Mona Mannevuon kolumni: Kelassakin tunnollisuudella on raja-arvonsa

Kelan työntekijät ovat joutuneet keskelle työelämän isoa muutosta selvittäessään syntynyttä toimeentulotukikaaosta. Etuuskäsittelijöiltä edellytetään säntillisyyttä tukipäätöksiä tehdessään, mutta samalla vaaditaan nopeutta, tehokkuutta ja ketteryyttä.

työelämä
Mona Mannevuo.
Kalle Mäkelä / Yle

Työpaikoilla törmäävät usein tunnollisuus, kiire ja jatkuva muutos. Muutos vaatii ketteryyttä ja kykyä heittäytyä uusiin tilanteisiin. Nyt tässä liemessä kiehuvat Kelan työntekijät, jotka selvittelevät toimeentulotukipäätösten siirtämisestä kunnilta Kelalle seurannutta kaaosta.

Kelan etuukäsittelijäkin miettii nyt onko työssään toisinaan pikkumainen, mutta tunnollinen puurtaja? Vai onko ketterä, paineensietokykyinen ja kaaoksen kestävä työntekijä, jolle sattuu myös virheitä? Näiden kysymysten pohtiminen on 2010-luvulla työelämän arkipäivää.

Työelämään liittyvissä keskusteluissa on viime vuosina esiintynyt uusi tehottomuutta kuvaava ominaisuus: tunnollisuus.

Freudilaisuudesta kumpuavissa persoonallisuusteorioissa tunnollisuus määritellään sisäistetyksi moraaliksi. Se tarkoittaa sääntöjen noudattamista, säntillisyyttä ja luotettavuutta. Vastaavia ominaisuuksia on ollut tapana vaatia kunnon kansalaisilta.

Liika tunnollisuus ei ole hyve,se on rasite

Tunnollisuudesta on muodostunut epämääräinen ominaisuus, kaksiteräinen miekka, joka tulkitsijasta riippuen sijoitetaan normaalin ja patologisen rajalle. Yksilön tehtäväksi jää esittää itsensä sopivan tunnollisena, mutta ei liian tunnollisena. Liika tunnollisuus ei ole hyve. Se on rasite.

Suhtautuminen tunnollisuuteen kuvaa työkulttuurin muutosta. Mutta onko uusi työkulttuuri todellisuutta vai konsulttiretoriikkaa? Kela toimikoon esimerkkinä muutosprosessissa olevasta organisaatiosta, jossa työntekijöiltä odotetaan heittäytymistä epäjohdonmukaisessa tilanteessa.

Perustoimeentulotuen myöntäminen ja maksaminen siirrettiin eduskunnan hyväksynnällä 12.3.2015 Kelan hoidettavaksi tammikuusta 2017 alkaen. Muutoksen taustalla olivat toiveet asiakaslähtöisyydestä, tehokkuudesta ja digitalisaatiosta.

Muutosta ei suunniteltu huolellisesti eikä kokeneita työntekijöitä kuultu

Poliitikoilta ja Kelan johdolta jäi kuitenkin muutosjohtamisen perusoppikirja lukematta. Tai sitten he lukivat vain sen yhden kohdan, jossa työntekijöiden kerrottiin nauttivan uusista haasteista. Kelaan liittyvästä uutisoinnista voi päätellä, että muutosta ei suunniteltu huolellisesti eikä kokeneita työntekijöitä kuultu.

Yle uutisten mukaan pääkaupunkiseudun sosiaalipalveluista vastaavat virkamiehet ovat olleet muutoksesta huolissaan pitkään. Huoli ei ole ollut turha: isot kaupungit sinnittelevät kaaoksessa ja käsittelyajat venyvät. Venyneet käsittelyajat, asiakaspalvelun ruuhkat ja sähköisen asioinnin ongelmat aiheuttavat kanteluja. Muutos koettelee kansalaisten oikeusturvaa.

Tilannetta sivusta seuraavalle Kelan johdon reagointi ongelmiin on hämmentävä. Kelan pääjohtajan Elli Aaltosen mukaan Kelassa ei osattu varautua siihen, kuinka työlästä toimeentulotukihakemuksien läpikäyminen on. Kelalle siis oli yllätys, että tarveharkintaisen etuuden myöntäminen vaatii tietoa, aikaa ja perehdytystä.

Talvi voi yllättää autoilijat, mutta toimeentulotulotukihakemusten käsittelyn monimutkaisuus ei voi yllättää niistä vastaavaa tahoa. Myös etuuskäsittelijöiden työ olisi etukäteen tullut järjestää siten, että se on toteutettavissa asiallisesti ja huolellisesti.

Asialliseen muutosjohtamiseen kuuluu avoin keskustelu ongelmista. Ongelmien esiintuominen ei ole muutosvastarintaa. Se on tunnollisuutta, halua tehdä työ mahdollisimman hyvin.

Tärkeintä on muutos ja vauhti, laatua ehtii sitten miettiä myöhemmin

Helsingin Sanomien haastatteleman (siirryt toiseen palveluun) nimettömän etuuskäsittelijän mukaan tilanne Kelassa on erittäin kuormittava. Tärkeintä on muutos ja vauhti, laatua ehtii sitten miettiä myöhemmin. Työntekijät pelkäävät oman työpaikkansa puolesta, mutta kokevat myös suurta vastuuta tekemistään päätöksistä. Liian tunnollisten työntekijöiden työsuhteet ovat vaakalaudalla, koska virheet saa anteeksi, tunnollisuutta ei.

Tapaus Kela kuvaa paitsi hallitsematonta muutosprosessia myös työelämän uutta normaalia. Uudessa normaalissa on kolme pointtia: ketteryys, paineensietokyky ja kyky nauttia kaaoksesta. Muutos vahvistaa, joten se ei saa häiritä – ei edes silloin kun omalla toiminnalla on välittömiä seurauksia muiden hyvinvointiin ja toimeentuloon.

Ketteryys ja paineen alaisena työskentely sopinevat joillekin aloille. Esimerkiksi mainostoimistossa tai strategisessa viestintätoimistossa luovassa kaaoksessa toimiminen voi olla innostavaa ja hauskaa. Projektimaisessa ja ketterässä työkulttuurissa tunnollisuus hidastaa vauhtia – huolimatta siitä millaisista työtehtävistä on kyse. Lisäksi tunnollisuus antaa työntekijästä epämiellyttävän kuvan pikkumaisena ja joustamattomana.

Kelan etuuskäsittelijän näkökulmasta kaaos ei kuitenkaan ole erityisen huvittavaa: tulostavoitteet ja työhön sisältyvä vastuu ovat kovat, mutta tunnollisuus nähdään kapulana toimivan järjestelmän rattaissa. Työntekijä joutuu miettimään, onko viisaampaa tehdä työ nopeasti ja sinnepäin vai tunnollisesti ja oikein?

Kautta historian tietynlaiset työntekijät on nähty ongelmatapauksina. Täystyöllisyyden aikana teollisuustyön ongelmatyöntekijä oli vätystelevä laiskuri. Nykyisissä ketteriksi viritetyissä asiantuntijaorganisaatioissa ongelmatyöntekijä on tunnollinen murehtija.

Uudessa normaalissa työntekijän tulee nauttia uusista tilanteista ja omatoimisesta järjestyksen luomisesta kaaokseen. Ihannetyöntekijä on mukavuusalueellaan muutoksessa. Muutos vahvistaa, muutos ei kuluta.

Kyse ei ole niinkään siitä, että työtä ei pitäisi tehdä hyvin. Kyse on tarjonnasta: aina voi löytyä joku, joka tekee nopeammin, paremmin ja rennommalla otteella. Tulijoita on, joten toivoa sopii, että jossakin on joku, joka on laatuhakuinen ja työlle omistautunut, mutta ei patologinen tapaus.

Vieraileva kolumnistimme Mona Mannevuo työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteen tutkimuksen laitoksella. Hän on kiinnostunut työn tehostamisesta, työnjohto-opeista ja niiden historiasta. Hän ei haikaile menneeseen, mutta suhtautuu kriittisesti strategiseen muutospuheeseen ja prosessikaavioihin. Hän kirjoittaa kolumnia yksityishenkilönä eikä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.