Analyysi: Kansa tietää, populistit kertovat

Onko demokratia jo vaarassa, kun Euroopan nykypopulistit kosiskelevat kansaa keinoja kaihtamatta, kirjoittaa Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio.

Yle maailmalla: Berliini
Veikko Vennamo nukkuu eduskunnan käytävän nojatuolissa joulukuussa 1977. Veikko Vennamon 100-vuotisjuhlaa vietetään Savossa 9. kesäkuuta 2013.
Populistin arki oli vielä 1970-luvulla leppoisaa. SMP:n puheenjohtaja Veikko Vennamo nukkui eduskunnan käytävällä joulukuussa 1977. Jorma Puusa / Lehtikuva

”Kyllä kansa tietää” on SMP:n puheenjohtajan Veikko Vennamon tokaisu takavuosikymmeniltä. Tuo hokema teki Vennamosta suomalaisen populismin kantaisän.

Perussuomalaisten väistyvä puheenjohtaja Timo Soini on tuon tuostakin muistuttanut, että Vennamo on hänen esikuvansa.

Kansaan vetoaminen Vennamon ajan viattomuuden Suomessa oli harmitonta ja vielä valtaosaltaan pelkkää poliittista teatteria. Toki valtaapitävä eliitti ja ”seteliselkärankaiset” saivat kuulla kunniansa tuolloinkin.

Soinin aikana suomalainen populismi on liittynyt muun Euroopan populistisen politiikan jatkumoon. Puolueesta löytyy väkeä, joka ammentaa vaikutteita ja esikuvia myös Euroopan äärioikeistosta.

Suomalainen populismi onkin viime vuosina kulkenut käsikynkässä avoimen rasismin ja muukalaisvihamielisyyden kanssa. Oikeudessa on annettu tuomioita useille perussuomalaisille poliitikoille muun muassa kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Lähiajat näyttävät, kuinka suureksi käenpoika on perussuomalaisten pesässä kasvanut.

Ainakaan kyse ei ole enää vennamolaisesta teatterista. Iso ero Vennamon aikaan on, että uskonnon, ihonvärin, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen pohjalta jakoja tekevät ovat mielipiteineen tosissaan.

Tämän päivän populistisia liikkeitä voi verrata vihreään liikkeeseen.

Tämä tosi on kyseessä Euroopassa tänä vuonna. Kansa saa sanoa sanansa vaaleissa niin Hollannissa, Ranskassa kuin Saksassa. Näissä maissa populististen ja äärioikeistolaisten puolueiden arvioidaan lisäävän kannatustaan rutkasti.

Kokonaan toinen juttu on se, pääsevätkö populistit ja äärioikeisto missään valtaan. Olennaisempaa onkin, mitä vaikutusta näillä liikkeillä on Euroopan kehitykseen.

Tämän päivän populistisia ja äärioikeistolaisia liikkeitä voi yhdessä mielessä verrata vihreään liikkeeseen, joka on muokannut eurooppalaista politiikkaa 1980-luvulta lähtien.

Vihreiden oma kannatus on ollut perinteisiin puolueisiin verrattuna usein vähäpätöinen. Vihreän liikkeen merkitys onkin ollut siinä, että he istuttivat vähitellen orastavan ympäristötietoisuuden laajalle poliittiseen kenttään. Ympäristöpoliittiset teemat ovat tänään valtavirtaa.

Nyt suuret teemat ovat maahanmuutto, pakolaisuus ja turvallisuus. Puhe on kiertynyt populistien ja äärioikeiston maalailemien uhkien ympärille: siirtolaiset vievät työt ja laskevat palkat, pakolaiset näivettävät moraalin ja vääräuskoiset muslimit sikiävät terrorismia.

Perinteiset puolueet myötäilevät, mikä näkyy hallitusten päätöksissä ympäri Eurooppaa, vaikkapa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Turvapaikkapolitiikka on kiristynyt, rajatarkastukset ovat tehneet paluun ja asenteet koventuneet.

Pelolle on annettu toisen ihmisen kasvot.

Muutos on tapahtunut hämmästyttävän nopeasti. Ja se on onnistunut vetoamalla ihmisten tunteisiin.

Populistit ovat tehneet maahanmuutosta syntipukin, kun ihmiset ovat etsineet perusteluja esimerkiksi työttömyydelle tai taloudellisille huolilleen.

Ihmisten kokemat pelot on siis kiinnitetty konkreettiseen – siirtolaisiin ja pakolaisiin. Pelkän EU:n ja globalisaation syyttäminen taloudellisesta ahdingosta ja elämän alakulosta eivät olisikaan mitenkään riittäneet oikeistopopulistien ja äärioikeiston kannatuksen ja vaikutusvallan kasvuun.

Pelolle on annettu toisen ihmisen kasvot.

Geert Wilders, Marine le Pen JA Frauke Petry Koblenzissa tammikuussa 2017.
Hollannin Vapauspuolueen Geert Wilders, Ranskan Kansallisen rintaman Marine Le Pen ja Vaihtoehto Saksalle -puolueen Frauke Petry osallistuivat Euroopan oikeistopopulististen johtajien tapaamiseen Koblenzissa Saksassa tammikuussa.Michael Probst / AP

Näin populismin aatteelliseksi ytimeksi on muotoutunut äärikansallismielisyys. Sitä kannattavat puolueet saavat nyt tavallaan määrittää sen, mitä ”kansa ajattelee”. Samalla ne valjastavat “kansan” omaan käyttöönsä ja luovat sen omaksi kuvakseen.

Kansaan vetoaminen vaikuttaa harmittomalta, mutta sitä se ei ole. Erityisen vaarallista se on silloin, kun halutaan syrjäyttää perustuslaillinen demokratia tai riippumaton oikeuslaitos.

Yksi esimerkki aivan viime ajoilta kuvastaa hyvin, kuinka vetoamalla kansaan halutaan sivuuttaa vaikka laki.

Ranskan presidentinvaalien maltillisen oikeiston ehdokkaan François Fillonin epäillään maksaneen valtion varoista vaimolleen ja perheelleen palkkaa töistä, joita ei oikeastaan edes ollut.

Kampanjapuheessaan Fillon viittasi kintaalla asiasta nousseelle oikeusjutulle. Hänen tulkintansa mukaansa kansa saa päättää uurnilla, onko hän syyllinen vai ei.

Fillon siis selväsanaisesti sivuuttaa länsimaisen demokratian peruspilarin, riippumattoman oikeuslaitoksen. Sen hän haluaa korvata uurnilla kansantribunaalilla.

Ei “kansa” tässäkään kohdin tiedä, se tuntee. Se heijastaa vajavaisia, manipuloituja, valheellisia ja harhaisiakin näkemyksiä ja tunteita, joita populistiryhmät ovat kannattajilleen syöttäneet.

Siksi kansalla ei pidä olla tuomiovaltaa. Siksi tuomiovallan pitää olla riippumattomalla oikeuslaitoksella.

Euroopan populistijohtajat näkevät Trumpin messiaana.

Tänä päivänä ihmisten mielet tuntuvat olevan täynnä vastakkainasetteluja. Äärikansallismielisen populismin “oma kansa ensin” -ajattelu ruokkii voimakkaasti juuri vieraan pelkoa ja jakoa meihin ja heihin.

Sosiaalisen median kanavat ovat tässä keskeisessä roolissa. Panettelu ja valheet leviävät – valeuutisista on tullut oma ja alati kasvava liiketoimi.

Donald Trumpin kampanja ja ensimmäiset viikot vallassa näyttävät tästä uudesta suhteesta kaiken oleellisen.

Kun Euroopan äärioikeiston ja oikeistopopulististen puolueiden johtajat kokoontuivat tammikuussa Koblenzissa, he hurrasivat yhteen ääneen juuri Yhdysvaltain presidentinvaalit voittaneelle Trumpille.

Trump nähtiin populismin messiaana.

Mitä kansa tietää vaihtoehtoisten faktojen aikakaudella?

Lue myös Vaarakallion Eurooppa katsoo peiliin -sarjan juttuja:

Dany Cohn-Bendit: EU on pelkuri populistien pauloissa (siirryt toiseen palveluun)

Utopia yhdestä Euroopasta elää, mutta elääkö EU?