yle.fi-etusivu

Amerikasta kirjoittanut kirjailija Juha Itkonen: Trumpin valinnan jälkeen häpesin Amerikka-intoiluani

Kulttuurivieras Juha Itkosta kauhistuttaa se, kun maailman vaikutusvaltaisin ihminen ei lue.

suomenkielinen kirjallisuus
Juha Itkonen
Petteri Sopanen / Yle

Viime marraskuun 9. päivä on painunut syvälle kirjailija Juha Itkosen muistiin. Se päivä on yksi niistä, jotka vinksauttivat historian kulkua. Vuosikymmenten kuluttua kysellään, missä olit silloin, kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti.

No, Juha Itkonen oli Helsingissä Yhdysvaltain suurlähetystössä vaaliaamun valvojaisissa. Hän oli saanut hankittua itselleen kutsun tilaisuuteen, sillä hänellä oli meneillään Amerikkaan liittyvä kirjaprojekti.

Tunnelma lähetystössä oli hiljainen ja tyrmistynyt. Miten tässä näin kävi? Myös Juha Itkonen oli yllättynyt ja järkyttynyt.

– Muistan miten jännitin, kun avasin yöllä puhelimen katsoakseni ensimmäisia vaalituloksia. Kun näin tilanteen olevan Trumpin hyväksi, ajattelin, että just näin ei pitänyt käydä. Ei, ei, ei. Olin luottanut liikaa amerikkalaisten kunnollisuuteen ja omaantuntoon. Luulin, että Trump olisi liian törkeä.

Vaikka tulos oli Itkoselle epämieluisa, oli hän kuitenkin myös salaa tyytyväinen. Kirjan kannalta Trumpin valinta oli ehdottomasti parempi. Nyt saatiin lisää draamaa ja tunnetta!

Kirjan piti selvittää oma pakkomielle

Amerikka-aiheinen teos sai alkunsa henkilökohtaisesta ongelmasta. Itkosta vaivasi se, miksi hän oli niin viehättynyt amerikkalaisesta kulttuurista. Miksi Amerikka ui jopa hänen romaaneihinsa vähän väliä? Asian selvittämiseksi kirjailija päätti tehdä kirjan. Tällä kertaa lopputulos ei olisi romaani, vaan omakohtainen matkakirja.

– Halusin myös kokeilla jotain sellaista, mitä en ollut vielä tehnyt.

41-vuotias Itkonen on ehtinyt kirjoittaa kuusi romaania. Hänen uransa alkoi menestyksekkäästi. Esikoisromaani Myöhempien aikojen pyhiä (2003) oli Finlandia-palkintoehdokkaana, samoin kolmas romaani Kohti (2007). Itkonen on aina osannut kirjoittaa sukupolvensa äänellä. Kirjoissa on samastumispintaa ja paljon viittauksia amerikkalaiseen kulttuuriin. Viimeisimpään romaaniin Palatkaa perhoset (2016) on jopa sisäänkirjoitettu idea dokumenttiromaanista, sillä yksi kirjan henkilöistä lähtee Los Angelsiin kirjoittamaan kirjaa, joka ei tosin ikinä tule valmiiksi.

Itkonen sai Amerikka-kirjansa valmiiksi, mutta siitä tuli hyvin erilainen kuin hän ajatteli.

– Lähtökohtana oli oman pakkomielteen selvitystyö, mutta kirjasta tulikin paljon yhteiskunnallisempi. Presidentinvaalit saivat huomattavasti enemmän tilaa kuin suunnittelin. Olin toki hahmotellut, että kirjalla on oltava jonkinlainen yhteiskunnallinen kehys.

Juha Itkonen
Juha Itkonen työhuoneellaan Helsingin Suvilahdessa. Amerikka ei pääse seuraavan kirjan aiheeksi.Petteri Sopanen / Yle

Ajoitus kirjalle ei olisi voinut olla parempi, vaikka vuosi sitten ensimmäisen matkan lähestyessä Itkonen vielä empi. Onko mitään järkeä lähteä tammikuussa Iowaan? Yksin! Jättää vaimo ja pojat selviytymään Suomen ankeaan loskaan.

Uteliaisuus kuitenkin piiskasi Itkosen matkaan. Toimittajageenit nousivat pintaan, sillä ennen kirjailijaksi heittäytymistään hän työskenteli useita vuosia toimittajana muun muassa Avussa. Päästyään Iowaan ja Trumpin esivaalitilaisuuteen Itkonen tiesi olevansa oikeassa paikassa.

– Tunnelma oli hyvin latautunut. Vainoharhaisuus suorastaan väreili ilmassa. Ennen kaikkea tilaisuus oli kuitenkin show. Meininki oli sellainen, että sirkus saapuu kaupunkiin. Tuolloin Trump ei ollut vielä niin vihainen, vaan jopa leikkisä ja itseironinen.

Trumpin esiintyminen vaivaa Itkosta yhä.

– Mietin, että halusiko hän oikeasti presidentiksi? Oliko kaikki aluksi vain huomion hakemista ja esiintymistä? Sitten kun iso pyörä lähti pyörimään, siitä ei tietenkään voinut enää hypätä pois.

Trumpin motiiveja on mahdotonta tietää. Itkonen ei yritä peitellä asennettaan Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä kohtaan. Eikä tarvitsekaan, hän on kirjailija, ei toimittaja. Yhdysvaltain kansaa Itkonen yrittää kuitenkin kovasti ymmärtää. Hän tapasi viime vuonna usealla Amerikan-matkallaan paljon tavallisia ihmisiä, sekä Donald Trumpin että Hillary Clintonin kannattajia. Juteltuaan ihmisten kanssa eri puolilla mannerta Itkonen tiivistää Yhdysvaltain ongelman yhteen sanaan: tietämättömyys.

– Kyllä Trumpin valinta presidentiksi mielestäni osoittaa, että Yhdysvallat on epäonnistunut yhteiskuntana. Suurimmat syyt juontavat koulutuksesta ja tiedonvälityksestä.

Itkosen mukaan ihmiset eivät saa tasapuolisesti eväitä maailmankuvan muodostamiseen. Koulutus on jakautunut eri sfääreihin. Pieni osa saa maailman parasta oppia, kun taas suuri osa saa luokattoman huonoa koulutusta. Tiedonvälitys ei pysty paikkaamaan sivistyksellisiä aukkoja, koska median välittämä maailmankuva on niin Amerikka-keskeinen.

– Kouluttamattomat ja huono-osaiset eivät tiedä muusta maailmasta mitään. Se selittää sen pelon, jolla muihin maihin ja kansalaisiin suhtaudutaan nykyään.

Hämmentävintä Itkosen mukaan on kuitenkin se, että myös erittäin huonossa asemassa olevat pitävät Yhdysvaltoja maailman parhaana maana asua.

– Heille on vaikea selittää, että Suomessa ja Euroopassa eletään melko samalla tavalla kuin Amerikassa. Tosin yhteiskunta pitää parempaa huolta. Täällä ollaan kuin päivähoidossa, kun vertaa Amerikkaan.

Amerikassa on totuttu selviämään omin nokin ilman yhteiskunnan apua. Luottamus valtioon on ollut aina heikkoa ja siihen saumaan Trumpin on ollut helppo masinoida perinteisen politiikan vastainen liikkeensä. Ensin mustamaalataan nykyinen tilanne ja sitten apuun tulee vahva johtaja.

Seistessään vaalitilaisuuksissa Trumpin kannattajien keskellä Itkonen huomasi ajattelevansa, että näin asiat tapahtuivat natsi-Saksassakin. Mukana olivat ihan tavalliset, hyvät, mukavat ihmiset.

– Ei Trumpia tietenkään voi Hitleriin verrata, mutta mekanismit ovat pelottavan samankaltaiset.

"Ritari Ässä oli niin Amerikkaa"

Nyt Trumpin valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi on kulunut pian puoli vuotta. Itkosen kuvaillessa Amerikan reissujaan lauseiden välistä kuultaa ajoittain yhä pieni ihmetys lopputuloksesta. Haastattelussa hän peittää tunnekuohunsa ja puhuu tasaisen asiallisesti. Kuin toimittaja toimittajalle. Dokumenttikirjassaan Itkonen ei peittele järkytystään ja närkästystään. Tekstiä vauhdittavat kirosanat ja huutomerkit. Niitä on vaikea kuvitella leppoisan Itkosen suuhun.

Mutta nyt Itkonen ilmiselvästi ärtyy. Hän on aivan suunnattoman ärsyyntynyt Trumpin viimeaikaisista uhripuheista. Niitä, missä koko muu maailma on hyväksikäyttänyt ja suorastaan vedättänyt hyväuskoista Amerikkaa.

– Otan ne puheet aivan henkilökohtaisena loukkauksena. Miten Trump voi heittää noin räikeän väitteen? Maailmassa on aika paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin viehättyneitä Amerikasta ja sen kulttuurista. On paljon ihmisiä, jotka ovat todella kiinnostuneita Amerikasta eivätkä todellakaan suhtaudu siihen aggressiivisesti tuhoa hautoen.

Itkonen on oikeassa. Väite on hurja, kun ajattelee sitä amerikkalaisen ajattelutavan ja kulttuurituotteiden määrää, mikä on valunut tänne, meidän arkeemme. Siitä Itkosenkin piti alun alkaen tehdä dokumenttikirjansa, mutta asian käsittely jäi vähemmälle. Puhutaan siitä nyt.

Kysyttäessä ensimmäistä vahvaa muistoa amerikkalaisen kulttuurin vaikutuksesta Itkonen kiemurtelee hetken.

– Kyllä se oli Ritari Ässä. David Hasselhoff ja ihmeauto Kitt olivat niin makeita. Tiedostin heti, että ne ovat Amerikasta. Muistan hämärästi, että David Hasselhoff olisi vieraillut Helsingin Messukeskuksessa ja olisin halunnut sinne, myöntää Itkonen.

Nykyään David Hasselhoffille lähinnä naureskellaan ja Ritari Ässää muistellaan myötähäpeän puna poskilla. Mutta 80-luvulla sarja oli todella suosittu Suomessakin.

Altistus amerikkalaiselle kulttuurille alkoi Itkosellakin jo aivan pienenä lapsena.

– Muistan kuinka söpö ja suurisilmäinen Bambi oli. Myös elokuvan metsä oli satumainen, ei mikään suomalainen kuusikko. Vaikka näin Bambin alle kouluikäisenä, muistan tiedostaneeni sen amerikkalaisuuden. Disney ja Amerikka edustivat fantasiamaailmaa, kun taas suomalaiset satukirjat arkea.

Juha Itkonen
Juha Itkonen teki vuoden aikana useita matkoja eri puolille Yhdysvaltoja.Petteri Sopanen / Yle

Amerikkalainen kulttuuri ja mielikuvat ovat hivuttautuneet aivoihimme pikku hiljaa. Itkonen ei ole mikään elokuvafriikki, mutta silti 40 vuoden altistus sai hänet näkemään ”tuttuja paikkoja” joka puolella Yhdysvaltoja.

– Meni minne tahansa Amerikassa, niin joku kulttuurinen viite sieltä tuppaa tulemaan.

Ajellessaan Iowassa Itkonen tunsi olevansa keskellä Coenin veljesten Fargo-elokuvaa, omakotitalolähiössä mieleen nousi American Beauty. Puhumattakaan Washingtonista, kuinka monessa elokuvassa ja tv-sarjassa onkaan kuvattu Washingtonin Capitol-rakennus.

– Jopa loputon hiekkapreeria on ladattu kulttuurisilla merkityksillä.

Atlantin takainen kulttuuri on imaistu Suomeen tehokkaasti viihdeteollisuuden välityksellä. Maa tuntuu kovin tutulta, vaikka siellä ei olisi käynytkään. Me tunnemme Manhattanin kadut ja tiedämme, miten dinerissa toimitaan.

Ennen Amerikka oli fantasiaa, mutta nykyään yhä useampi meistä suomalaisistakin on joskus kävellyt Manhattanin katuja tai tilannut ihan itse hampurilaisen dinerissa.

– Omille pojilleni Yhdysvallat ei voi edustaa sellaista myyttistä maata, mitä se oli minulle. He ovat käyneet siellä ja nähneet, että se on ihan tavallinen maa. Nykyään myös kulttuurista tarjontaa on enemmän. Kaikki ei enää tule Amerikasta.

Kierrellessään Yhdysvalloissa Itkosta rupesi melkein säälittämään amerikkalaiset. Heillä kun on vain oma kulttuuri. Eikä senkään tulevaisuudesta ei voi mennä takuuseen, sillä Trump on ilmoittanut kiristävänsä myös kulttuurin rahoitusta.

Itkonen ei voi olla vertaamatta Donald Trumpia Barack Obamaan, joka virkavuosinaankin luki paljon pitääkseen maailmankuvansa avarana. Donald Trump on useassa haastattelussa ilmoittanut, ettei hänellä ole aikaa eikä kiinnostustakaan moiseen harrastukseen.

– On kauhistuttava ajatus, että noin vaikutusvaltaisessa asemassa on ihminen, joka ei lue. Mielestäni lukeminen kuuluu sivistyneen ihmisen toimintaan.

Kirjan nimi hävetti

Itkosen oli tarkoitus lopettaa matkakirjansa vaalitulokseen, mutta hän päätti vielä matkustaa seuraamaan virkaanastujaisia Washingtoniin. Vaikka pettymys Amerikkaan oli sillä hetkellä suuri, enemmän Itkonen oli kuitenkin pettynyt itseensä. Kirjassaan hän myöntää olleensa sokea amerikkalaisuudelle, vaikka on aina ollut tietoinen epäkohdista kuten orjuudesta, tuloeroista ja asehulluudesta. Häntä jopa hävetti kirjan nimi, Minun Amerikkani. Mutta sitä ei voinut enää vaihtaa silloin, kun vaalitulos oli selvillä. Katkerina hetkinään Itkonen haaveili, että kirjan nimeksi olisi pitänyt tulla Pelkoa ja inhoa Amerikassa tai Paska Amerikka.

Nyt Itkonen seuraa meidän muiden tavoin uutisista Trumpin arvaamattomalta vaikuttavaa tempoilua. Ärtymyksen noustessa pintaan Itkonen haluaa muistuttaa itseään siitä, että enemmistö yhdysvaltalaisista äänesti Trumpia vastaan. Clinton sai kolme miljoonaa ääntä enemmän, vain monimutkainen vaalijärjestelmä teki Trumpista presidentin tällä kertaa.

– Siellä on yhä ne kaikki hyvät ihmiset ja ajatukset, sitä ei sovi unohtaa.

Seuraavaan kirjaan Amerikka ei kuitenkaan enää pääse. Boikotti ei johdu poliittisista syistä vaan kirjallisista. Itkonen on luvannut itselleen, että seuraavassa fiktiossa hän välttää kaikki mieluisat aiheet kuten Amerikan, Hämeenlinnan ja musiikin.

– Kova vaatimus, saa nähdä mitä jää jäljelle.

Juha Itkosen vinkit.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Lapsiperheet

Miksi olen olemassa ja miksi sisko kävelee liian hitaasti?

20 + 2 syytä soittaa äidille tai isälle töihin

Ranska

Ranskan Le Penin pankkitili suljettiin: Olen "pankkifatwan" uhri

KHL

Näin syntyi Jokereiden KHL-historian nopein maali – Zapolskille jo kauden kahdeksas nollapeli

Sijoittaminen

Makuutatko sinäkin lapsesi rahoja pankkitilillä? Ei kannata – Kysyimme asiantuntijoilta, miten lapsen varat kannattaisi sijoittaa