Mikä tappaa Kainuun jäniksiä? "En ole eläissäni nähnyt näin vähäistä määrää"

Kainuun jäniskannat ovat romahtaneet laajalta alueelta. Metsästäjät pitivät syynä keuhkomatoa, mutta Evira on toista mieltä.

jänikset
Jäniksen jälki
Metsäjänisten jälkitiheys väheni koko maassa. Jyrkintä se oli länsirannikolla ja Pohjois-Savossa.Niko Mannonen / Yle

KajaaniMetsässä satelee hiljalleen lunta. Viime yön lumisade on peittänyt jäniksen jäljet, ja paksussa hangessa näkyvät vain vanhat painaumat. Kajaanin Paltaniemen kangasmaastossa on aikaisemmin kuhissut metsäjäniksiä (siirryt toiseen palveluun) (riistakolmiot.fi), mutta nyt on hiljaista. Hiljaisempaa kuin vuosikymmeniin.

– Kainuun jäniskannat ovat romahtaneet laajalta alueelta. Tällä paikalla ei ole ollut näin vähän jäniksiä 40 vuoteen, metsästäjä Ilmari Pulkkinen kertoo astellessaan hakkuualueen läpi.

Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Kulju vahvistaa havainnon.

– En ole eläissäni nähnyt näin vähäistä jänisten määrää, Kulju sanoo.

Erikoinen havainto aiheutti metsästäjissä huolta. Tämän vuoksi kajaanilaiset metsästäjät ovat lähettäneet löytämiään kuolleita jäniksiä Eviraan. Elintarviketurvallisuusviraston tutkimissa jäniksissä oli yksi yhteneväisyys: jänisten keuhkoista löytyi keuhkomatoja, mutta se ei välttämättä ole koko totuus.

Ilmari Pulkkinen ja Bopi-beagle
Ilmari Pulkkisen Bopi-koiran on nyt kuljettava hihnassa. Keväällä jäniksille annetaan rauha lisääntyä.Niko Mannonen / Yle

– Sitä on tietenkin tarkalleen mahdoton sanoa, mikä kuolemat on aiheuttanut. Mutta niistä, mitä on lähetetty tutkittavaksi, on löytynyt keuhkomatoa ja ainakin yhdestä bakteeritulehdus. Lähinnä sairaudet tai matotartunnat sen kadon näillä näkymin ovat aiheuttaneet, Pulkkinen toteaa.

Metsästäjät pitävät kannan tarkkailusta huolta jo ennen metsästyskauden alkamista. Kainuu on toistaiseksi säästynyt muualla piinanneelta jänisruttoepidemialta (siirryt toiseen palveluun) (Evira).

– Viime syksynä oli raju jänisruttoepidemia Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla. Lähimmät tietooni tulleet tartunnat olivat Vaalan itäpuolella. Se oli aika lailla lähelle jo levinnyt, mutta täällä jäniksissä ei ole ollut ruttoa, Pulkkinen kertoo.

Evira: Syy muualla kuin keuhkomadossa

Evirasta kerrotaan, että keuhkomato on korkeintaan osatekijä jäniskuolemiin.

– Olen sitä mieltä, että syytä katoon tulee etsiä jostakin muualta kuin keuhkomadosta, pohjustaa eläintautiparasitologian professori Antti Oksanen.

– En uskalla väittää sen olevan oikeastaan minkäänlainen syy jäniskadolle. Keuhkomato on hyvin yleinen metsäjäniksillä. Rusakoilla sitä tavataan silloin tällöin. Metsäjäniksillä on keuhkoissa yllättävän hurjannäköisiä muutoksia ilman, että se on vaikuttanut niiden kuntoon millään tavalla, hän jatkaa.

Koira tappaa jäniksenpojan vaistojensa mukaan. Siinä ei ole kahta sanaa.

Ilmari Pulkkinen

Sukkulamatoihin kuuluva keuhkomato elää aikuisena jäniksen keuhkoissa ja tuottaa toukkia, jotka käyttävät väli-isäntänä kotiloita. Kotiloissa ne varttuvat infektiiviseksi niin, että jänis saa tartunnan syömällä kotilon. Se taas on aika yleistä.

– Vaikka muutokset näyttävät siltä, että keuhkojen toiminnallisesta tilavuudesta puuttuu vaikka kymmenesosa tai enemmänkin, niin jänikset ovat voineet olla ihan hyvässä voinnissa. Sen takia en usko, että keuhkomato selittäisi jäniskatoa, Oksanen selittää.

Keuhkomato on iso osa biodiversiteettiä, siitä ei ehkä edes kannata yrittää päästä eroon.

Antti Oksanen

Viime kesän jälkeen Kainuusta on lähetetty Eviran tutkittavaksi kaksi metsäjänistä sekä kaksi rusakkoa. Rusakoista löytyi Oksasen mukaan merkittävänä löydöksenä Eimeria-suvun alkueläinten aiheuttama tulehdus, suolistokokkidioosi (siirryt toiseen palveluun) (Evira). Toisella rusakolla oli lisäksi verenmyrkytys.

Metsäjäniksistä taas löydettiin keuhko- ja suolitulehdusta. Molemmilla jäniksistä oli keuhkomatoja.

Viime vuoden talvilaskennassa selvisi (siirryt toiseen palveluun) (riistakolmiot.fi), että koko maassa metsäjäniksen jälkitiheys aleni noin viidenneksen edellisestä talvesta, mikä oli saman verran viiden edellisen talven keskiarvoa alhaisempi. Tavanomaiseen tapaan kannanmuutoksen alueellisuus ei ollut yhtenäinen. Vähenemistä todettiin kuitenkin yhtä lailla etelässä kuin pohjoisessakin, mutta jyrkintä se oli länsirannikolla ja Pohjois-Savossa.

Haistattelua ja harmia irti juoksevista koirista

Ilmari Pulkkisen hihnassa tempova Bopi-beagle haistaa tuoreen jäljen. Veri vetää metsälle, mutta Pulkkinen ei voi laskea innokasta jäniskoiraa irti, sillä koiran irtipitokielto astui voimaan kolmisen viikkoa sitten, 1. maaliskuuta. Pulkkinen muistuttaakin, että varsikin nyt, kun jäniskanta on tupella, koirat kannattaa ja täytyy pitää remmissä.

– Huhtikuun lopulta alkava lisääntymiskausi pitäisi pyrkiä rauhoittamaan niin, että metsässä olisi mahdollisimman vähän häiritsevää liikennettä. Erityisesti koirien osalta pitäisi muistaa, ettei niitä missään tapauksessa päästetä irti luontoon. Koira tappaa jäniksenpojan vaistojensa mukaan. Siinä ei ole kahta sanaa, Pulkkinen teroittaa.

Beagle lumessa
Koirat kannattaa pitää kytkettyinä, kun jäniskanta on romahtanut.Niko Mannonen / Yle

Varsinkin Paltaniemellä metsämiehet ovat kärsineet muiden koiranulkoiluttajien tavasta päästää koirat juoksemaan vapaana metsänomistajien tiluksille.

– Ikävä sanoa, mutta täällä on hyvin pahakin ongelma. Erityisesti se on vielä kärjistynyt. On tullut ikävää kommenttia koiranulkoiluttajilta, kun maanomistajat ovat siihen puuttuneet. Heille on haistateltu ja tehty kaikenlaista.

Koirakurin valvonta kuuluu myös metsästäjille.

Pulkkinen muistuttaa, että ilman maanomistajan lupaa, koira ei saa koskaan olla irti. Jos sääntöjen rikkominen jatkuu, metsästäjien on Pulkkisen mukaan turvauduttava tiukempiin toimenpiteisiin. Jatkossa paikalle kutsutaan poliisi.

– Se on sellainen tie, ettei meillä kenelläkään ole enää asiaa näiden isäntien maille. Toivoisin, että käyttäytyminen pysyisi asiallisena puolin ja toisin, Pulkkinen sanoo.

Pedoille maistuu jänis

Loistautien ohella jäniskantaa ovat voineet verottaa nälkäiset ilvekset. Nyt eläkkeellä oleva ja 15-vuotiaasta saakka metsästänyt Pulkkinen on nähnyt, että kissapeto on taitava jäniksenpyytäjä.

– Olen seurannut jäljistä, että noin joka kolmas yritys ilveksellä onnistuu. Sehän ei aja vaan vaanii. Muutaman kymmenen metrin syöksyllä ottaa kiinni. Kettu menee taas jäljellä, Pulkkinen sanoo.

Ilmari Pulkkinen
Ilmari Pulkkinen on aina pitänyt metsässä liikkumisesta. Metsästyksen lisäksi hän tutkii mielellään luontoa.Niko Mannonen / Yle

Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Matti Kulju on myös huomioinut vahvan ilveskannan.

– Se verottaa osansa, Kulju lisää.

Pulkkinen uskoo, että jäniskanta tulee vielä nousemaan. Tilanne ei ole erikoislaatuinen, sillä kannanvaihtelut ovat aaltoliikettä.

– Siihen ei ole muuta keinoa kuin annetaan niiden kasvaa. Kun jäniksellä on hyvät elinolosuhteet, kanta palaa muutamassa vuodessa, ellei jotakin uutta tautia ilmene tai sitten petotilanne mene kohtuuttomaksi. Ei jäniskantaa pysty ihminen mitenkään lisäämään. Sille vain pitää antaa lisääntymisrauha, Pulkkinen sanoo.

– Jänisten määrä käy välillä pohjalla ja sitten taas elpyy, Kulju jatkaa.

"Keuhkomato on itsekin kärsijä"

Mutta entä keuhkomato? Tulisiko ihmisen tehdä toimenpiteitä, että loinen saadaan kuriin? Eläintautiparasitologian professori Antti Oksanen uskoo, että parasiitit eivät voi aiheuttaa niin paljon muutoksia, että ne vaikuttaisivat kokonaisiin eläinkantoihin.

– Vastaus on ihan ilmiselvä: Keuhkomato on iso osa biodiversiteettiä, siitä ei ehkä edes kannata yrittää päästä eroon.

– Keuhkomato on itsekin kärsijä. Terve ekosysteemi on sellainen, jossa biodiversiteetti on suurta, missä on erilaisia loisia, Oksanen jatkaa.

Oksasen mukaan huoli on todellinen siinä vaiheessa, jos olosuhteet muuttuisivat niin, että keuhkomato pääsisi lisääntymään räjähdysmäisesti ilman, että isäntäeläin pystyisi sitä vastustamaan.

Jänisten määrä käy välillä pojalla ja sitten taas elpyy.

Matti Kulju

– Silloin voisi tapahtua niin, että keuhkomato tappaisi jäniksiä niin, että tulisi tällainen kato, Oksanen arvioi.

Professori muistuttaa, ettei keuhkomadon intresseissä ole suinkaan tappaa isäntäeläintä.

– Koska silloin kuolee matokin. Sillä ei ole kuitenkaan keinoja huolehtia isäntäeläimen hyvinvoinnista mitenkään. Siinä on kysymys hienojakoisesta tasapainosta, jossa keuhkomato kuin jänis ja kaikki luonnon eläimet, kuten ihminenkin, pyrkivät selviämään niin hyvin kuin mahdollista.

Oksanen kiittää metsämiesten reagointia jäniskannan muutokseen. Näytteiden lähettämisestä on ollut iso apu Eviralle.

– Ehkä niitä olisi tässä tilanteessa syytä lähettää enemmänkin, Oksanen sanoo ja viittaa rajuun kannan vähenemiseen.

Juttua muokattu 20.3.2017 kello 11:10. Korjattu: Jäniksen lisääntymiskausi alkaa huhtikuun lopulla, ei metsästyskausi, kuten mistä on kyse -osiossa aiemmin mainittiin.