Koe uusi yle.fi

Metsäkauris on monelle kuin luonnossa asuva lemmikki – "En minä raaskisi sitä ampua"

Bambimainen olemus saa monen metsämiehenkin heltymään: metsäkauriita ruokitaan useammin kuin ammutaan. Liikenteessä söpö eläin on kuitenkin riesa.

metsäkauris
Metsäkauris katselee kohti kameraa
Metsäkauris Tapani Närän ruokintapaikalla.Tapani Närä

Tornio

Kaakamojoen rannalla asuva Tapani Närä kaataa ruokintapaikalle vihanneksia ja kopauttelee tyhjentyneen ämpärin pohjaa. Ämpärin ääni toimii ruokailukutsuna lähimetsissä piileskeleville kauriille.

Närä on ruokkinut metsäkauriita omassa pihapiirissä jo 17 vuoden ajan eli niin kauan kuin mies on asuttanut vanhaa kotitaloaan. Närän lapsuusaikana kauriit olivat vielä harvinaisia vieraita pihapiirissä.

– Lauri-veli törmäsi ensimmäistä kertaa metsäkauriiseen läheisellä niityllä joskus 60-luvulla, Närä kertoo.

Eläintenystäväksi tunnustautuva Tapani Närä haluaa painottaa metsäkauriiden ruokkimisessa säännöllisyyttä, sillä talviaikaan kauriilla on luonnossa eväs tiukemmassa.

Tapani Närä ruokkimassa metsäkauriita
Närän talo sijaitsee rauhallisella paikalla, joen ja metsän ympäröimänä. Ruokintapaikalla kaverina on perheen kolmen kuukauden ikäinen koiranpentu.Kati Siponmaa / Yle

Ruokintapaikan perustamisessa on syytä huomioida liikenneväylät

Johtava riistaneuvoja Urpo Kainulainen muistuttaa, että metsäkauriin aiheuttama kolaririski on syytä huomioida myös eläinten talviruokintapaikkoja valitessa.

– Metsäkaurishan on pienisorkkainen hirvieläin, joka ei pysty kulkemaan umpilumessa. Heti kun lumipeite lisääntyy, kauris hakeutuu liikenneväylille . Sen takia se on kolariherkkä. Tämän vuoksi ruokintapaikkojen pitäisikin olla riittävän kaukana autoteistä ja sijoitettu niin, ettei sinne tarvitse tulla myöskään teiden yli, Kainulainen tähdentää.

Metsäkauriita kuoleekin Lapissa enemmän liikenteessä kuin pyynnin seurauksena. Viime vuonna Lapissa kaadettiin alle 50 metsäkaurista ja kolareissa kuoli lähes 60 eläintä.

Metsäkauriita ruokintapaikalla
Metsäkauris on pienisorkkainen hirvieläin.Tapani Närä

Jousiammunnan harrastaja tähtää mieluummin taulua kuin kaurista

Suomessa moni metsästystä harrastavakin pitää metsäkaurista lähinnä lemmikkinä. Sen touhuja on ruokintapaikoilla kiva seurata.

Näräkin on innokas jousiammunnan harrastaja ja uskoo, että kauris kellistyisi hyvin taljajousella.

– En minä silti raaskisi sitä ampua. Tuossa ruokintapaikalla pääsen joskus läheltäkin näkemään, miten innokkaasti se lipoo huulia ruuan haistaessaan, Närä sulaa hymyyn.

Ruuantähteet hyötykäyttöön biojätteen sijaan

Monilla ruokkijoilla riittää omasta takaa ruuantähteitä ja lisäksi kauriille voi hankkia porojen ruuaksi tarkoitettua rehua. Myös ravintoloista voi kysyä metsäkauriille syötäväksi sopivia suupaloja.

– Ravintoloista jäävää ruokajätettä ei saa käyttää elintarviketuotannossa oleville eläimille ravinnoksi. Luonnon eläimet ovat sitten asia erikseen, toteaa rehuvalvonnan ylitarkastaja Tarja Root Evirasta.

Mutta metsäneläimillekään ei saa antaa ruuan käsittelystä jäänyttä eläinperäistä syötävää.

– Pestyjä perunankuoria, porkkananpäitä tai salaatin kantoja voi ravintolastakin antaa ravinnoksi metsän eläimille, Root antaa esimerkin.

Root uskoo, että asiaansa vihkiytyneellä ruokkijalla on hommat hallussa, mutta tähdentää, että kasvisperäisiäkään aterioita ei pidä hutkia ympäristöön miten sattuu syötäväksi. Tuoretta kasviperäistä leikkuutuotetta voi viedä ruokintapaikoille sen verran kerrallaan, että sinne ei jää mätänemään suuria määriä.

– Hallitusti metsän eläinten ruokkiminen on jopa järkevää, sehän vain osaltaan vähentää ruokahävikkiä, Root kiittelee.

Valmisrehua ja kasvisten pilkkomisesta jääneitä paloja
Närän kauriille tarjoilema värikäs ateria sisältää vihannesten ja juuresten lisäksi poronrehua.Kati Siponmaa / Yle

Evirasta huomautetaan, että ravintolan kannattaa sopia ruokkijan kanssa hakuajat, jotta pilkkomistähteet päätyvät mahdollisimman tuoreena syötäväksi. Tapani Närä hakee säännöllisesti paikallisesta ravintolasta pestyjä tuoretuotteita pihapiirinsä metsäkauriille.

– Kaurishan ei pysty samalla tavalla kaivamaan ruokaansa kuin poro, että se syö metsästä kuusen juurelta mustikanvarpuja ja puun silmuja, mutta kyllä se on talvella aika lailla ihmisten ruokinnan varassa, Närä sanoo.

Hän hulauttaa ruokinta-astiaan pororehun kanssa tällä kertaa muun muassa porkkanankuoria, kaalta ja vesimeloninkuoria.

– Kaikenlaisia vihanneksia ja juureksia, ne maistuvat erinomaisesti kauriille, Närä sanoo.