Vain harva yksinhuoltaja hakee adoptiolasta – Suvilla heitä on kaksi

Yhden vanhemman adoptioissa turvaverkkojen ja omien kykyjen merkitys kasvaa. Yhden aikuisen on vastattava kahta vanhempaa myös viranomaisten silmissä.

adoptio
lapsia rannalla
Adoptioperheiden tekemä juurimatka Etelä-Afrikkaan tutustutti lapsia syntymämaahansa ja kulttuuriin.Suvi Aarnion kotialbumi

Suvi nostaa hämmentyneen pienen pojan syliinsä, josta poika katselee ympärillä olevia ihmisiä kulmat kurtussa. Jesse on nyt saanut sisaruksen. Etelä-Afrikassa syntynyt pikkuveli Shaun on juuri herännyt päiväunilta. Äiti Suvi Aarnio, hänen poikansa Jesse ja Suvin äiti ovat matkustaneet toiselle puolelle maapalloa Etelä-Afrikkaan tämän hetken takia.

Suvi oli elänyt kahdestaan biologisen lapsensa Jessen kanssa jo vuosia. Kun Suvin poika alkoi olla teini-iässä, alkoi tuntua entistä vahvemmin siltä, että kotiin ja syliin mahtuisi vielä lisää lapsia.

– Poikani kanssa tuntui siltä, että perheeseemme mahtuisi vielä lisää jäseniä, sanoo Suvi Aarnio.

Suvi Aarnio on yrittäjä Paraisilta ja kolmen lapsen äiti. Kaksi nuorinta lasta, 7-vuotias Stanley ja 9-vuotias Shaun, ovat syntyneet Etelä-Afrikassa. On tarvittu kaksi erilaista, mutta yhtä tärkeää adoptiomatkaa Etelä-Afrikkaan. Suvi on omasta halustaan pyörittänyt kolmilapsisen perheen arkea yhden aikuisen voimin. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta.

Yksin adoptioon ryhtyminen on kynnyksen takana

Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Irene Pärssinen-Hentula sanoo, että viime vuosina adoptionhakijoiden määrä on ollut verrattaen vähäinen, mutta on nyt alkanut jälleen piristyä. Adoptiosta kiinnostuneiden joukossa on myös henkilöitä, jotka miettivät hakevansa adoptiota yksin.

– Aina ei ole mahdollista ryhtyä yksinhakijana prosessiin, mutta tunnustelevia tiedusteluja on alkanut tulla jälleen enemmän, ja jokainen arvioidaan tapauskohtaisesti, hän sanoo.

Määrät ovat kuitenkin edelleen pieniä. Esimerkiksi Viime vuonna Pelastetaan Lapset ry:n kautta lapsen saaneiden joukossa ei yksinhakijoita ollut. Toissa vuonna yksin adoptiolapsen kanssa Suomeen tulleita hakijoita oli kaksi.

– Tiedustelupuheluita on kuitenkin nyt tullut, joissa halutaan lisätietoa oman pohdinnan tueksi, sanoo Pärssinen-Hentula.

Tarkassa selvityksessä haastatellaan myös lähipiiri

Yksin lasta adoptoivat joutuvat tiukkaan seulaan, jonka jäljiltä ei montaakaan kiveä jää kääntämättä. Lapsuus iloineen ja suruineen, terveystiedot, rikosrekisteriote ja työpaikat käydään tarkkaan läpi. Haastatteluun päätyvät myös hakijan lähipiiri. Suvi Aarnio kuvailee vuotta intensiiviseksi, mutta se jäi mieleen kuitenkin myönteisenä kokemuksena.

– Adoptioneuvonta kesti vuoden, ja sinä aikana meillä toimi sosiaalityöntekijän kanssa yhteistyö hyvin, sanoo Aarnio.

Aarnio joutui vastaamaan myös kysymyksiin siitä, millaisiin erityistarpeisiin mahdollisen adoptiolapsen kanssa hän olisi valmis.

Perhe kuvassa.
Jesse, Shaun, Stanley ja Suvi Aarnio Pöytävuoren huipulla Kapkaupungissa.Suvi Aarnion kotialbumi

– Laitoin rastia ruutuun siitä, millaisia erityistarpeita lapsella olen valmis ottamaan vastaan. Kaikki adoptiolapset ovat taustansa takia erityisiä. Kaikilla ei ole muita erityistarpeita, mutta katkenneet kiintymyssuhteet yhdistävät kaikkia adoptiolapsia. Lapsillani ei kuitenkaan lopulta ollut mitään sellaisia tarpeita, joilla olisi vaikutusta meidän arkeemme.

Yksin adoptiota hakevien tiukkaa seulaa perustellaan sillä, että lapsen näkökulmasta on tärkeää, että adoptiovanhemmilla on riittävästi valmiuksia lasta varten. Yksi käsipari on vähemmän kuin kaksi. Adoptiolapsille halutaan turvata mahdollisimman hyvä elämä. Jos ainoa vanhempi sairastuu, täytyy lapsella olla mietittynä turvaverkkoa ympärilleen jo etukäteen.

– Lapsella nähdään ensisijaisesti oikeus kahden huoltajan perheeseen myös täällä Suomessa adoptiolaissa. Joissakin tilanteissa juuri näillä yksinhakijoilla voi olla väljät toiveet esimerkiksi liittyen lapsen ikään tai terveydentilaan ja heillä on mahdollisuus ja resurssit vastaanottaa tietynlainen lapsi, sanoo Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälisen adoptiopalvelun päällikkö Irene Pärssinen-Hentula.

– On toisaalta vähän nurinkurista, että juuri yksinhakijoille tarjotaan lapsia, joilla on enemmän erityistarpeita, sanoo Suvi Aarnio.

"Olen hyvin onnekas"

Viime jouluna Suvi lähti Etelä-Afrikkaan perheen nuorimmaisten kanssa. Silloin Aarnio oli järjestäjänä juurimatkalla, johon osallistui myös muita adoptioperheitä, joiden lapset ovat lähtöisin Etelä-Afrikasta. Tutustuttiin maahan, kulttuuriin ja omiin juuriin, kertoo Aarnio. Matka oli valtavan antoisa kaikille, ja vahvisti lasten omia siteitä synnyinmaahansa.

– Olen hyvin onnekas, että olen saanut kaksi lasta samasta maasta ja pienellä ikäerolla, sanoo Aarnio.

Suvi sanoo, että elämä ainoana huoltajana adoptiolasten kanssa ei eroa mitenkään siitä, millaista elämä on muilla yksinhuoltajilla.

– Pitkiä katseita ja ihmettelyä sain jo silloin, kun tulin ensimmäisen kerran äidiksi ja olin esimerkiksi vanhempainillan nuorin äiti, sanoo Suvi Aarnio.

Arki täyttyy tavallisista asioista. On koulua, harrastuksia ja ystäviä. Toinen lapsista harrastaa teatteria ja toista kiehtoo tiede. Eniten aikaa vietetään kuitenkin kotona perheen kesken.

– He ovat ihan erilaisia persoonia, tiedemies ja taiteilija. Parhaiten me viihdymme kuitenkin kotona, kuvaa Suvi perheen arkea.