Koe uusi yle.fi

Kaksi kertaa leikkaussalissa hereillä ollut Pekka: "Yritin sanoa, ettei nukuta, mutta ääntä ei tullut"

Ensimmäinen rintalastan vatsaan saakka avannut viilto tuntui kylmältä. En uskonut selviäväni hengissä, kertoo Pekka.

kirurgia
potilasta nukutetaan maskilla
Pixabay

Pekka (nimi muutettu potilassalaisuuden turvaamiseksi) luki lauantaina netistä Ylen jutun, kuinka noin 200 suomalaisella vuosittain nukutus epäonnistuu leikkaussalissa. Hän otti heti yhteyttä toimitukseen.

Myös toimitukseen yhteyttä ottanut Timo (nimi muutettu potilassalaisuuden turvaamiseksi) tunsi valtaava kipua jalkaleikkauksen aikana ja kertoo, kuinka anestesialääkäri oli lähtenyt joulunviettoon kesken leikkauksen.

Mutta ensin Pekka, jonka anestesia on pettänyt peräti kahdessa eri leikkauksessa.

Ensimmäisestä kerrasta on jo aikaa. Vuonna 1966 Pekan jalka leikattiin eräässä aluesairaalassa. Eetteriä annettiin, mutta uni ei tahtonut tulla.

– Kuonokoppa päässä pyydettiin laskemaan kymmeneen, sen jälkeen kahteenkymmeneen. Kun en vieläkään nukkunut, piti laskea sataan. Edelleen olin hereillä, mutta hengittäminen oli raskasta. Tuntui, että tukehdun.

Pekan nenän ja suun eteen laitettiin kosteita pyyhkeitä ja pyydettiin hengittämään syvään kymmenen kertaa. Sitten tuli uni.

– Heräsin kesken leikkauksen, kun hoitaja taputti poskeani ja kutsui nimeäni. Hoitaja sanoi ilmeisesti lääkärille, että potilas herää. Lääkäri sanoi, ettei se kuitenkaan mitään tunne. Viimeiset viillot tuntuivat kylmältä ja ompeleminen kyllä tuntui.

Polttamisen käry haisi nenään

Pekan toinen kerta oli järkyttävä. Elettiin 80-lukua ja nukuttaminen tapahtui sillä kertaa suoniyhteyden kautta.

Pekan vatsaleikkauksen piti tapahtua heti aamulla, mutta kiireisemmän potilaan vuoksi Pekka palautettiin jo esilääkittynä takaisin osastolle. Sängystä ei saanut nousta. Juodakaan ei saanut, vaikka jano oli kova.

Vasta iltapäivällä oli Pekan vuoro. Leikkaussalissa annettiin lääkitystä, mutta uni ei taaskaan tullut.

– Leikkaava lääkäri tuli ja totesi, että täällä nukutaan. Yritin sanoa, ettei nukuta, mutta ääntä ei tullut. En voinut liikuttaa edes silmiäni.

Kirurgi aloitti viiltämällä vatsan auki rintalastasta napaan. Kylmältä tuntui, Pekka muistelee.

– Sekin kävi kipeää, mutta paljon ankarampaa kipua sain kestää noin kaksi tuntia. Leikkaamista kipeämpää kävi, kun jotain poltettiin ja palaneen kärykin haisi. En uskonut selviäväni hengissä, kun leikkaus tuntui kestävän ikuisuuden ja ommeltiinkin moneen kertaan.

Hoitajat puhuivat kotijuttuja

Pekka kuuli vatsaleikkauksen aikana kaiken. Hän muistelee, että sisäelimiin koskeminen ei sattunut yhtä paljon kuin jatkuva ompeleminen. Ehkä niissä on vain huonompi tunto, hän muistaa miettineensä.

– Tilanteen teki minusta vielä epätoivoisemmaksi, kun hoitajat puhuivat kaikkea muuta kuin leikkaukseen liittyvää. Esimerkiksi yksi manasi, kun piti lähteä kurssille, eikä lasta tahtonut saada hoitoon mihinkään. Lääkäri ei sentään osallistunut keskusteluun, luultavasti pyysi vain uusia instrumentteja tai jotain, mitä en ymmärtänyt.

Leikkauksen jälkeen Pekka yritti puhua kokemuksistaan hoitajille. Tosissaan häntä ei otettu.

– He nauroivat sanoen, ettei tuollaistakaan ole ennen kuultu. No, en ollut leikkauksen jälkeen väittelytuulella. Oli kyllä jyrkkä kokemus. Järkytti, kun hoitajat puhuivat kaikesta muusta.

Leikkauksesta läpi alahuulta purren

Myös Timon (nimi muutettu potilassalaisuuden turvaamiseksi) kokemus on jo useiden vuosien takaa. Timo oli satuttanut jalkansa työtapaturmassa. Päivää ennen joulua hän saapui jälleen kerran eteläsuomalaiseen sairaalaan jalan korjausleikkausta varten. Leikkaus oli tuttu aiemmista kerroista.

– Olin leikkauksen alkaessa unessa, enkä tuntenut mitään, mutta sitten kuulin kilkatusta ja tunsin luussa iskuvärähtelyitä. Jossakin kohtaa siis palasin tietoisuuteen ja sitten taas menetin tajuntani. Se tilanne kun oli päällä, niin sitä ei voi verrata oikein mihinkään. Ei siinä pystynyt liikkumaan.

Timo muistaa vuosien jälkeenkin tunteneensa kipua, mutta ei ole ihan varma, kuuliko hän oikeasti kilkatusääniä vai kuvitteleeko hän vain kuulleensa niitä.

– Olin hyvin ahdistunut. Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että nukahdettuani seuraavana yönä heräsin omaan huutooni. Yöhoitajat tulivat sitten sanomaan, että lopeta, koko sairaala herää.

Timon purema alahuuli oli leikkauksen jälkeen turvonnut ”pingispallon kokoiseksi”. Hän pyysi nähtäväkseen leikkauksesta tehdyn raportin.

– Raportista selvisi nukutuksesta vastaavan lääkärin lähteneen joulunviettoon kesken leikkauksen. Annoin sen silloin jo anteeksi. Ei minua kiinnosta aiheuttaa ihmisille vaikeuksia.

Lue myös:

Hereillä leikkauspöydällä – Nukutus epäonnistuu 200 potilaalla vuodessa