"Enemmän niitä jää autojen alle kuin metsästetään" – junaradan aitaaminen teki Kehä III:sta kauriiden surmanloukun

Uuden rataosuuden aita näytää tuplanneen kauriskolarit osassa Vantaata. Metsästäjät lähtevät kolarieläimen noutoon kymmeniä kertoja vuodessa ilman korvauksia vaikka keskellä yötä.

peurat
Junaradan aita Vehkalassa
Junaradan aita ohjaa kauriiden kulkua Vehkalassa. Tero Ylioja / Yle

– Kyllä kaura hyvin näyttää kelpaavan. Nehän söisivät niin paljon kuin niille antaisi, sanoo Hämeenkylän metsästysyhdistyksen puheenjohtaja Karri Toivola lisätessään jyviä kauriille ja peuroille tarkoitetulle ruokintapaikalle Vantaan Koivurinteellä.

Kehä III ja Petikon yritysalue ovat jääneet linnuntietä mitaten vain kolmen kilometrin päähän. Silti olemme peltotilkkujen kirjoman metsäalueen laidalla, Helsingin keskustasta katsoen ihan "landella". Olisi hyvin rauhallista, ellei viereen ensi kesäksi avautuvan golfkentän maansiirtokoneiden pauhu kantautuisi korviin jatkuvana kolinana ja möyrintänä.

Peuran ja kauriin jälkiä lumessa
Ruokintapaikan ympäristö on tampattu täyteen jälkiä.Tero Ylioja / Yle

Ruokintapaikalle saapuu kuusikkoiselta rinteeltä vankkoja polkuja, ja automaatin välitön lähiympäristö on tampattu sorkanjälkiä täyteen. Vaikka olemme miljoonan asukkaan metropolissa, hirvieläimiä riittää.

Tällä vantaalaisella ruokintapaikalla käy arviolta 30 valkohäntäpeuraa ja kymmenkunta metsäkaurista. Jäniksiä ja pikkulintuja ei lasketa.

– 20 kilometriä Helsingin keskustasta ja eläimiä on vaikka kuinka paljon, toteaa Toivola.

Hirviäkin alueella liikkuu, mutta talvisin ne yleensä hakeutuvat hieman pohjoisemmaksi. Autoilijoiden onneksi.

Junarata muutti kauriiden reittejä

Vanhempi väki tuntee Vantaankosken junaradan myös Martinlaakson ratana, sillä rataosuutta jatkettiin Vantaankoskelle saakka vasta 1991. Vantaankosken asema rakentui hieman Kehä III:n sisäpuolelle.

Rataosuuden jatkaminen kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää alkoi vuonna 2009, liikenne käynnistyi vuonna 2015.

Enemmän niitä jää autojen alle kuin metsästetään. Silti niitä näyttää aina vain riittävän.

Karri Toivola

Peuroille ja kauriille tämä tiesi mutkaa matkaan. Vahvan kannan alueelta Länsi-Suomesta itään vaeltavat yksilöt törmäävät ensin etelässä Kehä III:een ja itään jatkaessaan kehäradan aitaan.

Aidattu rataosuus vaikuttaisi olevan pienille hirvieläimille ylittämätön este. Tai ainakin Hämeenkylän metsästysseurassa sen katsotaan olevan ainoa ulkoinen muutos, joka viime aikoina on tapahtunut. Hirvieläinkanta nimittäin on pamahtanut alueella pilviin.

Kehäradan aitaa Vehkalassa
Vehkalan aseman jälkeen kehärata halkoo pitkästi metsäisiä seutuja. Tero Ylioja / Yle

Ruuhkateillä rytisee

Kun rata-aidan estämät sorkkaeläimet jäävät riittävän pitkäksi aikaa palloilemaan autoteiden väliin, ruttaantuu peltiä ennemmin tai myöhemmin. Kehä III:lla suhaa kiivaimmillaan jopa 80 000 ajoneuvoa vuorokaudessa, eikä kapeamman ja metsäisen Vihdintienkään liikenne anna paljon armoa poukkoileville hirvieläimille.

Hämeenkylän metsästysseuran alueella on vuoden sisään lähdetty 30 kertaa etsimään kolaripeuraa tai kaurista. Määrä on tuplaantunut vuodessa.

Taajamarata on pakko aidata.

Juha Kansonen

– Enemmän niitä jää autojen alle kuin metsästetään. Silti niitä näyttää aina vain riittävän, toteaa metsästysseuran puheenjohtaja Karri Toivola.

Kehärata, Kehä III ja Vihdintie kartalla
Kehäradan aidat sumputtavat peuroja, jolloin ne jäävät autojen alle Kehä III:lla ja Vihdintiellä. Tero Ylioja / Yle

Koko Vantaan alueella hirvieläimet kopsahtelivat autojen keuloihin 110 kertaa vuonna 2016. Edellisenä vuonna luku oli 70, joten kasvu on suuri. Se selittynee ainakin osittain kannan kasvamisella, mutta selvää kolaripaikkojen tihentymää näyttäisi muodostuvan kehäradan liepeille.

Hämeenkylän metsästysseuran alueella autonkeulaan osuu usein metsäkauris tai sitä kookkaampi valkohäntäkauris, jonka laki tosin tuntee edelleen peurana. Niihin törmätessään autoilija selviää onneksi usein peltivaurioilla. Hirvien jatkuva ryntäily kehätiellä voisi olla kohtalokasta myös autokuskeille.

Kolarieläinten kuljetusta eläkeläisvoimin

"OK, Pärre."

Tällaisella viestillä kuittaa ilmoituksen peurakolarista yksi Hämeenkylän metsästysseuran kolarieläinten noutamiseen erikoistuneista, Per-Erik Grims.

Yöaktiivisella eläimellä kontakti konepellin kanssa tapahtuu usein hämärissä. Jos hälytystä ei tule iltamyöhään, se tulee hyvin aikaisin aamulla. Viimeksi puhelin piippasi peuraviestiä puoli kuudelta aamulla edellisenä perjantaina.

Kolarissa kuollut valkohäntäpeura Loimaan seudulla
YLE / Markku Sandell

Työelämässä olevalle yhtälö on mahdoton.

– Meillä on metsästysseurassa katsottu, että ketkä henkilöt pääsevät niihin aikoihin hakemaan. Esimerkiksi minäkin olen eläkkeellä, niin minulla on aikaa, toteaa Grims.

Joskus noutohommiin tarvitaan kaksikin henkilöä. Jos esimerkiksi kookas valkohäntäpeura retkottaa kehätien keskikaistalla, sen nostelu kaiteiden yli käy yhdelle miehelle liian raskaaksi. Eikä sitä ruuhka-aikana voi sieltä edes noutaa.

Metsästäjät talkootöissä 

Liikenteen seassa seikkailevat hirvieläimet tai villisiat muuttuvat riistanhoitoyhdistyksen omaisuudeksi sillä hetkellä, kun puskuri niitä pukkaa. Niinpä yhdistyksen kontolle jää myös siivota kolariraadot tienposkesta. Yhdistys taas siirtää homman kolarialueen metsästysseuralle, jonka velvollisuus on järjestää hirvieläin pois pientareelta parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vantaan tapauksessa toista sataa kolarieläintä vuodessa tietää melkoista määrää talkootyötä. Ja riistanhoitoyhdistyksen Martti Palokkaalle lukuisia yöherätyksiä.

Kauriitahan olisi vaikka miten paljon, jos vain joku viitsisi metsästää niitä.

Martti Palokas

Kun aiemmin halukasta kolarieläimen noutajaa soiteltiin välillä pitkäänkin pitkin öitä, nyt yhteydenpito hoituu Whatsapp-ryhmässä. Siihen saa myös kuittauksen henkilöltä, joka pääsee eläimen hakemaan. Toista oli ennen: kun samana yönä soitteli mykkinä pysyviä numeroita läpi jo kolmannen kolarieläimen noutoon, niin vähemmästäkin työlääntyi.

Korkeasaareen tai kaatopaikalle

Teiden varsilta noudetut pienet hirvieläimet päätyvät kiertoon, sillä Korkeasaaren kissapedot ja karhut saavat ne lounaakseen. Jos leijonien ruokapöytä on täynnä, kuljetetaan raato Ämmässuon kaatopaikalle. Ihmisen ravinnoksi ruhot eivät useinkaan kelpaa, sillä yleensä ne muhjautuvat tällissä sen verran pahoin.

Nouto ja kuljetus tapahtuu metsästäjien omalla ajalla, omilla bensoilla ja omalla kustannuksella. Eläimen kuljetuksesta sopivaan paikkaan saattaa tulla kilometrejä auton mittariin jopa kahdeksankymmentä, eikä niistä aiheutuvia kuluja korvaa metsästäjälle kukaan.

Seura tekeekin kaiken talkootyönä. Velvollisuutena, joka tulee harrastuksen mukana.

Ruokintapaikoilla ohjaillaan eläimiä

Kun kerran peurat ja ajotiet ovat hankala yhdistelmä, miksi eläimiä houkutellaan alueelle ruokinnalla?

– Kyllä tämä vaikuttaa aika paljon siihen, että ne pysyvät täällä syvemmällä metsässä eivätkä tuolla tien vieressä, vannoo Toivola lisätessään kauroja ruokintapaikalle.

Hämeenkylän seuran ruokintapaikat ovat kaukana ajoväylistä ja asutuksesta, ja ne saavat eläimet jäämään lähiympäristöön sen sijaan, että ne vaeltelisivat talvista ruokapöytää etsiskellen.

Kauriiden ruokintapaikka
Kaura kelpaa mainiosti kauriilleTero Ylioja / Yle

– Lisää kaatolupia jos saisimme, niin sillä sitä pystyisi rajoittamaan, toteaa Toivola kolarien ehkäisymenetelmiä pohtiessaan.

Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Palokas puolestaan kehottaa seuroja hakemaan lupia valkohäntäpeuraa varten "niin paljon kuin haluaa". Metsäkauris ei edes vaadi erillistä pyyntilupaa, silti senkin kanta kestäisi paljon tukevampaa jahtausta.

– Kauriitahan olisi vaikka miten paljon, jos vain joku viitsisi metsästää niitä, toteaa Martti Palokas.

Toki pienetkin metsätuppaat elinalueekseen kelpuuttavalle metsäkauriille asutuksen läheisyys toimii kilpenä. Esimerkiksi Myyrmäen vesitornin ympärillä olevat metsäalueet elättävät kauriskantaa. Mitenpä niitä sieltä metsästät, kun noin neliökilometrin luontotilkku on täysin tiiviisti rakennettujen asuinalueiden ympäröimä ja kokonaan Kehä III:n sisäpuolella.

Ja eleleehän kauriita virkeät populaatiot myös Espoon Laajalahden ja Helsingin Vanhankaupunginlahden ruovikoissakin retkeläisiä vaivihkaa väistellen.

Eläimet huomioidaan rakennustöissä

Kehäradan projektipäällikön Juha Kansosen mukaan rataosuuden ympäristöselvityksissä ei tullut ilmi mitään, minkä vuoksi hirvieläinten ali- tai ylikulkuja olisi pitänyt rakentaa. Sen sijaan aitaamiseen tulee yksiselitteinen vastaus.

– Taajamarata on pakko aidata, Kansonen toteaa ykskantaan.

Kehäradasta, kuten kaikista muistakin merkittävistä infrahankkeista, on tehty kattavat ympäristöselvitykset ennen rakennustöiden aloittamista. Hirvien vuosisataiset kulkureitit otetaan huomioon kaikessa infran rakentamisessa. Hirvi on sen verran kookas ja vahva änkyrä, että jos sen oppimalle polulle laitetaan aita, se menee siitä joka tapauksessa yli tai läpi.

Satunnaisempaa hirvien kuljeskelua ja pienempiä hirvieläimiä aidat sen sijaan pidättelevät paremmin.

Kansosen korviin ei ole kantautunut hirvieläinongelmia kehäradan varrelta. Hän kuitenkin pitää mahdollisena, että aitaamisella jonkinlaista sumputusefektiä voisi ollakin.

Juna kulkee kehärataa.
Tero Ylioja / Yle

– Mutta onhan peurakantakin kasvanut samaan aikaan, hän muistuttaa.

Hänen mukaansa pienemmille hirvieläimille parhaat paikat radan ylittämiseen, tai itse asiassa alittamiseen, löytyvät Kehä III:n ja Kivistön alueen siltojen alta.

Kehäradan rakennustöissäkin on toki huomioitu kaikki eläinkunnan tarpeet, jotka ovat tulleet esille selvityksissä. Esimerkiksi Kivistössä asustelevat liito-oravat saavat jatkaa elelyään alueella. Rakentajiin ne suhtautuivat luottavaisesti valumuottien päältä rakennustöitä katsellen.