Kohudokumentti: Suomalais-saksalaisesta nörtistä tuli Hollywoodin ykkösvihollinen – ja tosielämän Austin Powers

Dokumenttielokuva Kim Dotcomista sai ensiesityksensä South by Southwest –festivaaleilla Austinissa. Maailman tunnetuin hakkeri jää edelleen arvoitukseksi.

Kim Dotcom
Kim Dotcom Uudessa-Seelannissa vuonna 2014.
Kim Dotcom Uudessa-Seelannissa vuonna 2014.Rex Features / AOP

_Kim Dotcom - Caught in the Web _-dokumentin ainekset ovat herkulliset. Tietokonenörtti ja nettiyrittäjä Kim Dotcom on elänyt kliseistä rock-tähden elämää: seksiä, huumeita ja alkoholia.

Paitsi että Dotcom ei käyttänyt niitä dokumentin perusteella itse - hän vain halusi ympäröidä itsensä seurapiiritunnelmalla, sen kaikilla herkuilla. Elämän piti olla kuin elokuvissa. Ja niin se olikin.

Suomalaisen äidin ja saksalaisen isän poika (ex-Schmitz) rikastui ensin tietoturvakonsultoinnilla, sitten internetin ja tekijänoikeuksien harmaalla vyöhykkeellä. Varsinainen jättipotti oli Megaupload-palvelu, jonka kautta sadat tuhannet nettikäyttäjät välittivät luvatta hittimusiikkia ja -elokuvia toisilleen.

Kim Dotcom "Kimble" vuonna 1993.
Kim Dotcom "Kimble" vuonna 1993.Boris Rostamu-Rabet

Dotcomista tuli myös taitava julkisuuden hyödyntäjä. Se pitää ottaa huomioon, kun katsoo kunnianhimoista uusseelantilaista dokumenttielokuvaa.

Dotcom vs. Yhdysvallat

Ohjaaja Annie Goldon kertoo Austinissa Texasissa ensi-illan yleisölle, että häneltä meni neljä vuotta saada Dotcom suostumaan haastateltavaksi. Dotcom mietti siis pitkään, onko dokumentista etua vai haittaa hänen pitkään jatkuneelle oikeustaistelulle estää luovuttamisensa Uudesta-Seelannista Yhdysvaltoihin. Jenkkiviranomaiset palavat halusta passittaa miehen kymmeniksi vuosiksi vankilaan tekijänoikeusrikkomuksista.

Dokumentti voi olla Dotcomin oikeustaistelussa eduksi, vaikka ohjaaja Goldonin lähestymistapa on kuin tutkivan journalistin. Hän vyöryttää todistusaineistoa ja haastatteluita Dotcomin puolesta ja vastaan. Lopullisen johtopäätöksen tekeminen jää katsojalle.

Yhdysvallat syyttää Dotcomia tekijänoikeusrikkomuksista, petosrikoksista ja rahanpesusta. Kim Dotcom pidätettiin Uudessa-Seelannissa vuonna 2012. Vähän aiemmin Yhdysvallat oli nostanut syytteet häntä vastaan ja sulkenut Megauploadin kotisivut. Oikeus on päättänyt, että Dotcom voidaan luovuttaa Yhdysvaltoihin, mutta Dotcomin asianajajat ovat valittaneet päätöksestä.

Moni varmasti poistuu salista internetyrittäjää sympaten. Dotcom on nimittäin avannut dokumentin tekijöille kotivideoarkiston, jota varten hän kuvannut ja kuvauttanut maanisen paljon. Aineisto piirtää Dotcomista leppoisan perheenisän, joka itse kasvoi rikkonaisessa, perheväkivallasta kärsineessä kodissa.

Kim Dotcom nuorena.
Kim Dotcom nuorena.Ines Schramm BFF

Elokuvan lopussa hän muuttuu vielä nettiyksityisyyden esitaistelijaksi, Edward Snowdenin ja Julian Assangen kaltaisten aktivistien kaveriksi.

Netin merirosvo vai yksityisyyden esitaisteilija?

Kim Dotcom on perustanut Uudessa-Seelannissa myös poliittisen puolueen. Dokumentissa poliittisen aktivoitumisen aiheuttaa Uuden-Seelannin poliisin erikoisjoukkojen isku Dotcomin kartanoidylliin. Se nostaa esiin Dotcomin tarinan kiehtovimmat kysymykset.

Kaikin puolin ylimitoitettu poliisioperaatio herättää epäilyn siitä, oliko sen takana FBI. Ja oliko puolestaan sen aktiivisuuden taustalla Hollywoodin lobbarien painostus presidentti Obaman hallintoa kohtaan?

Dotcomin Megaupload oli pitkään pahin piikki elokuvateollisuuden lihassa. Elokuvien nettipiratismi näytti alkuun tuhoavan koko toimialan ansaintamallin. Suurilla studioilla oli samaan aikaan myös paljon investointeja liipasimella Uuteen-Seelantiin erityisesti Hobitti-elokuvien myötä.

Eikä Dotcom mitenkään vältellyt päätymistä maalitauluksi. Hän näytti isolle bisnekselle ja Washingtonille avoimesti keskisormea tuottamalla omia pilkkamusiikkivideoita. Monet julkisuustempaukset tuovat mieleen lähinnä Austin Powers –tyyppiset agenttiparodiat.

Huumorimies Dotcom eittämättä onkin. Mutta vielä enemmän bisnesmies, joka taistelee edelleen kaikin keinoin vapaudestaan.

PS. Dotcomin puolisuomalaisuutta ei muuten mainita elokuvassa kertaakaan mutta ei se mitään: hänen Uuden-Seelannin kotiparatiisinsa päärakennuksen katolla liehuu siniristilippu.