Ihan tavallisia perheitä syntyy monella tavalla – Adoptiojärjestöt kannustavat hyviin uutisiin

Neljä adoptioon paneutunutta kansalaisjärjestöä ryhtyi kampanjoimaan sitä vastaan, että adoptiosta kerrotaan julkisuudessa useimmiten ankeita asioita.

adoptio
Pikkupoika keikkuu isän sylissä, äiti istuu vieressä.
Anu, Ari ja Aku Perttilä ovat olleet perhe siitä asti, kun odotus päättyi puhelimen kilahdukseen kolme vuotta sitten. Esa Fills / Yle

Suomeen on adoptoitu runsaan 30 viime vuoden aikana noin viisi tuhatta lasta ulkomailta. Adoptiouutisoinnissa korostuvat prosessien ongelmat – vuosien odotusaika, ulkomaisen lapsipolitiikan arvaamattomuus – sekä adoptiolasten traumat.

Kotimaan adoptiot harvoin mainitaankaan. Niitä tehdään vuodessa noin 50, arvioi Pelastakaa Lapset -järjestön Etelä-Suomen aluejohtaja Kristiina Mattinen. Luvussa eivät ole perheen sisäiset adoptiot, joissa toinen vanhemmista on lapsen syntymä-äiti tai -isä.

Kuinka moni toivoo ja odottaa adoptiolasta kotimaasta? Määrää on todella vaikea sanoa, vastaa vt. toiminnanjohtaja Elina Helmanen Adoptioperheet-järjestöstä.

– Kyllähän meillä varmasti vanhempia olisi, kun joka viides pari kokee tahatonta lapsettomuutta. Mutta tietysti hedelmöityshoidot ovat tulleet tehokkaammiksi. Se varmasti on tuonut osalle sen kovasti toivotun perheen.

Perusteellinen syyni ei haitannut hakijoita

Lahtelaiset Anu ja Ari Perttilä alkoivat harkita adoptiota seitsemän vuotta sitten. Pari vuotta meni, ennen kuin he päättivät lähteä adoptioneuvontaan.

– Kun ensimmäisen kerran käytiin infotilaisuudessa, niin asia oli varmaan vuoden päivät pöydänkulmalla sen jälkeen. Ei se mikään helppo päätös ollut, kertoo Ari Perttilä.

Kun päätös oli tehty, alkoi prosessi, jossa selvitettiin pohjia myöten, millaisia vanhempia heistä tulisi.

Elina Helmanen
Lapsen saaminen ja kasvaminen ovat aivan yhtälaisia ilonaiheita, olipa kyse biologisesta tai adoptoidusta lapsesta, uskoo Elina Helmanen Adoptioperheet ry:stä. Adoptioperheet ry

– Jokainen adoptio menee samalla tavalla: ensin adoptioneuvonta ja sitten sosiaalityöntekijän kotiselvitys, minkä jälkeen voidaan hakea adoptiolupaa Valviralta, kertoo Elina Helmanen.

Perttilöiden mielestä heiltä ei vaadittu neuvonnassa ja kotiselvityksessä mitään kohtuutonta.

– Asioita kaivettiin syvällisesti ja pohdittiin lapsuudesta asti, mutta en minä kokenut sitä mitenkään häiritsevänä, Ari Perttilä kertoo.

Anu Perttilä suosittelisi samaa kaikille uusille vanhemmille.

– Siellä oli ihan normaaleja järkeen käyviä asioita, joita oli helppo sitten jälkikäteen miettiä, että okei, tästähän neuvonnan aikana keskusteltiin, hän sanoo.

Adoptio on lapsen oikeus, ei adoptoijan

Meni viisi vuotta, eikä koko aikana ollut varmaa, että perheeseen sittenkään tulee lapsi. Adoptiossa tunnetaan sellainenkin käsite kuin adoptiokeskenmeno.

– Ei kukaan pysty vakuuttamaan, että jaksakaa vain odottaa, niin kyllä asia ratkeaa. Eihän adoptioprosessissa voida luvata lasta kenellekään, vaan lapsi annetaan siihen perheeseen, johon se on sopiva, Anu Perttilä sanoo.

Kaikille se ei ole yhtä selvää, kertoo Kristiina Mattinen.

– Adoptiolailla taataan lapsen oikeus perheeseen. Meille tulee adoptioneuvontaan monesti ihmisiä, jotka pitävät adoptiota omana oikeutenaan.

Suomessa ei tehdä pakkoadoptioita.

Adoptiot perustuvat myös biologisten vanhempien tahtoon, Mattinen muistuttaa. Pakkoadoptioita ei tehdä, vaikka lapsi kasvaisi sijaisperheessä aikuiseksi asti.

– Monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa on sellaiset lait, että elleivät vanhemmat saa tiettyyn aikarajaan mennessä elämäänsä kuntoon, niin toteutetaan pakkoadoptio riippumatta siitä, mitä mieltä vanhemmat ovat.

Perheeksi yhdellä puhelinsoitolla

Biologisella äidillä on lapsen pitämiseen vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika synnytyksen jälkeen. Lapsi odottaa hänen päätöstään yleensä hoitoperheessä. Adoptiovanhempien puhelin kilahtaa vasta, kun syntymä-äiti on päätöksestään varma.

Perttilöillä se tapahtui kolme vuotta sitten. Aku-pojan syntymäpäivän lisäksi perheessä juhlitaankin joka vuosi tuon puhelinsoiton päivää.

– Emme olleet osanneet ajatella, että todellakin saamme tätä kautta lapsen, ja ihan pienen lapsen. Siinähän totta kai koki kaikenlaisia tunteita, mutta etenkin sen ilon, mikä tällaisesta pienestä voikin elämässä olla! Kyllä meistä tuli perhe ihan yhdellä puhelinsoitolla, Anu Perttilä kertoo.

Vertaistuki on hyvästä

Perttilät kokevat saaneensa tärkeää tukea toisilta adoptiovanhemmilta. Sama kokemus yhdistää, he sanovat.

– Kaikkein hienoin juttu ovat normaalit perhetutut, joista kaikki tietävät toistensa taustan, Ari Perttilä sanoo

Vertais- ja muun tuen välittämisen lisäksi järjestöt pyrkivät myös vaikuttamaan päättäjiin, jotta adoptiovanhempien asema saataisiin rahallisesti tasavertaiseksi biologisten vanhempien kanssa.

Adoptiovanhemmat saavat enemmän vanhempainvapaata kuin biologiset vanhemmat, mutta äitiyspäiväraha puuttuu, joten perhevapaa on kokonaisuutena lyhyempi.

– Kun on erilaisia tapoja perheellistyä, olisi tärkeää ottaa huomioon, että lapsen kanssa pitää päästä olemaan kotona, totuttelemaan uuteen arkeen ja muodostamaan kiintymyssuhde, Elina Helmanen sanoo.

Salailu on mennyttä maailmaa

Pelastakaa Lapset -järjestölle on kertynyt paljon alan tietotaitoa, sillä kunnat ostavat sen palveluja siinä määrin, että valtakunnallinen järjestö vastaa noin 70 prosentista kaikista kotimaisista ja ulkomaisista adoptioista.

Nykyisin lapsille kehotetaan kertomaan adoptiosta alusta asti heidän kehitystasonsa mukaisesti. Lapsen alkuperän salailun aika on mennyttä maailmaa.

Kristiina Mattinen kertoo, että adoption yllä vuosikymmeniä leijunut salaisuuden verho on väistynyt myös niin, että adoptio- ja biologiset vanhemmat ovat yhä useammin yhteydessä toisiinsa.

– Adoptiolaissa on pykälä avoimesta adoptiosta. Nykyään voidaan ihan käräjäoikeuden vahvistamana tehdä sopimus, jossa biologiset vanhemmat pitävät yhteyttä lapseen.

Kristiina Mattinen
Kristiina Mattinen Pelastakaa lapset ry:stä korostaa, että adoptio on aina lapsen oikeus ja lähtee aina hänen edustaan.Raili Mykkänen / Pelastakaa Lapset ry

Sijoituslapsia avoimeen adoptioon?

Pelastakaa Lapset ry:n toimialaa ovat adoptioiden lisäksi myös perhesijoitukset. Mattinen kertoo järjestön yrittäneen saada kunnat harkitsemaan avointa adoptiota silloin, kun lapselle ollaan etsimässä pitkäaikaista sijaisperhettä. Toive ei ole ottanut kunnolla tulta. Mattila arvelee sen johtuvan kuntien kokemuksen puutteesta adoptioasioissa.

Avoin adoptio on juridinen sopimus, jolle syntymä- ja adoptiovanhemmat hakevat yhdessä vahvistuksen käräjäoikeudesta. Sopimukseen kirjoitetaan tarkasti se, kuinka usein biologiset vanhemmat tapaavat lapsen. Sopimus on sitova.

Avoimessa adoptiossa yhteydenpito säilyy.

– Tietyllä tavalla avointa adoptiota on sekin, että me välitämme syntymävanhemmalle adoptioperheeltä tietoja siitä, mitä lapselle kuuluu, jos hän niitä kysyy.

Tällainen ajattelutapa on vahvistunut. Puolet Pelastakaa Lapset ry:n adoptioista on avoimia, mutta ne perustuvat yleensä suulliseen sopimukseen ilman tarkkoja tapaamisaikoja ja käräjäoikeutta, Mattinen kertoo.

– Vanhemmat tapaavat mieluummin meidän välityksellämme, kun adoptiota ollaan vahvistamassa. He tutustuvat toisiinsa ja sen jälkeen pitävät yhteyttä sillä tavoin kuin ihmiset yleensäkin.

Kurahousut ovat kurahousut

"Kuten ihmiset yleensäkin" voisi olla myös #Adoptionilo-kampanjan tunnus, olipa lapsi adoptoitu Suomesta tai ulkomailta.

– Tällä kampanjalla halutaan sanoa on, että adoptio on yksi tapa perheellistyä, ihan tavallinen tapa. Ne ilonaiheet ja kaikki, mitä siihen elämään liittyy, ovat ihan samoja kuin millä tahansa perheellä, sanoo Elina Helmanen.

Anu ja Ari Perttilä ovat samaa mieltä.

– Jokaisella on samanlaiset kurahousuongelmat ja vatsatautiepidemiat. Näissä asioissa ei ole mitään eroa, vahvistaa Anu Perttilä.