissä leikitään kuntavaaleissa pormestarileikkiä. Huijaus on vanha ja varsinkin Tampereella jo hyvinkin tuttu, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Yle Blogit
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Muistatteko vielä pääministerivaalit? Kun Suomessa leikittiin sitä, että kaikkien puoluejohtajien pitää asettua ehdolle eduskuntaan Helsingin vaalipiiristä ja eniten ääniä saaneesta tehdään muka pääministeri.

En muista, tehtiinkö koskaan, mutta nyt ne yrittävät sitä taas. Tällä kertaa mittakaava on pienempi ja virkakin vähäisempi, mutta kyllähän ne helsinkiläiset tiedetään.

Luulevat taas keksineensä pyörän, kun ovat ryhtyneet valitsemaan itselleen pormestaria.

Myös Tampereella teeskenneltiin, että kaikilla mahdollisilla poliittisilla ryhmittymillä pitää olla oma pormestariehdokas.

Siltä varalta, että kaikki eivät olisi huomanneet, kerrottakoon tässä, että Tampereella on ollut pormestari jo kohta kymmenen vuotta.

Myös Tampereella teeskenneltiin, että kaikilla mahdollisilla poliittisilla ryhmittymillä pitää olla oma pormestariehdokas.

Mikko Alatalo (kesk.) ja Veltto Virtanen (eko/kipu/ps.) ovat toki hyviä taiteilijoita, mutta kaikella kunnioituksella: Ei heillä ollut mitään mahdollisuuksia tulla valituksi Tampereen pormestariksi.

Vaikka punainen Tampere onkin vitsi, kuten Aki Kaurismäki Arvottomissa oivallisesti Matti Pellonpäälle tokaisee, voi Tampereen pormestari olla vain kokoomuslainen tai demari. Käytäntö on ollut, että kokoomuslainen.

Se siitä elokuvan vitsistä siis.

Eikä keskustan kansanedustajasta nyt vaan saa demaria edes taikomalla, vaikka Alatalo onkin jolsa jätkä. Ja tunnettiin opiskeluaikana demarina. Mikä tietysti oli 1970-luvulla äärioikeistolaisinta, mihin Tampereen punaisessa yliopistossa saattoi maalaispoikana venyä.

Helsingissä nyt siis uskotellaan, että pääkaupungissa olisi käynnissä pormestarivaali. Ei ole. Helsingissä kuten kaikissa muissakin Suomen kunnissa käydään kuntavaalit.

Helsingin pormestariksi valitaan se tulevan kaupunginvaltuuston jäsen, joka saa kaupunginvaltuuston pormestarivaalissa taakseen enemmistön. Käytännössä vaihtoehtoja on tasan kolme, tässä aakkosjärjestyksessä: Tuula Haatainen (sd.), Anni Sinnemäki (vihr.) ja Jan Vapaavuori (kok.).

Laura Kolbea (kesk.) ei valita Helsingin pormestariksi, vaikka hän saisi kuntavaaleissa kymmenen tuhatta ääntä.

Puhumattakaan Paavo Väyrysestä (väyr.).

Väyrysen kelkkaan loikannut Harri Lindell (ex-ps.) ehti jo vaatia, että eniten ääniä saanut pormestariehdokas valittaisiin samoin tein pormestariksi.

Ei valita. Eikä pidä valita.

Vaatimus on ihan yhtä pähkähullu kuin se, että esimerkiksi Sari Essayahista (kd.) pitää tehdä pääministeri, jos hän saa eduskuntavaaleissa eniten ääniä.

Älkää ymmärtäkö väärin. Essayah on varsin mukava tyyppi ja mielestäni erinomainen poliitikko, mutta eihän siitä nyt tulisi mitään, että viidellä kansanedustajalla alettaisiin vaatia pääministerin salkkua.

Miksi Helsingin pormestarivaalin pitäisi edes kiinnostaa muualla maassa?

Miksi Helsingin pormestarivaalin pitäisi edes kiinnostaa muualla maassa? No esimerkiksi siksi, että maassa on vallalla varsin poikkeuksellinen poliittinen tilanne, jossa pääkaupunkia ja maata hallitsevat täysin erilaiset voimat.

Omalla äänestyspaikallani kokoomus ja vihreät nauttivat viime eduskuntavaaleissa yhdessä noin 60 prosentin kannatusta. Taka-Töölössä olisi käyty hyvin pikaiset hallitusneuvottelut, joiden jälkeen näiden kahden puolueen hallitus olisi johtanut maata suvereenisti. Keskustan ja perussuomalaisten kannatus jäi alle viiteen prosenttiin.

Toisaalta tiedän, että viikonloppujen kotikunnassani Kotkassa sinipuna olisi syntynyt helposti ehkäpä perussuomalaisilla mausteilla.

Kuplansa kullakin.

Kuten esimerkiksi Margaret Thatcherilla (kons.), jonka pakkomielteenä oli lakkauttaa Lontoon kaupunginvaltuusto, koska siellä piti valtaa työväenpuolue eli labour. Thatcher pilkkoi Lontoon väkisin yli kolmeenkymmeneen pikkukuntaan, joista itse olen asunut Barnetissa (Thatcherin oma vaalipiiri) ja Brentissä.

Lontoon valtuusto palautettiin vasta, kun Tony Blair (työv.) voitti vaalit ja nousi pääministeriksi.

Siitä oli tietysti kaikenlaista harmia, kuten hassut pormestarit. Joista mainittakoon "Red" Ken Livingstone (työv.) ja tämä nyttemmin ulkoministerinä hääräävä Boris Johnson (kons.)

Juha Sipilälle (kesk.) on sentään ainakin toistaiseksi riittänyt Kempele ja Sipoo.

Väyrysestä en mene takuuseen.

kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja.