Väitös: Opettaja jää usein liian yksin oppilaan psyykkisen oireilun kanssa

Osa opettajista kokee neuvottomuutta, riittämättömyyttä ja osaamattomuutta, kun ryhmissä opiskelee psyykkisesti oireilevia oppilaita. Sisäänpäin kääntynyt oireilu jää usein huomaamatta ja ulospäin oireilevien oppilaiden opettaminen koetaan jopa uuvuttavana.

väitöskirjat
Koululuokka.
Terhi Ojala tutki miten opettajat kokevat lasten ja nuorten psyykkisen oireilun koulussa.Sakari Partanen / Yle

Kasvatustieteiden maisteri Terhi Ojalan erityispedagogiikan väitöskirja pohjautuu 246 opettajan kokemuksiin oppilaiden oireilusta perusopetuksessa. Tutkittavaksi päätyi monenlaisia opettajia: luokan- ja aineenopettajia, erityis- ja erityisluokanopettajia sekä sairaalaopetuksen ja valtion koulukotien opettajia.

Tutkimusaihe on Ojalalle tärkeä sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Ojala kertoo toimineensa kauan sitten opettajana ja törmänneensä jo silloin lasten psyykkiseen oireiluun.

Kyllä tutkimukselle on käsiä taputettu.

Terhi Ojala

– Pohdin miten pääsen lasten lähelle, vaikka he oireilevat, toiset sisäänpäin ja toiset ulospäin. Tuli tilaisuus päästä tutkimaan aihetta vaativan erityisen tuen VETURI – hankkeessa. Ja kun siitä jossain vaiheessa joillekin kerroin, niin kyllä tutkimukselle on käsiä taputettu. Aihe on niin ajankohtainen, keskeinen ja tärkeä, toteaa Ojala.

Tutkimusaineisto koottiin vuosina 2011-2015 Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen VETURI – tutkimus- ja kehittämishankkeessa.

Pääkysymys: miten opettajat kokevat oppilaiden psyykkisen oireilun

Ojalan päätutkimuskysymykseksi muodostui miten opettajat kokevat lasten ja nuorten psyykkisen oireilun. Aineistoina oli kaksi kyselyä, kirjoitelmia ja haastatteluja. Ojala kertoo aineistosta irronneen runsaasti tuloksia.

– Nimenomaan tutkin opettajien kokemuksia. Päätuloksina nostaisin esille muun muassa sen, että opettajat eivät tunnista kovinkaan hyvin sisäänpäin kääntynyttä oireilua ja ne oppilaat tahtovat jäädä huomioimatta. Toisaalta opettajat tunnistavat hyvin ulospäin suuntautuneen oireilun, mutta eivät tiedä mitä pitäisi tehdä, miten oppilaita kohdataan ja opetetaan. Ja se, että opettaja jää yksin, on tosi merkittävä tulos.

Väitöstutkija KM Terhi Ojala.
Terhi Ojala kokee tutkimusaiheensa tärkeäksi sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti.Arvo Vuorela / Yle

Väitöskirjassaan Terhi Ojala tekee monitahoisia kehittämisehdotuksia opettajankoulutukseen, kouluille ja myös opettajille. Osa opettajista koki, ettei opettajankoulutus anna valmiuksia psyykkisen oireilun kohtaamiseen. Opettajien pedagoginen hallinnan tunne on vähäistä tai katoaa, kun osa oppilaista oireilee.

Lisää erityispedagogiikan oppia

Ojalan mukaan opettajankoulutuksessa erityispedagogiikkaa pitäisi ottaa enemmän koulutusohjelmaan kaikille opettajille. Myös syvempiä vuorovaikutus- ja tunnetaitoharjoitteita olisi lisättävä.

Koulukohtaisesti Ojala näkee oireilevat oppilaat johtamisen ja toimintakulttuurin asiana.

Lapset tarvitsevat kasvunsa ja kehityksensä tueksi osaavia ja inhimillisiä aikuisia.

Terhi Ojala

– Miten koulun sisällä toimitaan, jotta aikuiset voivat hyvin ja jaksavat sitten tukea lasten hyvinvointia. Kollegiaalisesti tuettu aikuinen osaa, jaksaa ja haluaa huomioida myös oireilevat ja tukea tarvitsevat oppilaat. Nämä lapset tarvitsevat kasvunsa ja kehityksensä tueksi osaavia ja inhimillisiä aikuisia, painottaa Ojala.

Koulutetut ja hyvinvoivat opettajat Ojala nostaa suomalaisen koulun timantiksi, mutta suosittelee silti jokaisen opettajan katsomaan tarkasti peiliin.

– Toiminko minä sillä tavalla, että tuen oppilaiden hyvinvointia. Useimmat opettajat varmasti näin toimivat ja haluavat toimia, mutta eivät kaikki, perustelee Ojala.

Vuorovaikutus pulmallista

Ojalan tutkimuksessa opettajat kritisoivat aika paljon sitä, että opettajaa ei koulutuksessa valmenneta haastaviin tilanteisiin. Usein kyseessä on vuorovaikutuksellinen pulma.

– Kyllä minä soisin, että opettajankoulutuksessa mentäisiin syvemmälle, jopa opiskelijan oman nahan alle. Mitä enemmän tunnet itseäsi, sitä enemmän pystyt antamaan itsestäsi toisille. Se on pitkä prosessi ja nopeita keinoja ei ole, pohtii Ojala.

Kunnat ovat nihkeitä ottamaan sijaisia.

Terhi Ojala

Opettajat tarvitsevat Ojalan mukaan täydennyskoulutusta työskenneltyään muutamia vuosia ja kohdatessaan käytännössä oireilevia oppilaita.

– Meillä on täydennyskoulutustarjontaa melko hyvin, mutta kuntien säästötoimet vaikuttavat niin, että opettajat eivät tahdo päästä lisäoppiin. Kunnat ovat nihkeitä ottamaan sijaisia ja kollegat joutuvat hanskaamaan aika isoja ryhmiä, kun opettaja on koulutuksessa, arvostelee Ojala.

Oppilaiden oireilun koettiin vaikuttavan opettajien kuormittumiseen ja työssä jaksamiseen. Tunteiden kerrottiin heittelevän kiintymyksestä epäammattimaisiin vahvoihin tunteisiin. Opettajat kokivat tarvitsevansa vertaistukea, työnohjausta ja täydennyskoulutusta muun muassa lasten mielenterveydestä, psykiatriasta ja käytöshäiriöistä.

Lisää aikuisia opetusryhmiin

Terhi Ojala työskentelee parhaillaan Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen projektipäällikkönä. Hänellä on pitkä kokemus kansallisista opetustoimen kehittämishankkeista, kasvatus- ja opetusalan täydennyskoulutuksesta sekä johtamisesta.

– Omassa työssäni ehdotan opettajia entistä enemmän rohkaistumaan siihen, että opetusryhmiin otettaisiin enemmän muita aikuisia. Se antaisi mahdollisuuksia, joissa opettajat ikään kuin altistaisivat itsensä työnsä havainnointiin tarkkailuun ja myös palautteeseen.

Opettaja ei välttämättä pysty reflektoimaan omaa toimintaansa.

Terhi Ojala

Ojalaa kiinnostaa mitä opetusrymissä ylipäätään tapahtuu, miten oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus sujuu ja miten opettaja kohtaa oppilaat.

– Opettaja ei välttämättä pysty eikä ehdi reflektoimaan omaa toimintaansa. Että voisinko tehdä jotain toisin, jotta kaikilla olisi parempi olla eikä ainakaan toimintani vuoksi tule ylimääräistä hässäkkää ryhmiin.