yle.fi-etusivu

Kilpailukiima huumaa niin porot kuin kuskitkin – porokilpailut haluaa sisäpiiristä yleisötapahtumaksi

Porokilpailuilla on Lapissa pitkä historia. Porokilpailuja on järjestetty Suomessa vuodesta 1932 lähtien.

porokilpailut
Kuskit ja porot valmiina lähtöön

Luukut paukkuvat kun poroja patistetaan lähtökoppeihin. Marko Tervaniemelle ojennetaan vuottoraippa ja ohjasnaru. Poro potkii malttamattomana luukkua. Marko tarkastaa vielä ovatko narut kunnolla, kyyristyy, ja samantien luukku kolahtaa auki. Porot ryntäävät matkaan.

Porokilpailuissa kilpakuski voi yhden päivän aikana kyyristyä lähtöön jopa parikymmentä kertaa. Markolla on takanaan kymmenen lähtöä ja edessä melkein toinen mokoma. Talven aikana lähtöjä on satoja.

Oma juttunsa on pysyä lisäksi pystyssä jopa kuuden poron ja viiden muun kuskin syöksyessä liikkeelle.

– Kyllä se radan mallista riippuen on joskus ihan täysi työmaa pysyä pystyssä. Varmaan tässä vuosien varrella on oppinut senkin asian hallitsemaan, ehtii Marko Tervaniemi kertoa lähtöjen välissä samalla kun puhdistelee vaatteita lumesta. Hän on kolunnut kisoja jo neljännesvuosisadan ajan.

Porokilpailuilla on Lapissa pitkä historia. Niitä on järjestetty vuodesta 1932 ja ensimmäisen kerran porokuninkuudesta on kilpailtu vuonna 1950. Sen jälkeen vain kolmena vuonna porokuninkuus on jäänyt selvittämättä.

Vuonna 1961 Inarinjärven jäällä oli niin paljon vettä, että kisat jouduttiin perumaan. Vuosina 1993 ja 2001 kisat peruttiin tautien leviämisen pelossa. Ensin liikkeellä oli ORF eli suurokko ja vuonna 2001 puolestaan suu- ja sorkkatautiepidemia.

Inarissa keväisin maalis-huhtikuun vaihteessa järjestettävät kuninkuusajot tunnetaan varmasti laajasti Suomessa ja osin myös muualla maailmalla. Porocup-kilpailusarja sen sijaan on varsin huonosti tunnettu huolimatta siitä, että poro on yksi pohjoisen merkittävimmistä vetonauloista.

Tässä videossa porokilpailut voi todeta kontaktilajiksi, Marko saa kylkeensä kilpakumppanin poron. Ei ihme että vaatteet olivat lumessa.

Porokisojen lähtö on vauhdikas ja arvaamaton
Rovaniemen porocup

Porokilpailut – veteraaniharrastajien henkireikä

Porocup-osakilpailuita järjestetään kauden aikana viisi. Näissä kisoissa kerättyjen pisteiden perusteella porokuninkuudesta pääsevät kilpailemaan Inariin 24 cupin parasta.

Porokuninkuus on monelle kilpaporoharrastajalle hyvä syy jatkaa porokilpailua vuodesta toiseen. Poromies Juha Mikkola Ivalon paliskunnasta on ollut mukana porokilpailutoiminnassa jo noin 40 vuotta.

– No minä olen ollut näissä hommissa 70-luvun lopusta lähtien. Kaiken muun olen kyllä voittanut, mutta vain se kuninkuus puuttuu. Sehän se tässä onkin se suola. On oltava mukana, että sen kuninkuuden vielä saisi.

Oula Sara on harrastanut porokilpailua ainakin kolmekymmentä vuotta ja harrastus jatkuu yhä.
Oula Sara on harrastanut porokilpailua ainakin kolmekymmentä vuotta ja harrastus jatkuu yhä.Raimo Torikka / Yle

Inarin Lismasta kotoisin oleva poromies Oula Sara Sallivaaran paliskunnasta on ollut mukana porokilpailutoiminnassa jokseenkin yhtä kauan kuin Juha Mikkola.

Oula Sara oli Rovaniemen cup-kauden aloituksessa mukana kahden poron kanssa. Menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta se ei Saran intoa heikennä.

– No se on niin pahoin verissä, että se into löytyy sieltä. Täytyy yrittää niin kauan kun jaksaa. Vielä tuota luonnetta kuitenkin näyttää olevan.

Sara on saanut mukaansa kilpailuihin kavereita usein omasta perheestä. Saran tytöt ovat osallistuneet isänsä mukana porokilpailuihin. Vaikka aikuistuneet tytöt ehtivät nykyisin osallistua ehkä hieman vähemmän kilpailutoimintaan, vakuuttaa veteraani, ettei lopettaminen ole mielessä.

– Elen Anne ajoi toistakymmentä vuotta aktiivisesti kilpaa ja tytöt ovat muutenkin olleet mukana harjoituksissa ja jopa treeneissä silloin kun joutavat. Sillä lailla se on toiminut. Toivottavasti tytöillä säilyy jonkunlainen into, että en tarvitse ihan yksin tätä harrastaa.

Porokuninkuus puuttuu myös Saran perheeltä vaikka menestystä on muuten porokilpailuista tullut.

Suksien voitelu on tarkkaa puuhaa
Kilpasuksien voitelua

Menestyminen vaatii myös hyvän kuskin ja luistavat sukset

Vuoden 2016 cupvoittaja oli Posion Timisjärven paliskuntaa edustanut Esko Aholan Tummanopsa. Poroa ohjasti neljännesvuosisadan porokuskina kilpailuja kiertänyt inarilainen Marko Tervaniemi. Hän on yksi sarjan veteraaniohjastajista.

Tervaniemen mukaan kehitystä on tapahtunut porokilpailuissa viime vuosien aikana lähinnä varustepuolella.

– Varmaan kalusto on kehittynyt, suksi ja voidepuolella lähinnä. Ovathan nuo valmentajatkin varmasti kehittyneet myös. Ajohomma on säilynyt suurin piirtein samanlaisena.

Sääntöjen mukaan minimipaino porokuskille varusteineen on 60 kiloa. Kuskin on käytettävä painoliivejä ellei painoraja muuten täyty. Kuljettajat punnitaan ajon jälkeen vähintään kahdesti per sarja yhden kilpailupäivän aikana.

Kilpaporoajajat Janne Alatalo, Seija Matero ja Marko Tervaniemi odottavat lähtöä
Kilpaporoajajat Janne Alatalo, Seija Matero ja Marko Tervaniemi odottavat lähtöäRaimo Torikka / Yle

Ajajat käyttävät laskettelusuksia tai tavallisia kilpahiihtosuksia. Yleisesti mieskuskit käyttävät useammin kevyitä hiihtosuksia ja kevyemmät naiskuskit käyttävät painavampia laskettelusuksia painorajan puitteissa.

Suksihuoltaja Ari Niittyvuopio on yksi Tervaniemen luottomiehistä. Rovaniemen cup-kisassa Niittyvuopio voiteli Tervaniemen sukset.

Suksihuolto ja voitelu ovat Marko Tervaniemen mukaan erittäin tärkeässä roolissa myös prokilpailuissa. Huonosti luistavilla suksilla ei kärkisijoille ole käytännössä asiaa.

– Kyllä aika paljon suksitestejä on ennen lähtöä tehtävä ja ihan samoja aineita käytetään täällä kuin tuolla huipulla hiihtopuolella.

Säännöissä määrättyjä pakollisia varusteita porokuskilla ovat myös kaulasuoja ja kypärä. Ajopukuna käytetään mahdollisimman vähän tuulenvastusta lisäävää hiihtopukua.

Porokisa kuskin silmin
Porokisa kuskin silmin.

Ajokkina luonnonlahjakkuus ja viritetty juoksija

Eurokas on ehkä tunnetuin kaikista kilpaporoista koko kilpailuhistorian ajalta. Eurokas voitti useana vuonna porocupin ja kahtena vuonna putkeen kaikki kuuman sarjan cuplähdöt.

Ennen kaikkea Eurokas voitti sen tärkeimmän tittelin eli porokuninkuuden viisi kertaa peräkkäin. Voittoputki alkoi vuonna 2002 ja loppui 2006.

Eurokkaan omistaja Eero Länsman Kaldoaivin paliskunnasta Utsjoelta kertoi vuonna 2003 sanomalehti Kalevalle (siirryt toiseen palveluun) heti voitokkaan kuninkuuskisan jälkeen, että Eurokkaan voittojen takana olivat onnistuneet treenit.

Pelkkä treeni ei kuitenkaan tee kaikista poroista voittajia vaan itse poron täytyy olla kilpailemiseen sopiva ja lahjakas. Tätä korosti myös Eero Länsman vuonna 2003 Inarin porokuninkuusajoissa kun Eurokas oli maailmanennätysajoilla voittanut sekä kilometrin että 2000 metrin juoksut.

Eero Aholan Tummanopsa voitti Porocupin 2016, mutta porokuninkuus jäi saamatta koska pudasjärveläisen Taneli Pason Pikalaaki tuli ja korjasi kuninkuuden vaikka cup-pisteet riittivät niukin naukin kuninkuuskisaan.

Esko Ahola treenaa Tummanopsaa ja muita juoksuporoja lähes päivittäin omalla radalla kotonaan Posiolla.

– Minulla on siellä semmoinen kilometrin pituinen kuja ja siinä minä niitä liikuttelen.

Tummanopsa ja Esko Ahola
Tummanopsa ja Esko AholaRaimo Torikka / Yle

Poromies ja kilpaporoharrastaja Juha Mikkola Ivalon paliskunnasta vahvistaa harrastuksen vaativuuden. Lahjakkaat porot vaativat kovaa treeniä pärjätäkseen myös kuninkuusajoissa.

– Sehän on niin kuin urheilijoilla eli peruskunto tehdään ensin. Sitten lähdetään kilpailuun kun saadaan poro kuntoon. Lenkkejä on tehtävä ja ne saattavat olla kilometristä jopa kahteenkymmeneen kilometriin.

Kilpaporot päästetään yleensä muiden porojen mukana kesäksi metsään nauttimaan vapaudesta. Syksyllä sitten toivotaan, että poro saadaan elävänä takaisin kotiin treenattavaksi.

Ruokinta on myös tärkeä osa kilpaporon kunnonajoitusta. Jotta poro voi hyvin se pitää ruokkia hyvin, mutta liika on liikaa.

Esko Ahola epäilee itse, että Tummanopsan ruokinta-astiaa tuli täytettyä alkutalven aikana turhan ahkerasti.

– Kaikki on kyllä mennyt muuten ihan hyvin, mutta valmentajalla kävi semmoinen kämmi, että valmennettava lihoi vähän liian lihavaksi.

Tummanopsa jäi Rovaniemen osakilpailussa kahdeksanneksi eikä Taivalkoskellakaan vauhti riittänyt vielä A-finaaliin saakka. Äkäslompolossa paikka vihdoin A-finaaliin avautui, mutta finaalissa juoksu epäonnistui ja kohtalona oli hylkäys.

– Samalla tavalla alkoi vuosi sitten joten kyllä minä uskon, että vauhti löytyy vielä kun kausi ehtii pidemmälle. Inarin kuninkuusajoissa sitten on oltava viimeistään huippukunnossa, naurahtaa Esko Ahola keskustelun päätteeksi.

Kolmen osakilpailun jälkeen Tummanopsa on cupissa viidentena ja selvittänyt käytännössä tiensä kuninkuusajoihin. Hallitseva porokuningas Pikalaaki on sen sijaan tehnyt vakuuttavaa jälkeä ja johtaa selvästi sarjaa kolmella osakilpailuvoitolla.

Kilpaporot Rovaniemen kisavarikolla
Porokilpailu on mielenkiintoinen tapahtuma

Porokisat Paliskuntain yhdistykseltä porokilpailuharrastajille

Paliskuntain yhdistys on toiminut vuosikymmenten ajan porokilpailuiden kattojärjestönä. Yhdistys on pitänyt myös kilpapororekisteriä.

Paliskuntain yhdistys on kuitenkin varsinaisesti vastannut vain Inarin Porokuninkuusajojen järjestämisestä vuoteen 2015 asti. Yksittäiset cup-osakilpailut ovat olleet paikallisten järjestäjien vastuulla.

Vuonna 2014 perustettiin Porokilpailijat ry. jolle porocup-osakilpailuiden vastuu Paliskuntain yhdistykseltä toiminnan kattojärjestönä siirtyi vuonna 2015. Kuninkuusajojen järjestämisvastuu siirtyi uudelle yhdistykselle vuodesta 2016.

Kilpaporojen rekisterin pitäminen on edelleen Paliskuntain yhdistykselle, koska se toimii viranomaisvastuulla muun muassa kilpaporojen korvausjärjestelmän vuoksi. Paliskuntain yhdistys kuuluu myös eläinkilpailujen antidoping toimikuntaan (EKADT) ja hoitaa siihen liittyvät tehtävät.

Korvaus rekisteröidystä kilpaporosta on hieman tavanomaista korkeampi. Tällä hetkellä kilpapororekisterissä on Paliskuntain yhdistyksen mukaan noin 660 poroa.

Vuosittain uusia kilpaporoja rekisteröidään 100-200 poroa. Esimerkiksi vuonna 2012 rekisteröitiin 198 poroa ja vuosina 2015 ja 2016 rekisteröitiin noin 130 poroa kumpanakin vuonna.

Kilpaporoksi hyväksytään kun poro juoksee kilometrin radalla hyväksytyssä karsintalähdössä ajan 1.25,00 tai alle. Vuosien 1991-2017 aikana kilpapororekisteristä on poistettu yhteensä 2700 poroa.

Porocup – tie kuninkuuteen

Porokuninkuuden voi voittaa vain jos menestyy porocupissa riittävän hyvin. 24 eniten pisteitä cupissa saanutta kuuman sarjan poroa pääsee kisaamaan kuninkuudesta Inarin Kuninkuuskisoissa.

Porocup-osakilpailujen järjestävät paikkakunnat vaihtelevat vuosittain. Poikkeuksena on Rovaniemen osakilpailu, koska on muodostunut perinteeksi, että helmikuun viimeisen viikonlopun aikana järjestettävä osakilpailu avaa cup-kilpailukauden.

Cup-osakilpailu on kaksipäiväinen pudotuskilpailu. Lauantaina juostaan sarjojen alkuerät yleensä ryhmälähtöinä. Kummastakin sarjasta sunnuntain välieriin pääsee 36 poroa. Ryhmien voittajat saavat suoraan välieräpaikan ja loput pääsevät välierään aikavertailulla.

Sunnuntaina juostaan välierät ja niiden sijoitusten perusteella porot pääsevät joko A-finaaliin, B-finaaliin ja C-finaaliin. Yleisessä sarjassa C-finaalia ei ole välttämätöntä järjestää.

Porocup-kilpailuja järjestetään talven porokilpailukaudella viidellä eri paikkakunnalla. Vuonna 2017 cup-kisat järjestetään Rovaniemellä, Taivalkoskella, Äkäslompolossa, Luostolla ja Ranualla.

Tässä videossa amatöörit ottavat tuntumaa porokilpailuihin kilpakuskeina. Kyse on yrityslähdöstä.

Porokisojen yrityslähtö
Porokilpailujen yrityslähtö

Yleisöä ja julkisuutta hamutaan porokisoihin

Suomen Porokilpailijat ry.:n otettua porocup-sarjan ja Porokuninkuuskisojen hallinta asetettiin samalla selkeä tavoite porokisojen yleisösuosion parantamiseksi.

– Me laadittiin tietyntyyppiset etenemissuunnat porokilpailutoiminnalle. Julkisuudenhaku on yksi keskeinen asia tässä toiminnassa ollut sen jälkeen, kertoo Suomen Porokilpailijat ry:n markkinointimies ja hallituksen jäsen Seppo Koivisto Rovaniemeltä.

Tästä esimerkkinä on tänä vuonna ensi kertaa kokeiltava yhteistyö ohjelmapalveluyritys Villi Pohjolan kanssa. Villi Pohjola markkinoi omaa porokisaa yrityksille ja matkailijoille Porocup-kisojen yhteyteen. Rovaniemellä ns. turistilähdön kuskeiksi oli saatu yritysten edustajia.

Lapin kasvava matkailu nähdään mahdollisuutena myös porokilpailujen parempaan suosioon. Yleisöä kosiskellaan kisoihin siinä sivussa toki myös muulla julkisuudella.

Suomen porokilpailijat ry:n hallituksen jäsen Seppo Koivisto
Seppo KoivistoRaimo Torikka / Yle

– Tämmöinen matkailullinen lähtökohta on minusta hyvä tapa. Tarjotaan ekstriimiä ja poro muutenkin on tämmöisenä lappilaisena matkailutuotteena varmasti kiinnostava. Sehän on top kolmosessa oleva hyödyke. Minä uskon, että sitä kautta löytyy kiinnostus tätä lajia kohtaan laajemmin, perustelee Seppo Koivisto.

Julkisuuden lisäksi yritetään tulevaisuudessa lisätä kilpailun jännitystä sillä, että koetetaan saada porokilpailut takaisin veikkauskohteiksi. Tätä ennen 2000-luvun alkuvuosina oli mahdollista jonkin aikaa veikata porokisojen voittajaa.

Osa pitkään harrastaneista näkee veikkauksen yhtenä mahdollisuutena kiinnostuksen lisääjänä. Yhtenäistä linjaa ei yhdistyksellä asiasta vielä ole.

– Ehdottomasti pitää saada ja kyllä me varmasti yritämmekin sitä tulevaisuudessa tosissaan saada takaisin. Aikoinaan se veikkaushomma sattui niin huonoon aikaan kun Eurokas oli niin ylivoimainen, muistelee Juha Mikkola.

Seppo Koivisto puolestaan on sitä mieltä, että veikkauskokeilun kanssa ei välttämättä kannata kiirehtiä.

– Tämä laji nykymuotoisena ei ehkä vielä sovi siihen. Se ei minun mielestä ole välttämättä siihen valmis. En näe sitä kuitenkaan kehitykselle esteenä.

Juha Mikkola laittaa länkiä porolle
Juha Mikkola on pitkän linjan kilpaporoharrastaja

Porocupin järjestäminen rankkaa, mutta antoisaa

Muutama vuosi sitten oli pulaa porocup-kipailujen järjestäjistä. Kilpailujen hakuaikaa jopa jatkettiin, että saatiin tavoitteena olleet viisi osakilpailua järjestettyä.

Tästä ongelmasta on toivottavasti päästy. Vuoden tauon jälkeen tänä vuonna yksi osakilpailuista järjestettiin Taivalkoskella. Porokilpailun järjestäjänä Taivalkoskella on toiminut kilpaporoharrastajajoukko Team Kopero.

Koperon puolesta on jo useamman kisan vastuullisena vetäjänä toiminut Jouko Turpeinen. Turpeinen myöntää, että joka kerta kisojen jälkeen väsymys on ollut päällimmäisenä mielessä.

– Aina, joka kilpailujen jälkeen on mielessä käynyt, että en ikinä ala enää tähän hommaan. Silti kun taas tulevat kyselemään, että milloin seuraavan kerran, niin kuitenkin se mielenkiinto taas herää varsinkin kun kisat ovat olleet onnistuneet. Se palkitsee.

Porokilpailutapahtuman järjestäminen on vaativaa kun kisoihin tulee parisataa poroa omistajineen ja kuskeineen. Tapahtumaa varten on myös haettava lukuisia lupia viranomaisilta.

Jouko Turpeinen on järjestänyt useamman kerran Taivalkosken porocup-kilpailut.
Jouko Turpeinen on järjestänyt useamman kerran Taivalkosken porocup-kilpailut.Raimo Torikka / Yle

– Tässä on oikeastaan syksystä asti alettu valmistelemaan ksioja. Joulun jälkeen alettiin myös pikkuhiljaa polkemaan rataa. Lisäksi siinä on monenlaista paperisotaa tehtävänä. Kaiken tehtävä maailman pelastussuunnitelmat ja elintarvikeluvat haettava. Lisäksi pitää kysellä luvat maanomistajilta, luettelee Jouko Turpeinen kilpailujen järjestämiseen vaadittavia töitä.

Näiden lisäksi on sitten myös yritettävä houkutella paikalle maksavia katsojia joilla saataisiin edes pieni osa kuluista katettua.

Porokilpailuiden järjestäjien vuoksi onkin syytä toivoa, että markkinointi puree ja kasvava matkailu turvaisi myös porokilpailuiden tulevaisuuden.

Tästä syystä yhä useammin porokilpailuita järjestetään matkailukeskuksissa. Se helpottaa ahaa-elämyksiä hakevien matkailijoiden tavoittamista.

Pohjoismainen yhteistyö telakalla

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana norjalaiset poromiehet ovat osallistuneet Suomen Porocup-kisoihin. Norjassa ja Ruotsissa porokilpailujen järjestäminen ei vielä ole saavuttanut yhtä suurta suosiota kuin Suomessa. Myöskään harrastajia ei ole yhtä paljon kuin Suomessa.

Suomen porocup on ylivertaisessa asemassa ja siten myös kiinnostavin sarja. Suomen porocupissa pärjänneet norjalaiset haluaisivat kilpailla myös Suomen porokuninkuudesta. Se ei ole ollut mahdollista porokisojen historian aikana.

Vuonna 2015 siihen avautui mahdollisuus, mutta linja muuttui jälleen seuraavalle kaudelle. Kuninkuuskisoja hallinnoiva Suomen Porokilpailijat päätti, että Suomen porokuninkuudesta vovat kilpaillla vain suomalaiset porot.

– Tässä on kysymys samasta asiasta kuin hevosurheilussa. Ulkomaalaiset eivät aja myöskään Suomen ravikuninkuudesta, perustelee Seppo Koivisto päätöstä.

Porocup-kilpailuihin naapurimaan hyväksytyt kilpaporot voivat osallistua edelleen vapaasti.

Seppo Koiviston mukaan Suomen porokilpailijat ovat myös valmiita kehittämään yli rajojen tapahtuvaa porokilpailutoimintaa.

– Yhteistyö yli rajojen on minusta ihan hyvää ja hedelmällistä. Suomen porokilpailijoilla on tältä osin avoimet ovet ja me käydään tästä kulissisen takaista keskustelua koko ajan.

Yhteistyön laajenemisen Koivisto näkee vain positiivisena asiana lajille.

– Kun puhutaan tämmöisestä eksoottisesta ja pohjoismaalaisesta lajista, niin mitä laajempi harrastajajoukko on Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja mahdollisesti joskus Venäjälläkin, niin se vain lisää kiinnostusta tätä lajia kohtaan.

Tällä hetkellä ulkomaisten porojen osallistuminen on estetty Suomessa käytäviin porokilpailuihin, koska Norjassa on todettu hirvieläinten näivetystautia.

Euroopan komissio antoi eläimiä koskevista siirroista vuonna 2016 suojelupäätöksen joten Suomi, Ruotsi ja Norja rajoittavat porojen siirtoa maasta toiseen. Tällä pyritään estämään taudin leviämistä muihin maihin.

Lähteet:

Suomen Porokilpailijat ry (siirryt toiseen palveluun)

Sanomalehti Kaleva. 31.3.2003.

Paliskuntain yhdistys: Pirjo Valkama, kilpapororekisteri.