Toimittajalta: Korvaako ruuhkainen Kela terveyden, luottotietojen, asunnon ja työn menetyksen?

Puoli tuntia Kelan ruuhkaisessa toimistossa johti siihen, että ryhdyin auttamaan turhautuneita asiakkaita ja miettimään, voiko ihmisen elämältä pudota pohja pois, jos Kela ei auta ajoissa, kirjoittaa kokemuksistaan toimittaja Marjatta Rautio.

Kansaneläkelaitos
Ihmisiä istuu Kelan aulassa
Antti Kolppo / Yle

Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan pienen Kelan toimiston nurkilla ensimmäiset kommentit toimittajalle ja televisiokameraa kantavalle kuvaajalle tulevat pyytämättä.

"Olisitte tullu aamulla, sillon täällä on väkeä."

"Ei sieltä mitään saa, monta kertaa oon käyny."

Ovelle on valjastettu ystävällinen virkailija ohjaamaan ja neuvomaan tulijoita. Vaikka päivän kiireisin aika on jo ilmeisesti ohitse, hän ei millään ehdi auttaa kaikkia.

"Voisitko auttaa? Minun pitäis saada tiliotteet tulostettua?"

Virkailija ohjaa iäkkään rouvan käyttämään verkkopankkia toimiston asiakaspäätteellä. Tiliotteita tarvitaan hakemusta varten.

"Kysy siltä, miten mä saan tästä tulostettua."

"Tuu vähän neuvoon."

"Ootteko niin kiltti, että tuutte näyttämään?"

"Tulen ihan kohta", virkailija vastaa. Hän ei kuitenkaan ehdi, sillä apua tarvitsee asiakas toisensa perään. Eikä hän tietoturvasyistä edes saisi katsoa asiakkaan verkkopankkitietoja.

Rouva on seissyt asiakaspäätteen ääressä jo pitkään. Avunpyynnöt kaikuvat puheensorinan, lasten itkun ja palvelupisteiden merkkiäänien yli. Hän alkaa jo tuskastua. Kukaan ei tule.

Luovun sivustaseuraajan roolista ja tarjoan rouvalle apua. Helppo juttu, helmikuun ja maaliskuun tiliotteet esiin ja tulostimeen. Toimin ripeästi, joten en edes ehdi näkemään tilitietoja.

Rouva kiittelee minua moneen kertaan ja toivottaa hyvää menestystä.

"Onneksi löyty joku auttamaan. Ei tästä olis muuten tullu mitään."

"Olipa tämä työlästä", hän vielä päivittelee ja lähtee ulos.

Menen auttamaan nuorta huivipäistä naista, joka ei osaa kopioida hakemukseen tarvittavia papereita. Kopiokone syytää naiselle puhtaan valkoisia arkkeja. Kopioin pari paperia ja näytän, miten pitää toimia.

Toimiani seurannut vakavanoloinen mies kysyy, millä asioilla olen. Kerron, että teen juttua Kelan ruuhkien aiheuttamasta tilanteesta ja tarvitsen kuvaa televisiojuttua varten. Hän haluaa kertoa omasta kohtalostaan. Ei kameran edessä, mutta minulle. Vieraskielinen puheensorina vieressämme yltyy, siirrymme sivummalle.

Kutsun miestä Pekaksi, en hänen omalla nimellään. Pekka on hakenut perustoimeentulotukea tammikuun 13. päivänä. Nyt eletään jo maaliskuun toista viikkoa ja hän on epätoivoinen. Hän sanoo, että on ollut ilman lääkkeitä kaksi kuukautta.

Pekan kertoman mukaan sähköt uhataan katkaista, asunto on menossa alta ja hän on menettämässä luottotiedot. Kolmen viikon päästä hän pääsisi töihin, mutta epäilee, että ei silloin enää ole työkuntoinen vaan osastolla hoidossa.

Pekka sanoo, että jos muu ei auta, hänen täytyy tehdä rikos, jotta saisi vankilassa katon päälleen, ruokaa ja lääkkeet.

Lopulta Pekan jonotusnumero ja seinällä näkyvä punainen vuoronumero täsmäävät. Hän varoittaa minua, että tuolit lentävät, jos hän ei saa mitään apua. Yritän tyynnytellä miestä. Asiat eivät riehumalla paranisi.

Seuraan Pekan asiointia muutaman metrin päästä. Hän on lasikopissa selin minuun enkä näe hänen kasvojaan. Muutaman minuutin päästä hän marssii kohti ulko-ovea. Ehdin kysyä, saatko apua. Hän lätkäisee käteeni kaksisivuisen asumistukihakemuksen.

"Tämän sain", hän sanoo ja jatkaa matkaa vauhdilla kadulle sekä katoaa pian näkyvistä.

Kuvaaja on valmis, voimme lähteä pois. Pekan kohtalo jää vaivaamaan mieltä. Soitan viimaiselta pihalta hänen sosiaaliohjaajalleen. Pekka oli antanut minulle numeron ja luvannut soittaa.

Sosiaaliohjaaja on huolissaan Pekan tilanteesta. Hän ei istu rahasäkin päällä, mutta voi ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijään. Sosiaalityöntekijät voivat antaa akuutissa tilanteessa maksusitoumuksen ruokaan tai lääkkeisiin. Ensin hän kuitenkin aikoo soittaa Pekalle ja selvittää tilannetta hänen kanssaan.

Parin päivän päästä soitan sosiaaliohjaajalle uudelleen. Hän ei voi kertoa tilanteesta muuta kuin, että Pekka on saanut apua eivätkä hänen pelkonsa toteutuneet. Yleisellä tasolla hän voi sanoa, että Pekan kertomuksen mukaisia tilanteita voi olla olemassa ja ne voivat kärjistyä.

Mitä, jos näin tapahtuu? Jos hädässä oleva ihminen ei suoriudu jokapäiväisistä välttämättömistä menoistaan ja menettää tukipäätöksiä odottaessaan terveyden, luottotiedot, asunnon ja työn? Jos hän ei jaksakaan hakea ja kiirehtiä apua uudelleen ja uudelleen?

Kela on luvannut korvata ylimääräiset kulut (siirryt toiseen palveluun), jotka perustoimeentulotukihakemuksen käsittelyn viivästymisestä ihmisille aiheutuvat. Millä tavoin tällaiset seuraamukset ylipäänsä voitaisiin korvata? Minä en tiedä. Tiedätkö sinä?

Kirjoittaja on Yle Uutisten toimittaja