Toimittaja Pentti Jussila teki 30 vuoden uran Pohjolan Sanomissa – tieto lopettamisesta oli pysäyttävä hetki

Toimittaja Pentti Jussila näki ja koki maakuntalehden monet vaiheet. Koko maakuntalehden historian hän kokosi kirjaksi reilut kymmenen vuotta sitten.

Pohjolan Sanomat
Pohjolan Sanomat -kirjan kansi.
Pentti Jussila on kirjoittanut Pohjolan Sanomien yhdeksän vuosikymmentä kirjaksi.Risto Koskinen / Yle

Alma Media ilmoitti keskiviikkona lopettavansa yli 100 vuotta toimineen Pohjolan Sanomat. Potkut uhkaavat jopa 17:ää henkilöä.

– Olihan se tietyllä tavalla pysäyttävä hetki, mutta täytyy olla realisti ja rehellinen. Viime aikoina kehitys on näyttänyt siltä, että tämä tulee tapahtumaan. Että näinkin voi käydä, sanoo lehdessä 30 vuoden uran tehnyt Pentti Jussila.

Eläkepäiviään Kemissä viettävä Jussila tuli Pohjolan Sanomien palvelukseen Sodankylään vuonna 1977. Matka jatkui lehden päätoimitukseen Kemiin, mistä viimeksi pääkirjoitustoimittajana työskennellyt Jussila jäi eläkkeelle vuonna 2008.

Uransa aikana Jussila, kuten moni muukin sanomalehtitoimittaja, sai olla todistamassa printtimedian monisäikeistä murrosta, joka jo kauan sitten kohteli maakuntalehtiä kovalla kädellä. Nurkanvaltauksen muistetaan olevan jonkinlainen alku, jota lama vauhditti ja joka eteni lehden omistuksen siirtymiseen pois maakunnasta.

Olisiko jokin asia sitten toisin, jos maakuntalehti olisi pysynyt omissa käsissä. Siis omistus omassa maakunnassa?

– Maakuntaomistus on ainoa kestävä toimintamalli, mutta tämähän on tietenkin jeesustelua. Kai tässä suurin ongelma on siinä, että pörssikapitalismi on mahdollisimman huono maakuntamedian pyörittäjä – siis jos medialla pidetään edelleen journalistisia tavoitteita, Jussila pohtii.

– On tietenkin eri asia, jos tavoitteet ovat jossain muualla. Niitä minun kai on tässä sen tarkemmin turha ruveta yrittämäänkään eritellä.

En vieläkään – tällä ymmärryksellä – oikein jaksa käsittää Pohjolan Sanomien nimen poistamista.

Pentti Jussila

102-vuotias lehti loppuu nimineen päivineen

Pentti Jussila pohtii hetken "ansaintalogiikkaa", jota sanana on hänen mielestään viime vuosina käytetty mediakeskustelussa turhankin innokkaasti.

– Mitähän se tässä yhteydessä on. Se ei minun päähäni mahdu. Ei kai itse Pohjolan Sanomien nimen painamisen siihen lehden ylälaitaan luulisi olevan kovin kallis ratkaisu. Se ainakin on selvää, etteivät Helsingissä olevat päättäjät ymmärrä paikallista mentaliteettia. Se saattaa heittää siihen ansaintalogiikkaankin omat kiemuransa.

Viime keskiviikon uutinen Alma Medialta jysähti ennakoitavuudestaan huolimatta kovaa Meri-Lappiin. Että loppuu kaikki, nimikin niin perusteellisesti, ettei sitä jätetä enää mihinkään sisältöihin. Totaalihävitys kolahti myös Pentti Jussilaan.

– En vieläkään – tällä ymmärryksellä – oikein jaksa käsittää Pohjolan Sanomien nimen poistamista. 102 vuotta vanha perinteinen brändi poistetaan. Mitä järkeä siinä on.

Lapin Kansa ajaa myös Meri-Lapin asiaa?

Meri-Lapin seutukunta on viime vuosina potenut monenlaista luopumisen tuskaa maakunnan sisäisissä mittelöissä. Maakuntalehden lopettaminen on niistä viimeisin, mutta tuskin viimeinen.

Vastaava päätoimittaja Antti Kokkonen ehti jo keskiviikkona lupaamaan, että Lapin Kansa tulee ajamaan myöskin Meri-Lapin asiaa. Korostihan Alma Mediakin yhden maakuntalehden mallissa olevan toisaalta kyse maakunnan vahvistamisesta, kun maakuntauudistuskin kohta on toteutumassa.

Meri-Lapin seutukunnassa näille lupauksille hymähdetään, toki kohteliaasti, koska yritetään kuitenkin olla kavereita.

– Johan toki tällaisessa tilanteessa täytyy lausuntojen olla kauniita, rakentavia ja niin edelleen ja asiat kuitenkin menevät omalla painollaan, Pentti Jussila toteaa.

– Mitenkähän se tällaisessa valmiiksi kulttuurisesti ja historiallisesti tavallaan kahtena olevaa maakuntaa vahvistaa, jos toinen kokee jääneensä täysin mopen osille. Ei silti, etteikö varmasti tulevillakin Lapin Kansan tekijöillä olisi ihan kunnialliset ja asialliset vaikuttimet. En minä niitä epäile, mutta asioilla on oma painonsa ja se mikä on kaukana, on poissa mielestä hyvin herkästi.

Pohjolan Sanomien kansikuvia Pentti Jussilan kirjasta.
Kuvankäsittelyllä yhdistetyt Pohjolan Sanomien kansikuvat Pentti Jussilan kirjasta.Yle

Lehden 90 vuotta tulivat tutuiksi historiakirjaa tehdessä

Pentti Jussila kirjoitti Pohjolan Sanomien yhdeksän vuosikymmentä kirjaksi talvikautena 2004–2005. "Eikö sitä totuutta saisikaan sanoa" valmistui juhlavuonna, kun lehti oli ehtinyt komeaan miehen ikään. Selvää on, että kirjoitustyö toi paitsi maakuntalehden, myös koko Peräpohjolan historian itse toimittajallekin entistä lähemmäksi.

Vakavat merkit lehden tulevaisuudesta olivat tuolloin jo olemassa ja viime vuosina ne ovat vain muuttuneet tummemmiksi.

– Peräpohjalaiseen mentaliteettiin semmoinen surutyö ehkä tässä mielessä onnistuu huonosti. Toisaalta on ollut itsestäänselvä asia, että ei tämä mukavaa ole ollut, kun sen itse on niin läheltä kokenut, Jussila sanoo.

Jussila tähdentää, että paikallisen identiteetin kannalta oman lehden säilyminen olisi ollut tärkeää. Peräpohjola-yhteyden Jussila arvioi jatkossa kärsivän, mutta mihinkään boikottihankkeisiin hän ei usko, eikä niissä hänen mielestään mitään järkeä olisikaan. Kaikki riippuu ihmisistä.

– Kun tätä historiaa tein, siinä lopussa käytin jotakin sen tyyppistä ilmaisua – vähän ylevästi – että Pohjolan Sanomien tulevaisuus riippuu siitä, kuinka hyvin se pystyy vastaamaan maakunnan henkisiin ja taloudellisiin tarpeisiin. Kai tässä nyt täytyy vetää sellainen johtopäätös, että se ei ole niihin tarpeisiin pystynyt vastaamaan, koska sitä ei enää ole.