Analyysi: Diplomaattinen riita on oivaa materiaalia Erdoganin vaalikampanjaan

Euroopan hallitukset ovat hankalan pulman äärellä turkkilaisministerien kampanjakiertueen takia, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

Turkki
Ihmiset heiluttavat Turkin lippuja Turkin konsulaatin edessä Rotterdamissa.
Ihmiset heiluttavat Turkin lippuja Turkin konsulaatin edessä Rotterdamissa. Bas Czerwinski / EPA

BRYSSEL Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu piti puolen tunnin puheen Metzin kaupungissa Ranskassa sunnuntaina iltapäivällä. Tilaisuus oli nimellisesti osa Turkin hallituksen kampanjaa perustuslakiuudistuksen puolesta.

Uudistuksesta järjestetään kansanäänestys 16. huhtikuuta. Sen tarkoitus on keskittää lisää valtaa Turkin presidentille. Myös ulkomailla asuvat turkkilaistaustaiset saavat äänestää.

Cavusoglu käytti Metzin tilaisuuden hyväkseen ja haukkui siinä Alankomaiden hallituksen, joka oli kieltänyt häneltä pääsyn maahansa pitämään samankaltaista tilaisuutta.

– Alankomaat on niin sanottu demokratian pääkaupunki, ja sanon tämän lainausmerkeissä koska todellisuudessa he ovat fasismin pääkaupunki, Cavusoglu sanoi.

Ministerin lausunnon todellinen yleisö ei ollut noin 800 ranskanturkkilaista Metzissä vaan 75 miljoonaa turkkilaista Turkissa. Tämä on se yleisö, joka kansanäänestyksen ratkaisee. Turkin hallitus ottaakin kotiyleisön edessä nyt kaiken irti diplomaattisesta "kiistasta" Alankomaiden kanssa.

Haagin julkaiseman tiedotteen mukaan hallitus pyrki eilen lauantaina neuvotteluteitse kompromissiin Turkin hallituksen kanssa kiistassa siitä, saako perheministeri Fatma Betul Sayan Kaya esiintyä Turkin konsulaatissa Rotterdamissa.

Pääministeri Mark Rutte neuvotteli kertomansa mukaan Turkin pääministerin Binali Yildirimin kanssa puhelimessa kahdeksan kertaa, viimeksi kahdelta aamuyöllä sunnuntaina. Neuvottelut katkesivat, kun Turkin hallitus alkoi esittää uhkauksia. Lopulta perheministeri saateltiin takaisin Saksan puolelle.

Kiista on oivaa materiaalia presidentti Recep Tayyip Erdoganin kampanjaan perustuslakimuutoksen hyväksymiseksi. Erdogan, jonka hallitus on itse vanginnut kymmenittäin toimittajia ja oppositiopoliitikkoja, pääsee syyttämään eurooppalaisia demokratian halveeraamisesta ja ilmaisuvapauden rajoittamisesta.

Diplomaattinen kiista ei oikeastaan olekaan kiista vaan provokaatio. Eurooppalaisten hallitusten ongelma tässä tilanteessa on se, miten provokaatioon kannattaa vastata. Jos turkkilaisministerien vierailut kielletään, Erdogan pääsee asettumaan marttyyrin rooliin ja syyttämään eurooppalaisia.

Jos vierailut sallitaan, ministerit pääsevät markkinoimaan perustuslakiuudistusta joka sementoisi yksinvaltaisen Erdoganin aseman. Saksassa ja esimerkiksi Sveitsissä on valittu epäpoliittinen matalan profiilin tie, jossa turkkilaisten tilaisuuksille ei yhtäkkiä löydykään enää sopivia tiloja.