Sinikka todisti 7-vuotiaana rauhanajan tuhoisinta junaturmaa – kunta ja VR torppasivat muistomerkin, joten hän järjesti sen itse

Ensin junien törmäyspaikalla Kuurilassa oli aavemaisen hiljaista. Sitten alkoivat avunhuudot. Sinikka Haapsamo ei unohda näkyä koskaan.

rautatieonnettomuudet
Sinikka Haapsamo ja Kuurilan junaturman muistokivi
Sinikka Haapsamo kunnioittaa rauhanajan vakavinta junaturmaa muistokivellä, johon kunta ja VR eivät halunneet osallistua. Muistokivi paljastettiin tasan 60 vuotta onnettomuuden jälkeen.Timo Leponiemi / Yle

Maaliskuun 15. päivänä vuonna 1957 Kalvolassa rysähti rajusti. Kaksi junaa törmäsi Kuurilan aseman eteläpuolella ja 26 ihmistä kuoli. Loukkaantuneita oli 59. Kello oli 9.45.

Kuurilan junaturma
Moottoripikajunan ja höyryveturin törmäys oli raju.Yle

Liikenteenohjauksessa sattui inhimillinen erehdys. Pohjoiseen matkalla ollut Dm4-moottoripikajuna ja etelään matkaa tehnyt HR1-höyryveturin vetämä yöpikajuna pääsivät samalle raiteelle.

Moottorijuna oli saanut luvan lähteä Iittalasta kohti Kuurilaa, vaikka yöpikajuna oli saanut lähtöluvan Kuurilasta kohti Iittalaa. Vaikka virhe havaittiin, varoitusta junille ei saatu lähetettyä, sillä junissa ei ollut radiopuhelimia.

"Hetken kuluttua alkoi kuulua avunhuutoja"

Sinikka Haapsamo näki aukean yli mitä oli tapahtunut. Hän lähti isänsä kanssa paikalle.

– Tulin isäni kanssa hevosella kotoa, mistä meillä on vajaa kilometri. Isä hyppäsi yhteen vaunuun sisälle ja minä jäin katselemaan.

Haapsamo muistaa, että tilanne oli kaoottinen.

– Siinä oli junat päällekkäin, se oli tosi kauheaa. Katastrofi oli suuri.

Kuurilan junaturman höyryveturi kaatuneena
Törmäyksessä höyryveturi kaatui penkalle.Yle

– Oli aavemaisen hiljaista. Ei kuulunut mitään, höyryä tupsahteli jostain, mutta muuten oli aivan hiljaista. Hetken kuluttua alkoi kuulua avunhuutoja ja minua alkoi pelottaa. Käännyin pois ja lähdin naapuriin.

Onnettomuus vaikutti myös Sinikka Haapsamon isään.

– Isä joutui kaikkein pahimpaan paikkaan. Hänelle se oli tosi kova paikka. Isä ei onnettomuudesta paljon puhunut, mutta näki, että hän kärsi.

Ambulansseja ei ollut

Pieni Sinikka-tyttö kävi katsomassa onnettomuuden jälkien raivaamista.

– Kun yliajopaikka saatiin tästä auki, niin toisella puolella rataa oli kaikki kylän hevoset ja työreet, joilla vietiin loukkaantuneita ja muita ihmisiä.

– Ei ollut ambulansseja, oli vain miehiä ja hevosia auttamassa. Sen tiesi, että se oli rankkaa.

Kuurilan junaturma
Onnettomuuspaikan raivaus oli rankkaa.Yle

Onnettomuutta edeltäneenä yönä oli satanut lunta ja pakkastakin oli 15 astetta, muistelee Sinikka Haapsamo.

– Tiellä oli puolitoista metriä lunta. Tieyhteys onnettomuuspaikalle saatiin auki kolmen aikaan iltapäivällä. Molemmista suunnista tulleet junat toivat apuvoimia ja veivät myös ihmisiä pois.

VR:ää ei muistomerkki kiinnostanut

Sinikka Haapsamolle jäi onnettomuudesta pysyvät muistikuvat. Onnettomuuden jälkien raivauksen jälkeenkin radan ylittäminen oli pitkään tuskallista. Siitä jäi halu vaalia onnettomuuden muistoa.

Kun onnettomuudesta oli kulunut 50 vuotta, Sinikka Haapsamo yritti saada Kalvolan kuntaa pystyttämään onnettomuuden muistomerkkiä – turhaan.

Viime syksynä Haapsamo otti yhteyttä VR:ään. VR:stä kerrottiin, että he eivät halua osallistua kustannuksiin. VR ei myöskään voinut osoittaa muistokivelle paikkaa, sillä nykyisin valtion rataverkon rata-alueet ovat Liikenneviraston hallinnoimia. Muistokivi sijoitettiinkin yksityishenkilön omistamalle maa-alueelle törmäyspaikan välittömään läheisyyteen.

"Tämä helpottaa mieltäni"

Kun viralliset tahot eivät muistomerkistä innostuneet, Sinikka Haapsamo tarttui itse toimeen. Onnettomuuspaikalle siirrretty kolmen tonnin painoinen muistokivi löytyi Haapsamoiden omasta pellosta. Apua ponnisteluihinsa hän sai kylän miehiltä, naapureilta ja ystäviltä.

Onnettomuuden uhreja kunnioitettiin hiljaisella hetkellä
Onnettomuuden uhreja kunnioitettiin hiljaisella hetkellä.Timo Leponiemi / Yle

– Kaikilta olen saanut valtavasti apua, kun olen sitä kysynyt.

Kuurilan junaturman muistokivi paljastettiin tiistaina, tasan 60 vuotta kohtalokkaan onnettomuuden jälkeen.

– Minun silmissäni se kivi on veturin näköinen. Kun tämä on nyt täällä, tämä helpottaa mieltäni, sanoo Sinikka Haapsamo.

– Minä haluan jättää tämän tuleville sukupolville muistoksi siitä, mitä tässä on tapahtunut ja sen, mitä minä olen kokenut tämän mukana. Samalla voimme muistaa niitä uhreja, jotka tällä paikalla menehtyivät.

Pikajuna suhahtaa Kuurilan onnettomuuspaikan ohi
Pikajuna suhahtaa Kuurilan onnettomuuspaikan ohi. Etelästä tultaessa radassa on mutka, joka esti onnettomuusjunia näkemästä ajoissa toisiaan.Timo Leponiemi / Yle

_Päivitetty 28.3.2017 kello 10:28: Aiemmin jutussa kerrottiin, että VR eivät halunnut ottaa yhteyttä Haapsamoon, mutta antoi paikan, johon muistokiven voi laittaa. VR oli kuitenkin vastannut Haapsamolle, vaikkei voinut osoittaa muistokivelle paikkaa, koska varsinaisia rata-alueita hallinnoi Liikennevirasto. Muistokivi on sijoitettu yksityishenkilön maa-alueelle onnettomuuspaikan välittömässä läheisyydessä. _