Abit aloittavat tänään kevään kirjoituksensa – "Kunhan pääsee läpi, sitten voi taas jatkaa elämäänsä"

Helsinkiläisabien mielestä parasta lukiossa oli risteileminen ja opettajat, jotka panivat oppitunneilla persoonansa peliin.

ylioppilaskirjoitukset
Abeja kassalla.
Helsinkiläisabit Maria Niinisalo (vas), Lila Pesonen ja Vesa Ranta-aho tulivat valinneeksi varsin samankaltaiset eväät äidinkielen esseekokeeseen.Lena Nelskylä / Yle

Banaani on eväiden klassikko. Sen tietävät myös Töölön yhteiskoulun lukion abiturientit Maria Niinisalo, Lila Pesonen ja Vesa Ranta-aho, jotka pysähtyvät heti Kampin K-supermarkin sisääntulon eteen lastatun keltaisen vuoren eteen. Niinisalo tosin tuntuu etsivän kasasta ne kaksi vihreintä yksilöä.

– Tykkään tällaisista vähän raaemmista, hän sanoo.

Maanantaiaamuna kello 9.00 alkaa äidinkielen esseekoe. Aikaa kirjoittamiseen on kuusi tuntia. Ystäväkolmikko uskoo selviytyvänsä vähemmälläkin, mutta kaiken varalta eväitä kannattaa hankkia useammankin tunnin tarpeisiin. Kuriseva vatsa kun ei saa häiritä suoritusta.

Sunnuntaina päivällä eväiden ostoreissulla kassahihnalle päätyy banaanien lisäksi smoothieta, karjalanpiirakoita ja suklaata. Varmastikin aika monen muunkin tämän kevään abiturientin tyypillinen evässetti.

Seuraavan kahden viikon aikana kymmenettuhannet abit ympäri Suomen tiristävät ylioppilaskoevastauksiinsa kaiken koulussa tähän mennessä oppimansa.

Pesonen myöntää, että viimeiset pari päivää on kulunut jännityspäänsärkyä potiessa. Ranta-aho on hieman huolissaan lukuloman aikana oudoksi vinksahtaneesta vuorokausirytmistään ja Niinisalo puolestaan on tietoisesti yrittänyt sulkea koko ylppäristressin pois mielestään.

– Olen ignoorannut tämän koko hässäkän, mikä ylioppilaskirjoituksiin liittyy. Eivät ne ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, Niinisalo ilmoittaa.

Hän kertoo viettäneensä paljon aikaa seitsemän vuotta vanhemman isoveljensä ja tämän kavereiden kanssa. Se on tuonut perspektiiviä, ettei ylioppilaskirjoitusten menestyksellä ole sitten tulevaisuudessa kuitenkaan kovinkaan suurta merkitystä.

– Kunhan pääsee läpi ja sitten voi taas jatkaa elämäänsä, Niinisalo sanoo ja hymyilee.

Aina välillä pitää päästä risteilemään

Kolmikko aloitti lukiotaipaleensa syksyllä 2014. Niinisalon ja Pesosen ystävyys alkoi jo ensimmäisellä viikolla, kun lukion ykköset viettivät tutustumispäivää Mustasaaressa Helsingin edustalla. Pesonen tuli juttelemaan Niinisalolle ja pian tytöt vaihtoivatkin jo puhelinnumeroita sopiakseen seuraavasta tapaamisesta.

Rinnakkaisluokan Ranta-aho tuli kuvioihin vuosi sitten kun Pesonen ja tämä alkoivat wanhojen risteilyn jälkeen seurustella.

Risteileminen on muutenkin asia, jota on kuulunut runsaasti heidän vuosikurssinsa elämään. Itämeren aalloilla on seilattu niinkin usein, että yksi opettaja tuli toruneeksi oppilaita siitä, ettei kyseessä ole mikään risteilylukio.

Ranta-aho laskee, että lukioaikana hän on risteillyt peräti kuusi kertaa. Hienoja jokainen, mutta edellisellä kerralla perinteikäs buffetti piti vaihtaa

Poika peittä tussilla tekstejä pullosta.
Ylioppilaskirjoituksiin valmistautumiseen kuuluu tekstien peittäminen eväspakkauksista. Lena Nelskylä / Yle

halvempien ruokapaikkojen tarjoiluihin, sillä aikuisen hinta noutopöydästä olisi rokottanut liikaa lompakkoa. Mutta toisaalta katkarapujen ja paahtopaistin syöminen ei kuitenkaan ole ollut risteilyillä se pääasia.

– Yhdessäolo! Hyttibileet! On hauskaa tutustua ihmisiin, Niinisalo julistaa ja tulee tiivistäneeksi risteilyharrastuksen syvimmän olemuksen.

Seuraava risteily on jo kalenterissa. Itämeren aalloille suunnataan heti, kun kirjoitukset on saatetuttu päätökseensä.

He suunnittelevat laulavansa laivan karaokessa päättyneen koulutyön kunniaksi Suvivirren.

Enemmän persoonaa, vähemmän teknologiaa

Ristelyjen lisäksi lukioajoista jää varmasti mieleen se, kuinka ykkösvuoden syksynä nasujaisten jälkeen hiukset piti pestä monta kertaa saadakseen pois etikankatkun. Tai se, kuinka hauskaa oli harjoitella wanhojen tansseja varten. Niinisalo kertoo unohtaneensa viedä mekkonsa lyhennettäväksi ja tarttuneensa vuosi sitten tanssiaispäivän aamuna keittiösaksiin.

Lukuloman helmikuun 16. päivä aloittaneet penkkarit olivat mahtava kokemus, eikä kukaan kanna enää kaunaa siitä, että heitä huijattiin sanomalla, että poliisi tulee tekemään tarkastuksen sen varalta ettei kenelläkään ole taskumattia mukana.

– Siellä kuorma-auton lavalla oli niin siistiä kun sai huudella ihmisille ja heittää karkkia, Pesonen sanoo.

Mutta on koulussakin ollut kivaa ja jotain on opittukin.

Ystävykset ovat yhtä mieltä siitä, että parhaita oppitunteja ovat olleet ne, joissa opettaja on niin sanotusti pannut persoonansa peliin.

– Sellaisten opettajien tunneilla viihtyy parhaiten, jotka kertovat tarinoita ja ovat motivoituneita. Pahinta on se, jos tunti on pelkkää tylsää jauhamista, Ranta-aho sanoo.

Pitkää matematiikkaa lukeva Niinisalo kertoo saaneensa kiksit todennäköisyyslaskennasta sen jälkeen kun opettaja otti esimerkiksi korttipelit.

Maria Niinisalo, Lila Pesonen ja Vesa Ranta-Aho.
Maria Niinisalo (vas), Lila Pesonen ja Vesa Ranta-aho kaupan paistopisteellä ylioppilaskirjoitusten eväsostoksilla.Lena Nelskylä / Yle

– Hän kyllä korosti, ettei kannusta ketään uhkapelaamaan. Ylipäänsä huumori ja keskusteleva tyyli ovat sellaisia asioita, jotka auttavat oppimaan.

Teknologian roolia opetuksessa korostetaan heidän mielestään vähän liikaa. Esimerkiksi sähköiset ylioppilaskirjoitukset saavat osakseen kritiikkiä.

– Ne ovat kaukana todellisuudesta. Se järjestelmä vaikuttaa siltä, että se olisi 90-luvulla tehty ja on väärin, jos pisteitä annetaan siitä että osaa systeemin eikä niinkään sisällöstä, Ranta-aho sanoo.

Tuntuu, että poliitikot ovat enemmän innoissaan tästä mahtavasta digiloikasta kuin me.

Maria Niinisalo, abiturientti, Töölön yhteiskoulu

Paljon toisteltu sana digiloikka lähinnä särähtää abien korvaan. Heidän on pitänyt hankkia koulutyötä varten läppärit, mutta sen suurempaa hyötyä niiden käyttämisestä opiskelussa ei juuri ole irronnut.

– Tuntuu, että poliitikot ovat enemmän innoissaan tästä mahtavasta digiloikasta kuin me. Itse tekisin mieluiten kaikki ylioppilaskirjoitukset kirjoittamalla käsin, Niinisalo sanoo.

Luonnontieteisiin suuntautunut Niinisalo kertoo hoksanneensa, ettei oppiminen itseasiassa ole sen kovinkaan kummoinen juttu.

– Kunhan vain menee paikalle tunneille ja kuuntelee. Siinä on se suurin työ.

Hulluksi mennyt maailma kannustaa toimimaan

Huhtikuun 9. päivä kolmikko äänestää ensimmäistä kertaa vaaleissa. He uskovat, että vaaliuurnille saapuminen on yksi konkreettinen teko kohti parempaa tulevaisuutta. Nykytilanne nimittäin huolettaa.

– Tuntuu siltä, että kaikenlainen suvaitsemattomuus on muodissa. Jos Donald Trumpin kaltainen ihminen olisi ollut kaksikymmentä vuotta sitten vallassa, sellaista ei olisi kauaa katseltu. Nyt hän saa kaiken anteeksi, Pesonen puuskahtaa.

Niinisalo on samoilla linjoilla:

– Ihmiskunta ajaa tällä menolla itse itsensä tuhoon.

Ranta-ahon mielestä on huolestuttavaa, että eri mieltä olevat ryhmät eivät tunnu nykyään enää pystyvän edes keskustelemaan keskenään. Samanmieliset pysyttelevät omissa porukoissaan eikä rakentavaa dialogia synny.

– Pitäisi ymmärtää, ettei kukaan ole ihan kaikissa asioissa väärässä, hän napauttaa.

Ennen kuin 18-vuotiaat Lila, Maria, Vesa sekä kaikki muut aikuisuuden kynnyksellä seisovat käärivät toden teolla hihansa parempien aikojen puolesta, edessä on vielä monta pulpetissa ylioppilaskirjoitusten parissa pakerrettua päivää. Niistä sitten palkintona kirkkauttaan hohkaava valkolakki.

Onneksi ennen alkukesästä ilmoille kajautettua Gaudeamus Igituria ehtii ainakin kerran vielä lukiolaisena risteilylle.