Somessa eleet ja ilmeet jäävät näkemättä: "Ei se ole kohtaamista, se on jotain ihan muuta"

Sosiaalisessa mediassa ei tarvitse sitoutua olemaan läsnä samalla tavalla kuin kasvokkain kohdatessa. Aktiivisuus ei ole välttämättä aitoa.

sosiaalinen media
Someriippuvuus
Aivot tottuvat jatkuvaan kännykän käyttämiseen nopeasti, ja toiminnallinen riippuvuus syntyy herkästi.Ronnie Holmberg / Yle

KajaaniSosiaalisessa mediassa on helppo jakaa kuva ihanasta aamiaisesta rakkaan kanssa, vaikka todellisuudessa lusikat olisivat jo menossa jakoon. Haluamme antaa mahdollisimman hyvän kuvan itsestämme kaikessa vuorovaikutuksessa.

– Se, kuinka aidon kuvan annamme itsestämme, riippuu ihmisestä ja foorumista. Esimerkiksi vertaistukiryhmissä ollaan todellisten asioiden äärellä ja ihmiset saavat sieltä apua. Toisaalta somessa voi elää myös valheellisessa maailmassa. Loppujen lopuksi rupeamme itse uskomaan siihen maailmaan emmekä puhu niistä asioista, joista oikeasti pitäisi puhua, sanoo yhteisöpedagogi Piia Sumupuu.

Yleisö vaikuttaa kaikkeen viestintään verkossa. Sosiaalisessa mediassa muiden ihmisten läsnäolo ei välttämättä muistu mieleen, sillä yleisö on kasvoton ja seuraa keskustelua usein hiljaa.

Somessa saa nopeasti kokemuksen siitä, että on sosiaalisesti kelpaava.

Piia Sumupuu

Sosiaalisessa mediassa ei tarvitse sitoutua olemaan läsnä samalla tavalla kuin kohdatessamme kasvotusten, Sumupuu selittää.

– Et näe, kuka siellä on vai onko siellä ketään, mutta kuvittelet, että siellä on hirveästi jengiä, jonka kanssa olet vuorovaikutuksessa. Voit postata sinne sekunnissa jotain, laittaa jonkun mielipiteen ja jättää sen siihen. Käyt keittämässä kahvia ja kuuntelet, tuleeko sieltä mitään merkkejä, mihin voisit reagoida. Ei se ole kohtaamista, se on jotain ihan muuta.

Hymiö ei korvaa ilmeitä tai eleitä

Kasvokkain keskustellessa pystymme tulkitsemaan toistemme eleitä, ilmeitä ja jopa kulmakarvojen liikkeitä. Verkkokeskusteluissa mikroilmeet ja äänensävyt jäävät pois eikä luottamusta pääse samalla tavalla syntymään, sanoo Sumupuu.

– Merkitys voi muuttua, mutta emme näe sitä. Päivityksen perään voi laittaa hymiön selventämään fiilistä, mutta se ei tarkoita kaikille samaa. Joku itkunauru-hymiö voi tarkoittaa jollekin toiselle ihan toista, mitä se tarkoittaa minulle tai mitä olen sillä viestinyt. Kaikki se, mikä on vuorovaikutuksessa tosi merkityksellistä ja tärkeää, jää pois.

Nainen istuu nojatuolissa ja ojentaa kättään.
Yhteisöpedagogi Piia Sumupuu katsoo puhuessaan silmiin ja sanoo, että ilman läsnäoloa ei ole aitoa ihmisten kohtaamista.Niko Mannonen / Yle

Yhteisöpedagogi Piia Sumupuu työskentelee Kajaanissa. Hän laittaa kännykän ja tablet-tietokoneen syrjään ja katsoo puhuessaan silmiin.

– Kännykkää räpläämällä siirrymme live-elämästä johonkin online-elämään. Silloin olemme vuorovaikutuksessa ennen kaikkea laitteen kanssa. Olen poissa elämästäni sen ajan, eikä toisen ihmisen kohtaamista tapahdu.

Päivityksen perään voi laittaa hymiön selventämään fiilistä, mutta se ei tarkoita kaikille samaa.

Piia Sumupuu

Aivot tottuvat jatkuvaan kännykän räpläämiseen nopeasti ja toiminnallinen riippuvuus syntyy herkästi. Sumupuu puhuu autopilotista, joka jää päälle. Sama riippuvuus voi syntyä pelaamisesta, suklaasta ja seksistä.

– Sitä tapahtuu todella monelle ihmiselle. Somessa saa nopeasti kokemuksen siitä, että on sosiaalisesti kelpaava. Joku kuuntelee, reagoi, tulee äänimerkki, valo, sydän tai peukku.

– Mielestäni olisi hyvä, jos ihmiset kokeilisivat olla vaikka päivän ilman somea, koska autopilottia ei välttämättä havaitse kokeilematta. Jos se rupeaa ahdistamaan, silloin kannattaa ehdottomasti pitää paastoa, Sumupuu lisää.

Pieni tuumaustauko olisi lempeää

Sumupuu korostaa, että sosiaalisessa mediassa voi olla myös syvällinen. Hän nostaa uudelleen esille somen vertaistukiryhmät, joissa keskustellaan myös rankoista aiheista.

– Totta kai siellä voi olla joku, joka ei sinne kuulu, mutta vertaistukiryhmässä jaetut kokemukset ovat todella syvällisiä ja sieltä tulee myös myötätunnon aaltoa. En kuitenkaan ikinä ajattele, että se yltäisi sille tasolle, mitä tapahtuu ryhmässä, missä ihmiset kohtaavat oikeasti.

Henkilö kirjautumassa Facebookiin.
Yhteisöpedagogi kannustaa somen käyttäjiä ottamaan pienen tuumaustauon ennen kuin julkaisee kommentin tai osallistuu keskusteluun.AOP

Omia läsnäolo- ja kohtaamistaitoja voi kohentaa sosiaalisessa mediassa monella tapaa, Sumupuu sanoo.

– Ottaisi pienen tuumaustauon ennen kuin laittaa sinne mitään. Ajattelisi, olenko oikeasti tätä mieltä, reagoinko nyt tosi vahvasti, mihin tässä oikeastaan reagoin ja voisinko sanoa saman asian julkisesti ääneen. Se on mielestäni hyvä mittari. Se olisi lempeää myös itselle, kun ottaisi hetken ja ajattelisi, että ehkä en laita tällä kertaa sinne mitään, Sumupuu naurahtaa.

Samalla tavalla kuin kasvokkain kohtaamisessa myös sosiaalisessa mediassa tarvitaan tilannetajua ja myötätuntoa, Sumupuu näkee.

– Sitä voi harjoitella ja se on niin palkitsevaa, kun siinä onnistuu. Kun pistää kännykän pois ja on vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, elämänlaatu paranee ja maailma avartuu. Silloin voi törmätä ihmeellisiin ihmisiin ja voi tapahtua ihmeellisiä asioita ja kohtaamisia.