Suomi haluaa EU:n lääkeviraston – Kemikaalivirasto aloitti liki 10 vuotta sitten, näin siitä on hyödytty

Helsingissä sijaitseva EU:n kemikaalivirasto hyödyttää ainakin hotelleja ja erilaisten palvelujen tarjoajia, jotka puolestan maksavat veroja Suomeen. EU saa ansiotuloverot.

Euroopan kemikaalivirasto Helsingissä. Kuva: Lauri Rotko / ECHA

Suomi on ilmoittanut hakevansa EU:n lääkevirastoa, kun virasto joudutaan sijoittamaan Iso-Britannian EU-eron takia uudelleen johonkin EU-maahan. Edessä on kova poliittinen taisto, kun monet muutkin maat ovat mukana kisassa.

Suomessa on lähes kymmenen vuoden kokemus isosta EU-virastosta, kun kemikaalivirasto ECHA (European Chemicals Agency) juhlii 10-vuotista taivaltaan ensi kesänä.

Päätöstä kemikaaliviraston sijoittamisesta Suomeen oli väännetty pitkään ja hartaasti, sillä samaan aikaan Euroopan unionin jäsenmaat sopivat joulukuussa 2003 yhdentoista uuden viraston sijoittamisesta.

Asiantuntijoita ympäri Eurooppaa

Helsingissä on nyt huippuosaajia ympäri Eurooppaa. Korkean koulutustason omaavia tieteentekijöitä, juristeja, ympäristön kemikaaleihin perehtyneitä toksikologeja ja terveysasiantuntijoita sekä tietysti hallintohenkilökuntaa.

Mukana on tullut suuri joukko perheenjäseniä, jotka ovat asettuneet puolisoidensa mukana Helsinkiin. He tuovat myös paljon palvelujen ja tuotteiden kysyntää pääkaupunkiin.

Ulkomaalaiset työntekijät ovat viihtyneet, eikä vaihtuvuus ei ole ollut mitenkään tavanomaisesta poikkeava.

– Tavanomaista tasoa, muutamia prosentteja eli aika alhainen vaihtuvuus, kertoo tiedottaja Mikko Väänänen ECHA:sta.

Hänen mukaansa mitään erityisiä sopeutumisvaikeuksia ei ole tullut ilmi, vaikka kansainvälisille perheille suomen kieli on tietysti aina haaste. Myös puolisoiden työnsaanti on osoittautunut hankalaksi.

Merkittävä kansainvälinen toimija

Varapääjohtaja Jukka Malm huomauttaa, että poliittinen voitto takavuosina oli suuri, sillä Suomeen saatiin tärkeämpi ja suurempi virasto kuin oli alunperin ajateltu. Kemikaalivirasto on mittaluokaltaan Suomen suurin kansainvälinen julkishallinnon toimija.

Suomen ja Helsingin näkyvyys on kasvanut kansainvälisesti. Virasto järjesti esimerkiksi viime vuonna lähes 1 600 kokousta, joihin osallistui lähes 10 000 henkilöä. Kokouksiin tulee asiantuntijoita jäsenmaista, teollisuudesta ja eri sidosryhmistä ja monet kokoukset kestävät pidempään kuin yhden päivän. Vieraat maksavat järjestäjälle, mutta tuovat myös tuloja kaupungille.

Tuloverot EU:lle, valtiolle silti miljoonia

Hallitus arvioi aikanaan, että vaikka viraston työtekijät eivät kuulu tuloverotuksen piiriin, he maksavat pääsääntoisesti suomalaisen arvonlisäveron, mikä lisää välillisen verotuksen kertymää Uudeltamaalta. Myös käytetyistä palveluista syntyy verotuloja.

Hallitus arvioi virastoa perustettaessa, että valtion ja kuntien tulohin vaikutus on positiivinen. Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtion verotulot ovat noin 20–30 miljoonaa euroa vuodessa. Valtiolle virasto ei aiheuta toimintamenoja. Kemikaaliviraston kaikki kulut maksetaan EU-budjetista.

Viranhaltijat maksavat veronsa palkasta suoraan EU:lle. Palkka vaihtelee suuresti tehtävästä riippuen. Palkan lisäksi EU-virkamiehet saavat 16 prosentin olosuhdelisän, jos he asuvat muualla kuin kotimaassaan. Toimikaudet ovat määräaikaisia kolmesta viiteen vuotta tehtävästä riippuen. Pääjohtajan toimikausi on rajoitettu kymmeneen vuoteen eli kahteen viiden vuoden toimikauteen. Noin kolmannes henkilökunnasta on Suomesta, loput muista EU-maista.

Iso osa kemikaaliviraston tuloista tulee teollisuuden maksamista rekisteröimismaksuista. Niitä kootaan EU:ssa käytössä olevista kemikaaleista, jotka löytyvät kemikaaliviraston tietokannasta.

Tärkeä tehtävä kemikaaliturvallisuudessa

Kaikki aineet, joita valmistetaan tai tuodaan maahan EU:ssa vuosittain tonni tai enemmän, rekisteröidään. Näitä kemikaaleja on käytössä Euroopassa noin 30 000 ja uusia aineita tulee EU:n markkinoille noin 300 vuodessa.

Rekisteröinti edellyttää, että kemikaalien valmistajat ja maahantuojat hankkivat tiedot aineiden vaarallisista ominaisuuksista, käyttötavoista ja turvallisesta käsittelystä.

Kemikaalivirasto arvioi, onko rekisteröintiasiakirjat tehty asianmukaisesti. Kunkin jäsenmaan viranomaiset taas arvioivat aineita, joiden epäillään aiheuttavan riskin terveydelle tai ympäristölle, ja ryhtyvät tarvittaessa rajoituksiin.

EU:n komissio puolestaan voi kieltää tai asettaa ehtoja ympäristölle tai ihmisen terveydelle vaarallisille aineille. EU-komissio päättää myös luvista niiden aineiden kohdalla, jotka aiheuttavat pitkäaikaisia vaikutuksia terveydelle tai ympäristölle. Lupahakemukset puolestaan käsittelee Euroopan kemikaalivirasto.

Suomi sai kemikaaliviraston vähän kuin lohdutuspalkintona

Monet muistavat kiistan Italian ja Suomen välillä, jonka seurauksena Suomi sai kemikaaliviraston hieman kuin lohdutuspalkintona hävittyään kamppailun elintarvikevirastosta, joka sijoitettiin Parmaan pääministeri Silvio Berlusconin kovan painostuksen avittamana. Berlusconihan myös vinoili, etteivät suomalaiset edes ymmärrä mitään ilmakuivatusta kinkusta, joten ei tänne elintarvikevirasto sovi.

Kemikaaliviraston nykyinen varapääjohtaja Jukka Malm oli tuolloin Suomen ympäristökeskuksen ministeriön projektipäällikkö ja valmistelemassa viraston käynnistämistä.

Malm muistelee, että ensimmäinen hankaluus oli se, että kyseessä oli pilottihanke. Eli ensimmäinen virasto, joka sijoitettiin pysyvään toimipaikkaan, kun aiempi malli oli käynnistää toiminta Brysselissä ja siirtyä myöhemmin muualle. Kun päätös sijoittamisesta Helsinkiin muodollisesti tehtiin, virastoa ei siis ollut olemassa, oli vain komission ehdotus sen perustamisesta.

Euroopan komissio olisi halunnut kemikaaliviraston Italian Ispraan, missä sijaitsi Euroopan kemikaalitoimisto, mutta jäsenmaat päättivät sijoituspaikaksi Suomen ja Helsingin.

"Epäluuloja oli paljon, haluaako kukaan tulla tänne"

Samaan aikaan kun lainsäädäntöä valmisteltiin, viraston toiminta piti saada käyntiin. Aikaa oli käytännössä vuosi hallinnon pystyttämiselle, noin sadan ihmisen palkkaamiselle vuodessa ja sopivan kiinteistön löytämiselle. Viraston ensimmäisen vuoden toimintaa helpotti ratkaisevasti  valtioneuvoston kanslian ja Helsingin kaupungin tuki.

Mahdollisille työntekijöille alettiin jakaa tietoa Suomesta; asumisesta, lasten koulunkäynnistä kansainvälisillä luokilla ennen kuin nykyinen Eurooppa-koulu saatiin käyntiin.

– Oli tärkeää luoda myönteistä kuvaa Suomesta: että asiat järjestyvät ja kaikki toimii kuten oli suunniteltu. Näin pystyttiin vauhdittamaan viraston käynnistämistä eikä rekrytointi yskinyt. Silloin oli paljon epäluuloja, haluaako kukaan tulla pimeään ja kylmään Suomeen, Malm sanoo.

Ensimmäisen viiden vuoden aikana palkattiin noin sata virkamiestä vuodessa. Nykyisin henkilökunta käsittää noin 600 ihmistä avustajista korkean tason asiantuntijatehtäviin.

Virastot voisivat hyödyntää toistensa osaamista

Malmin mukaan nyt vireillä oleva hanke lääkeviraston saamisesta Suomeen on tärkeä senkin kannalta, että lääkevirasto ja kemikaalivirasto voisivat hyödyntää toistensa sisällöllisiä synergiaetuja.

Lääkkeiden turvallisuuden ja kemikaalien turvallisuuden arviointi pitävät molemmat sisälllään erilaisten aineiden haitallisuuden arviointia, ja virastojen yhteinen sijaintipaikka voisi myös palvella teollisuuden tarpeita esimerkiksi yhteisen tieto- ja asiantuntijapoolin avulla.