Kovapintaisesta ministeristä tuli kohtalotovereiden kuuntelija ja eutanasian puolestapuhuja

Entinen valtiovarainministeri, Parkinsonin tautia sairastava Iiro Viinanen soisi itselleenkin kuolinavun, jos kivut ennen kuolemaa kävisivät sietämättömiksi.

Iiro Viinanen
Iiro Viinanen
Hanski Kinnunen / Yle

Entinen kokoomuksen kansanedustaja ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen katselee tuuliselle Vesijärvelle kotirannassaan Lahdessa. Tuttu terävä katse kulkee pitkin jäänpintaa.

Elokuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun Viinanen muutti Lahteen. Mies ihastui Vesijärveen kyläillessään ystävien luona.

– Se oli sillä selvä lähtö Helsingistä tänne.

Vaikka Vesijärvi on ehtinyt jäätyä ja sulaa kymmeniä kertoja sitten 1990-luvun alun, Iiro Viinasesta tulee väistämättä yhä mieleen syvä lama, johon Suomi tuolloin sukelsi.

Viinanen valittiin Esko Ahon hallituksen valtiovarainministeriksi vuonna 1991. Kansan oli vaikea niellä valtion menoleikkauksia, ja osalle suomalaisista Iiro Viinanen edustaa edelleen romutettua hyvinvointivaltiota.

Pitää tehdä vain päätöksiä, eivät ne asiat itsekseen oikene.

Iiro Viinanen

Viinasen mukaan ankara talouskuri oli välttämätön, eikä ministeri voinut vilkuilla sivuille. Viinanen seisoo edelleen lama-ajan päätösten takana, sillä niille oli aina perustelut.

– Kunhan perehtyy faktoihin ja yrittää tehdä sen, mikä omasta, avustajien, virkamiesten ja tutkijoiden mielestä on oikein. Pitää tehdä vain päätöksiä, eivät ne asiat itsekseen oikene, hän toteaa jämäkästi.

Parkinson teki leikkaajasta tukijan

Viinanen ei ole lakannut seuraamasta talousuutisia, mutta viime vuosina hän on ollut julkisuudessa hyvin toisenkaltaisten puheenaiheiden vuoksi. Yksi niistä on Parkinsonin tauti, joka Iiro Viinasella diagnosoitiin vuonna 2000.

– Menin lääkäriin, enkä uskonut edes ensimmäistä. Menin toisellekin lääkärille, joka kymmenessä minuutissa sanoi, että selvä tapaus.

Parkinson ei ollut haitannut Viinasen elämää, mutta jälkikäteen mies havaitsi merkkejä orastavasta taudista olleen jo aiemmin.

– Löytyi mökkipäiväkirja, jossa käsiala on pienentynyt mikrokäsialaksi jo vuonna 1992, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota.

Tietysti silloin, kun lääkkeiden vaikutus ei ole tehokas, niin silloin vähän harmittaa joskus, mutta kyllä se sitten siitä taas kulkee.

Iiro Viinanen

Parkinsonin tauti etenee eri ihmisillä eri nopeudella. Viinaselle sairaus on ollut pitkään armollinen, joskin nukkuminen on vaikeaa ja unenpuute laskee vireystasoa päivisin. Mieliala on pysynyt silti pääasiassa myönteisenä.

– En minä muutenkaan askartele sen (Parkinsonin taudin) kanssa. Tietysti silloin, kun lääkkeiden vaikutus ei ole tehokas, niin silloin vähän harmittaa joskus, mutta kyllä se sitten siitä taas kulkee.

Parkinson on tuonut kovien arvojen kannattajana tunnetuksi tulleen Viinasen elämään hyvääkin.

– Se on saanut monet ihmiset soittelemaan minulle. Eri puolilta Suomea tuntemattomat ihmiset, jotka haluavat keskustella tästä taudista. Minusta on ollut hyvä, että olen voinut heitä auttaa, mies toteaa.

Etulinjassa eutanasian puolesta

Iiro Viinasella Parkinsonin taudin oireet ovat pahentuneet hieman kuluneen puolen vuoden aikana, eikä siitä ole mitään tietoa, missä tahdissa kehon toiminta menee alamäkeä.

Oma parantumaton sairaus ei ole kuitenkaan suurin syy siihen, miksi juuri Iiro Viinanen on osallistunut keskusteluun eutanasian eli kuolinavun laillistamisesta Suomessa.

Miksi ihmistä pitää kiusata, miksei voi päästää pois täältä, jos hän on itse sitä tahtonut.

Iiro Viinanen

Viinanen ei ollut koskaan erityisemmin pohtinut koko asiaa, kunnes hän kirjoitti entisen kansanedustajan ja europarlamentaarikon, vasemmistoliiton Esko Seppäsen kanssa keskustelukirjan vuonna 2012. Seppänen toi eutanasian keskusteluun, koska hän oli joutunut todistamaan syöpäsairaan poikansa kivuliasta kuolinkamppailua.

– Muodostin kantani aika nopeasti, Viinanen kertoo.

Viinanen on ollut mukana allekirjoittamassa ja tuomassa esille kansalaisaloitetta eutanasian laillistamiseksi.

– Kun ihmisen elinpäivät ovat luetut ja tiedetään, että on jokunen viikko aikaa väistämättömään kuolemaan, ja hänellä on hirvittävät tuskat, kivut, miksi ihmistä pitää kiusata, miksei voi päästää pois täältä, jos hän on itse sitä tahtonut.

Kuolinavun vastustus ihmetyttää

Viinanen ei ymmärrä, miksi eutanasiaa ei voitaisi sallia, jos laissa edellytettäisiin, että potilas selvästi itse haluaa kuolinapua ja kaksi toisistaan riippumatonta lääkäriä on asiasta samaa mieltä.

– Mitä siihen kenekään muuten täytyy enää sotkeentua, Viinanen kysyy.

Aloitteen mukainen lainsäädäntö olisi hänen mukaansa selkeä silloinkin, kun kyseessä olisi lapsi. Jos ei oma suostumus ole selvä, ei eutanasiaa voitaisi myöntää.

– Jos ei häneltä saada varmasti riittävän harkitsevaa vastausta, mikä voi olla mahdoton ajatella, kyllä se ei-päätös silloin minun mielestäni voittaa.

Iiro Viinanen
Hanski Kinnunen / Yle

Lääkäriliiton kielteinen kanta eutanasiaa kohtaan ihmetyttää Viinasta.

– Se on vanhakantainen ajattelutapa mikä heillä on nyt tässä hommassa. Jotakin Hippokrateen periaatteita, joiden ei tähän päivään tarvitse kuulua enää. Päästäkää ihmiset kivusta siloin kun hän itse sitä haluaa, hän vetoaa.

Itselleen Iiro Viinanen soisi mahdollisuuden eutanasiaan.

– Jos kivut ovat sietämättömät eikä paluuta terveen kirjoihin ole, niin eihän siinä mitään. Ei tarvitse muiden kärsiä minun takiani, mies tokaisee.

Kovien arvojen poliitikosta vesistökummiksi

Toimiessaan valtiovarainministerinä hengähdyshetkiä tarjosivat metsästysreissut, mutta ympäristöasioiden puolestapuhuja ministeri ja kansanedustaja Viinanen ei ollut.

Käänne tapahtui, kun mies ihastui Vesijärveen. Vielä kymmenisen vuotta sitten Viinanen katsoi, kuinka laivat Lahden Sibeliustalon rannassa kelluivat vihreässä sinileväpuurossa.

– Se oli hirveän näköistä. Silloin kilahti, että ei tämä homma voi näin olla. Silmät aukesivat vähän enemmänkin, ja eri puolilta Suomea rupesi löytymään turvetuotannon aikaansaannoksia, joka oli suuren välinpitämättömyyden tulosta.

Silmät aukesivat vähän enemmänkin, ja eri puolilta Suomea rupesi löytymään turvetuotannon aikaansaannoksia, joka oli suuren välinpitämättömyyden tulosta.

Iiro Viinanen

Sittemmin Viinanen on puhunut muun muassa Pohjois-Savossa sijaitsevan Nilsiän ja Keski-Suomessa sijaitsevan Saarijärven reittien vesien puolesta. Hän kertoo kiertäneensä viemässä viestiä myös pienemmissä kohteissa.

– Olen käynyt puhumassa ja yllyttämässä ihmisiä ehkä arvokkaimpaan tehtävään: Säilyttää Suomen vedet puhtainta tai saada ne puhdistettua.

Vesijärven rannalta häntä ei enää pois saa.

– En mihinkään lähde tämän jälkeen täältä, ei tällaista paikkaa ole toista, Viinanen sanoo varmalla äänellä.

Iiro Viinanen on Sunnuntaivieraana Yle Radio Suomessa 12. maaliskuuta kello 15.03. Ohjelma kuultavissa jälkikäteen myös Yle Areenassa.