Pikkukunta voi lannistaa vähemmistöön kuuluvan – Koulukiusattu Dome Karukoski: "Annetaan olla erilainen ja rakastaa"

Aina koti ei tunnu kodilta. Vähemmistöt kohtaavat syrjintää etenkin pienillä paikkakunnilla. Ulkopuolisuuden teema on keskeinen tuoreessa Tom of Finland -elokuvassa.

syrjintä
Dome Karukoski, Noora Limnell ja Pekka Strang yhteiskuvassa.
Elokuvaohjaaja Dome Karukoski, Kainuun setan aktiivi Noora Limnell ja näyttelijä Pekka Strang.Mika Niskanen / Yle

Kajaani– Se on järkyttävän tyhmää, huudahtaa Dome Karukoski.

Elokuvaohjaaja tarkoittaa sitä, että ihmisiin kohdistuu syrjintää esimerkiksi seksuaalisen identiteetin takia. Karukoski korostaa, ettei se ole keneltäkään pois, että ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat.

Syrjintä ja ulkopuolisuuden tunne voivat korostua etenkin pienellä paikkakunnalla. Normista poikkeava ei pääse helpolla.

– Jos joku on pienellä paikkakunnalla erilainen, niin annetaan olla erilainen ja annetaan rakastaa niin kuin haluaa ja nauttia elämästä niin kuin haluaa.

– Se on vain hyvä asia, että tässä maailmassa on onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä, Karukoski sanoo.

Ohjaajalla on myös omakohtaista kokemusta ulkopuolisuuden tunteesta. Lapsena häntä kiusattiin Nurmijärven pienessä Lepsämän kylässä. Suomenruotsalainen Kyproksella kasvanut poika oli erilainen paikkakunnalla, jolla ei ollut edes ruotsinkielistä nimeä.

Muun muassa ulkopuolisuuden teemaa käsitellään myös Karukosken tuoreessa Tom of Finland -elokuvassa.

On tärkeä löytää oma porukka

Karukoski painottaa, että nuorten on tärkeä ymmärtää, että on olemassa ihmisiä, jotka hyväksyvät heidät sellaisena kuin he ovat.

– On hirveän tärkeä viestittää, että on olemassa omia ihmisryhmiä – on olemassa koti. Ja on hirveän tärkeä löytää se, Karukoski sanoo.

Etenkin pienillä paikkakunnilla oman paikan löytyminen voi olla kuitenkin vaikeaa. Kainuun Setan aktiivin Noora Limnellin mukaan moni joutuu tai päättää pitää oman seksuaalisen identiteettinsä piilossa.

Noora Limnell
Kuhmolainen Noora Limnell tietää millaista syrjintää seksuaalivähemmistöt joutuvat kokemaan. Mika Niskanen / Yle

Limnell tietää, mistä puhuu. Hän asuu vajaan 9000 asukkaan Kuhmossa. Limnell tuntee pariskuntia, jotka eivät kehtaa näyttää seksuaalista suuntautumistaan julkisesti kodin ulkopuolella.

Limnell arvelee, että isommilla paikkakunnilla on enemmän samanhenkisiä ihmisiä ja tällöin on helpompi tuntea itsensä hyväksytyksi. Massaankin uppoaa, koska ihmisiä on paljon.

– Se on ikävä tosiasia, että pienillä paikkakunnilla on pelkoa ystävien ja työn menettämisestä ja ajatus, että mitä vanhemmat ja työkaverit sanoisivat, jos kertoisin omasta suuntautumisesta, Limnell pohtii.

– Kainuussa pelkästään persoonallinen pukeutuminen tai erilainen hiustyyli tuntuu olevan tarpeeksi iso asia laukaisemaan sen, että joku voi huutaa mielipiteensä.

Asuinpaikka vaikuttaa identiteettiin

Vielä vuosikymmeniä sitten seksuaalivähemmistöjen tilanne oli Suomessa huomattavasti hankalampi. Karukosken tuoreessa elokuvassa näytetään, kuinka Touko Laaksonen, eli Tom of Finland, joutui piilottamaan oikean identiteettinsä, kun yhteiskunta hyväksyi vain heteroseksuaalit.

Suomi tuskin tuntui Laaksosesta täysin kodilta, kun ainoastaan oman asunnon verhojen takana pystyi olemaan oma itsensä.

Elokuvassa Touko Laaksosta näytellyt Pekka Strang arvioi, että Laaksosen taiteen taustalla vaikuttaa juuri ilmapiiri. Kun ei voinut elää kuten halusi, piti kuvitella.

Minulle oli psykologisesti tärkeää nimenomaan hiffata, että on olemassa ihmisiä, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen.

Dome Karukoski

Strang korostaa, että on jokaisen oma asia haluaako tuoda suuntautumisensa esille, mutta valinnanvapaus pitää olla.

– Jos haluaa olla jotain, niin pitää olla luottamus ja vapaus, että yhteiskunta hyväksyy sinut, Strang sanoo.

Strang muistuttaa, että tasa-arvon parissa on Suomessa yhä työtä, esimerkiksi translain ja äitiyslain osalta.

– Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että valtiovalta legitimoi jokaisen kansalaisen ja sanoo, että jokainen saa juuri sellainen kuin haluaa, Strang tiivistää.

Tuntematon pelottaa

Ohjaaja Karukoski arvioi, että asuinpaikka vaikuttaa identiteetin kehittymiseen paljon. Hän kuitenkin muistuttaa, että paikkakunnasta riippumatta voi löytää itselleen yhteisöjä ja ryhmiä.

Karukoski oppi itse lapsena, että ihmiset hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on, kun he asuivat äitinsä kanssa puoli vuotta Kyproksella.

– Minulle oli psykologisesti tärkeää nimenomaan hiffata, että on olemassa ihmisiä, jotka pitävät minusta sellaisena kuin olen, hän sanoo.

– Se on tosi tärkeä oppi, jos ajatellaan elämän jatkuvuuden ja oman henkisen teveyden kannalta.

Dome Karukoski
Dome Karukoski haluaa nuorten muistavan, että aina on olemassa ihmisiä, jotka hyväksyvät heidät sellaisenaan. Antti Haanpää / Yle

Hän ei näe Lepsämää paikkana, johon muuttaisi vanhana asumaan, mutta osaa arvostaa paikkakunnan hienoja puolia. Karukosken äiti asuu yhä paikkakunnalla, joten siellä tulee vierailtua.

– Lapsena oli enemmän katkeroitunut ja mutta nyt aikuisempana osaa nähdä ne hienot asiat ja unohtaa ja anteeksi antaa niitä asioita, joita nuoruudessa on tapahtunut.

Tieto ja avoimuus ovat Kainuun Setan aktiivin Noora Limnellin mukaan ratkaisun avaimet. Hän arvelee, että pelon ja vihan taustalla vaikuttavat opitut tavat ja tiedon puute. Tuntematon pelottaa.

Limnell toivoo, että tulevaisuudessa Kainuussa ja Kuhmossa jokainen voi olla sellainen kuin on.

– Voisi katsoa aamulla peiliin ja hymyillä. Että on tyytyväinen itseensä ja lähtee täysin pelotta ja surutta ulos ja on sielläkin sellainen kuin haluaa olla.