Kun Kelan tuki viipyy, seurakunnat auttavat –"Me olemme antaneet ruokaa, ettei ihminen ole ihan ravinnotta"

Kansaneläkelaitoksen suuret ongelmat saada perustoimeentulotukihakemukset käsiteltyä näkyvät seurakuntien diakoniatyössä. Ihmiset hakevat hädissään jopa ruoka-apua sekä rahaa lääkkeisiin.

perusturva
Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan diakonit Kirsi Rundgren ja Petra Karvinen ruoka-apukassien kanssa.
Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan diakonit Kirsi Rundgren ja Petra Karvinen ruoka-apukassien kanssa. Juha Kemppainen / Yle

Ihmisten perustoimeentulotukien käsittely siirtyi vuodenvaihteessa Kelalle, mutta päätökset ovat viivästyneet viikkokausia. Kela on periaatteessa luvannut antaa tukipäätöksen seitsemän arkipäivän kuluttua hakemuksen saapumisesta.

Ihmisten hätä on näkynyt seurakunnissa.

Pietarsaaren suomalaisessa seurakunnassa arvioidaan, että joulukuusta lähtien diakonien puheille on pyrkinyt useita kymmeniä perheitä, jopa satakunta, joilla on kova hätä selviämisestä. Laskut ovat olleet maksamatta, raha ei ole riittänyt ruokaan ja yleensäkin olo on ollut turvaton, kun ei ole ollut tietoa, milloin päätös Kelasta tulee.

Minulla on sellainen tunne, että ikään kuin ihmiset olisi jätetty heitteille, eikä kukaan välittäisi heistä.

diakoni Kirsi Rundgren

Kokkolan suomalaisen seurakunnan diakoniatyön puoleen on myös käännytty eri tavoin kuin aiemmin. Johtava diakoniatyöntekijä Camilla Honkala selventää, että avun hakijoiden määrät eivät ole lisääntyneet tuntuvasti, mutta apua tarvitaan nyt eri tavalla, varsinkin tukihakemusten täyttämisessä.

Hätä on suuri

Diakoni Kirsi Rundgren Pietarsaaren suomalaisesta seurakunnasta on huomannut, että tuen hakemisen uudistus on jättänyt ihmiset hämmentyneiksi. Ei enää tiedetä, mitä perustoimeentulotuki kattaa ja mitä ei.

– Ihmisillä on suuri hätä, koska laskut ovat maksamatta. Ei ole ollut varaa ostaa ruokaa, koska tässä perustoimeentuloturvassa on esimerkiksi sähkölaskusta otettu vain tietty osa huomioon. Ihmisen on itse pitänyt maksaa sähkölaskusta suuri osa, esimerkiksi sata euroa ja se on ollut pois ruuasta, kertoo Rundgren.

Säilykkeitä ruoka-apua tarvitseville Pietarsaaren suomalaisessa seurakunnassa.
Säilykkeitä ruoka-apua tarvitseville Pietarsaaren suomalaisessa seurakunnassa.Juha Kemppainen / Yle

Seurakunnat ovat tulleet vastaan eri tavoin. Pietarsaaressa ei ole lähdetty maksamaan laskuja tai antamaan maksusitoumuksia lääkkeisiin, mutta ruoka-apua on annettu.

– Me olemme antaneet ruokaa, ettei ihminen ole ihan ravinnotta. Laskujen maksamiseen me emme tietenkään ole voineet lähteä, koska vastuu tästä asiasta kuuluu yhteiskunnalle. Tuntuu tosi pahalta näiden ihmisten puolesta. Minulla on sellainen tunne, että ikään kuin ihmiset olisi jätetty heitteille, eikä kukaan välittäisi heistä. Mielestäni vähäosaisimmista pitää huolehtia. Se on meidän kaikkien yhteinen vastuumme tässä yhteiskunnassa.

Apua ruokaan ja lääkkeisiin

Kokkolan suomalainen seurakunta on antanut tarvittaessa osto-osoituksia kauppaan, että apua hakeva on saanut ruokaa. Lääkkeisiinkin on annettu rahaa, vaikka periaatteellisella tasolla noiden apujen antajan pitäisi olla joku muu taho kuin seurakunnan diakoniatyö.

– Kyllä niitä on myönnetty. Diakonia-apuhan on tavallaan sellaista, apua, joka tulee vasta toimeentulotuen jälkeen. Silti me olemme pyrkineet arvioimaan kokonaistilannetta inhimillisesti. Välillä on todella tärkeää, että lääkkeet saa ajallaan, sillä siitä voi seurata todella ikäviä seurauksia, jos niitä ei saa, perustelee johtava diakoniatyöntekijä Camilla Honkala.

Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa tunnistetaan, että Kelan toimista koituu nyt iso menoerä alkuvuodesta. Honkala avaa, että yhteistyöllä on saatu hankittua varoja diakoniatyöhön, mikä on auttanut tässä tilanteessa. Silti rahapussi ei ole pohjaton ja rajoja joudutaankin rahanjaolle laittamaan.

– Vaikka me olemme olleet tiukkoja ja yrittäneet pysyä talousraameissa, niin diakonia pyrkii aina auttamaan siellä, missä muulla tavoin ei auteta. Nyt autetaan sydämellä kaikessa, missä voidaan ja pyritään näkemään hätä ja ihmisen kokonaistilanne. Ihmeellistä on, että hyvällä yhteistyöllä olemme saaneet varoja diakonialle, että olemme voineet tähänkin asti kohtuudella auttaa tässä yhteiskunnan palveluverkostojen keskellä.

Sähköinen asiointi ei suju, auttaminenkin takkuaa

Diakonian asiakkaina on viime viikkoina ollut esimerkiksi lapsiperheitä ja yksinäisiä vanhuksia. Ihmisillä on ollut talousvaikeuksia, vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa ja asioiden ymmärtämisessä.

– Juuri tässä näkyy, että sähköinen asiointi on monelle vaikeaa. Heille on vaikeaa etsiä tietoa, kun sanotaan, että "katso netistä". Ymmärtäminen olisi näille ihmisille helpompaa, jos joku asioista tietävä neuvoisi heitä. Tässä näkee koko ajan, kuinka vaikeaa se on, sanoo Kirsi Rundgren.

Ja kun seurakunnista on löytynyt kuuntelevat korvat ja auttavat kädet, diakoniatyöntekijät ovat yhtäkkiä joutuneet oppaiksi tukiviidakkoon. Auttaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Se on monen paperinivaskan ja lakipykälän takana.

Diakoniavastaanottohuone Pietarsaaren seurakuntakeskuksessa.
Juha Kemppainen Yle

Kokkolan suomalaisen seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Camilla Honkala kertoo, että jos asiakkaalla on verkkopankkitunnukset, diakoniassa on pystytty auttamaan sähköisen hakemuksen täyttämisessä. Jos tunnuksia ei ole, on tulostettu paperikaavakkeita ja tehty hakemuksia diakoniavastaanotolla. On asioitu asiakkaan kanssa Kelalla ja eri tavoin yritetty metsästää erilaisia liitteitä ja lomakkeita yhdessä.

– Ei olla mitään polkua jätetty käymättä. Asiointi ei ole sujuvaa, koska kaikkeen tarvitaan valtakirja ja sekään ei aina riitä. Edunvalvontavaltuutusta me tarvitsisimme myös. Tietysti lainsäätäjä on tässä viisas ja hyvin tarkka, me ymmärrämme sen, mutta jos puhutaan sujuvasta asiakkaiden auttamisesta, niin siinä on monta mutkaa matkassa, huokaa Honkala.

Tukiviidakko vaatii voimaa

Ihmiset hakeutuvat diakonin puheille keskustellakseen.

– Kun elät toimeentuloturvalla, siinä tarvitaan ihmistä, jonka kanssa keskustella siitä elämästä ja miettiä poispääsykeinoja vaikeasta tilanteesta. Toimeentuloturvahan on alun perin tarkoitettu vain väliaikaiseksi ratkaisuksi.

Se, jolla voimavaroja on, hänellä on resursseja käydä tämä tuen hakemisen mutkikas tie läpi. Mutta jos voimavarat ovat vähissä ja aloitekyky matala, niin silloin on todella suuria haasteita.

johtava diakoniatyöntekijä Camilla Honkala

Vaikka Kela saisi ongelmansa korjattua ja ihmiset avun piiriin, tilanne ei korjaudu siltä seisomalta. Kirsi Rundgren uskoo, että keskustelukumppania kaipaavat ihmiset käyvät edelleenkin esimerkiksi diakonin puheilla, vaikka perustoimeentuloluukulla Kelassa asioisivatkin.

Seurakunnissa on katsottu ihmisten hätää ja todettu, että yhteiskunnan tuen hakemiseen tarvitaan muutakin kuin nettiyhteys, sähköiset lomakkeet, kaikki liitteet ja ymmärrys nykyaikaisesta asioinnista. Siihen tarvitaan voimaa.

– Ihmisten voimavaroissa on laaja kirjo. Se, jolla voimavaroja on, hänellä on resursseja käydä tämä tuen hakemisen mutkikas tie läpi. Mutta jos voimavarat ovat vähissä ja aloitekyky matala, niin silloin on todella suuria haasteita. Osa on joutunut jättämään leikin kesken ja kärsii omassa tilanteessaan, jos ei saa ammattiauttajaa, rinnalla kulkijaa auttamaan tuen hakemisessa, toteaa Kokkolan suomalaisen seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä.

Juoksuttaminen tuntuu pahalta

Kirsi Rundgren muistelee, että samankaltaista ja äkkinäistä hätää on ollut myös lama-aikana 1990-luvulla. Kausittain hätää on ennenkin esiintynyt.

– Vaikeintahan on työttömyys. Niiden, joilla vielä on työkykyä, pitäisi saada töitä.

Rundgren tunnustaa, että työntekijästä tuntuu pahalta ohjata ihminen diakoniatyön hoivista eteenpäin. Se tuntuu eräänlaiselta juoksuttamiselta, sillä monesti apua tarvitsevan voimavarat alkavat olla vähissä ja hän tuntee olonsa turvattomaksi. Moni heistä pyytääkin kirkon työntekijää mukaansa, auttamaan.

Ihmisten hätä tuntuu myös diakoniatyöntekijän työssä raskaalta.

– On ollut raskasta miettiä, miten he pärjäävät ja kuka kantaa tästä vastuun. Myös seuraukset mietityttävät. Kuka ohjaa ja auttaa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat erityistä ohjausta? Kuka heitä kuuntelee ja auttaa? Heitä on nyt paljon, harmittelee Kirsi Rundgren.

Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan diakonit Kirsi Rundgren ja Petra Karvinen täyttävät ruoka-apukasseja.
Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan diakonit Kirsi Rundgren ja Petra Karvinen täyttävät ruoka-apukasseja.Juha Kemppainen / Yle