Intiassa on huipentunut hindujen vuotuinen holijuhla, joka on riehakasta ilonpitoa, mutta samalla myös uskonnollinen juhla.
Holi on kirjaimellisesti värien juhla: Juhlijat heittävät toistensa päälle värijauhetta tai värillistä vettä. Kadut täyttyvät sateenkaaren värisistä ihmisistä, jotka pitävät hauskaa yli luokka- ja ikärajojen tanssin tahdissa ja musiikin soidessa.
Juhlaperinteeseen kuuluu myös nauttia hampun lehdistä ja kukinnoista valmistettavaa bhang-juomaa. (siirryt toiseen palveluun)
Holin aattona hindut sytyttävät kokkoja symboloimaan demoni Holikan polttamista. Ihmiset laulavat ja tanssivat tulen ympärillä sekä kävelevät kolmasti kokon ympäri.
Narada Purana –tekstien mukaan Holikan veli kuningas Hiranyakashyap pyysi sisartaan polttamaan poikansa Prahladin, koska tämä ei palvonut häntä vaan Vishnua.
Holika istui tulessa veljenpoika sylissään, koska uskoi, ettei tuli vahingoittaisi häntä itseään. Usko elämää ja rakkautta ylläpitävään Vishnuun kuitenkin suojeli Prahladia, kun taas Holika paloi kuoliaaksi.
Legendan mukaan (siirryt toiseen palveluun) Holin värijuhla sai puolestaan alkunsa Krishna-jumalasta. Tämä oli lapsena kateellinen rakastettunsa Radhan vaaleudesta ja valitti siitä äidilleen Yashodalle.
Krishnaa rauhoittaakseen äiti kehotti tätä värjäämään Radhan naaman minkä väriseksi haluaa. Krishna teki työtä käskettyä ja värjäsi Radhan itsensä väriseksi.
Toisen legendan mukaan Krishna oli niin tumma siksi, että demoni oli antanut hänelle lapsena myrkytettyä maitoa. Maito värjäsi Krishnan siniseksi, mutta ei tappanut, kun taas demoni haihtui tuhkaksi.
Niinpä intialaiset heittävät kerran vuodessa eri puolilla Intiiaa väriä toistensa päälle juhlistaakseen Krishnan ja Radhanin kuolematonta rakkautta.
Joissakin osavaltioissa perinteeseen kuuluu kantaa Radhaa ja Krishnaa kuvaavia patsaita koristeellisessa kantotuolissa pitkin kaupunkien katuja tanssien, laulaen ja Krishnan nimeä toistellen.
Holi-juhla on huoletonta hauskanpitoa, jossa luokka- ja kastirajat siirretään syrjään ja juhlintaan osallistuvat kaikenikäiset. Värien roiskeeseen ei myöskään yleensä pueta parhaimpia päälle, joten tulorajatkaan eivät juuri näy.
Arkipäiväisten rajojen rikkomisella on kuitenkin myös varjopuolensa. Kun estot unohtuvat, seksuaalinen ahdistelu lisääntyy. Toisinaan naisia onkin kehotettu pysymään poissa juhlapaikoilta, mikä on herättänyt myös suuttumusta. (siirryt toiseen palveluun)
