Reikäinen laatikko vedessä – yksinkertainen suomalaiskeksintö voi pelastaa tuhotut kalakannat: "Padottuja jokia on maailmassa satoja tuhansia"

Ahtaalle ajetut vaelluskalakannat ovat kärsineet muun muassa veden laadun heikkenemisestä ja vesivoimalaitosten rakentamisesta.

vaelluskalat
Biohajoava mätirasia vedessä
Biohajoava mätirasia lepää veden pohjassa.

Hyinen joki kiemurtelee esiin kuusikon keskeltä. Pinnan alle veden pohjaan on aseteltu neliömäisiä rasioita, joiden kyljet ovat täynnä pitkulaisia reikiä. Kevään tullen rasioiden sisältä kuoriutuu pieniä kalanpoikasia.

Kyse on uudesta Suomessa kehitetystä biohajoavasta mätirasiasta, joka tekee kalojen istuttamisesta aiempaa ekologisempaa ja halvempaa. Tähän saakka mäti-istutus on tehty muovirasioilla.

Rasian on suunnitellut kartonkijalostaja Pyroll Oy ja materiaalina käytetyn märkäkartongin Stora Enso. Idean isä on kouvolalainen kala-asiantuntija Manu Vihtonen.

– Muovirasiat ovat haittana ja jätteenä, jos niitä hukkuu luontoon. Itseltänikin on niin käynyt. Biohajoava purkki hajoaa vedessä selluloosaksi, sanoo Vihtonen.

Koska ekomätirasia maatuu, voidaan se jättää veteen. Tämä mahdollistaa kalojen istuttamisen sellaisessa mittakaavassa, jota muovinen rasia ei ole mahdollistanut. Muovirasiat pitää kerätä pois vedestä, mikä tekee niiden käytöstä vaivalloista syvissä ja isoissa joissa.

– Jokia on paljon tyhjän panttina. Suuressa kuviossa biohajoava mätirasia on hyvä työkalu, jolla saadaan vaelluskalakannat palautettua virtaaviin vesiin. Biohajoavan rasian voi vain tiputtaa paikalleen, sanoo Manu Vihtonen.

Manu Vihtonen
Manu Vihtonen asentamassa biohajoavaa mätirasiaa Iitissä Heikkolanjoella, joka on Kymijoen pieni sivujoki.Janne Arponen

"Padottuja jokia on maailmassa satoja tuhansia"

Vaelluskalakantojen elvyttämistä tehdään, koska merkittävä osa alkuperäisistä lohi- ja taimenkannoista on hävinnyt. Syynä ovat voimalaitosrakentaminen ja vesien saastuminen.

Tähän mennessä menetettyjä lohikantoja on yritetty paikata istuttamalla vesistöihin vuosittain kalanviljelylaitoksissa kasvatettuja poikasia. Nyt Suomessa on siirrytty vähitellen luonnonvaraisten kalakantojen elvyttämiseen.

Haluamme, että ekomätirasia lähtisi maailmanlaajuisesti liitoon. Padottuja jokia on maailmassa satoja tuhansia.

Magnus Breitenstein

Jokien patojen yhteyteen on rakennettu kalateitä vaelluskalojen kutumatkan mahdollistamiseksi, ja perattuja koskia on palautettu lisääntymisalueiksi.Mätirasiaistutuksessa vaelluskala leimautuu sen istutuspaikkaan.

Tähän mennessä biohajoavia mätirasioita on toimitettu koekäyttöön Islantiin ja Argentiinaan. Suomessa ne ovat olleet myynnissä alkuvuoden ajan. Tähän mennessä rasioita on myyty noin tuhat. Rasioita markkinoi ja myy perheyhtiö Ridigos.

– Haluamme, että ekomätirasia lähtisi maailmanlaajuisesti liitoon. Padottuja jokia on maailmassa satoja tuhansia. Mäti-istutuksilla voidaan tervehdyttää koko kalakantojen rakenne, sanoo Ridigos Oy:n toimitusjohtaja Magnus Breitenstein.

Poikaset kuoriutuvat 95-prosenttisesti

Manu Vihtonen keksi idean biohajoavasta mätirasiasta vuonna 2012, kun hän toimi jokihankkeen projektikoordinaattorina. Viimeiset reilut neljä vuotta hän on kehittänyt ideaa askel askelelta. Sivutoiminen harrastus nytkähti vauhdilla eteenpäin, kun Pyroll ja Stora Enso löytyivät yhteistyökumppaneiksi.

Manu Vihtonen laittaa mätiä biohajoavaan mätirasiaan.
Lohen mätimunia laitetaan biohajoavaan mätirasiaan.Janne Arponen

– Muovirasioita kritisoidaan siitä, että ne pitää käydä keräämässä pois ja pestä käytön jälkeen. Niitä voi myös olla hankala käyttää isoissa virroissa. Siitä sain ajatuksen kehittää biohajoavan rasian, sanoo Vihtonen.

Itse rasia on tehty märkäkartongista. Se kasataan käyttövalmiiksi levystä kuin hampurilaispakkaus. Toiselta puolelta levy on valkoinen ja toiselta ruskea. Rasiassa on pitkulaisia aukkoja, joista vesi pääsee virtaamaan läpi ilman, että mätimunat huuhtoutuvat pois.

– Valkoinen on hyvä väri syvissä vesissä, koska silloin näkee kauempaa, mihin rasia asettuu. Ruskean puolen voi taitella ulospäin, kun halutaan, että rasia sulautuu luontoon.

Istuttaminen käy vikkelästi. Mätimunat laitetaan sisälle rasiaan ja tarvittaessa kiviä painoksi. Rasia haudataan veteen karkean soran alle tai tiputetaan pohjaan. Sopiva kohta rasian asettamiselle on sellainen, missä vesi virtaa. Silloin poikaset pääsevät kuoriuduttaan viilettämään ulos.

– Kokeissa poikaset ovat kuoriutuneet 95-prosenttisesti tai sen yli. Itse suosittelen, että mäti-istutus toteutetaan kolmena vuonna peräkkäin. Moneen paikkaan on saatu valelluskalaa takaisin tällä tavalla, sanoo Manu Vihtonen.

Muovirasiat puoltavat paikkaansa seurantatyössä

Etenkin pienissä vesissä mäti-istutus on ollut onnistunut tapa palauttaaluonnollinen vaelluskalakanta vesistöön.

– Normaalisti kysymys on lohesta tai taimenesta. Niiden poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuussa mätiboksista, leimaantuvat heti vesistöön ja käyvät alusta asti läpi luonnonvalinnan, sanoo johtava kalatalousasiantuntija Mikko Koivurinta Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa rannikon kalataloustehtävistä Pohjanmaalta itärajalle Kaakkois-Suomeen. Tavallisesti mäti-istutuksessa käytetyt muovirasiat on tilattu Yhdysvalloista.

Istutus on työlästä hommaa. Usein jäähän sahataa reikä ja muovirasiat on pitänyt saada pysymään pohjassa rautahäkkimenetelmällä tai tiiliskiviä painoksi asettamalla.

Mikko Koivurinta

– Istutus on työlästä hommaa. Usein jäähän sahataan reikä, ja muovirasiat on pitänyt saada pysymään pohjassa rautahäkkimenetelmällä tai tiiliskiviä painoksi asettamalla, sanoo Koivurinta.

Hänen mukaansa mäti-istutus ei välttämättä ole tehokkain menetelmä palauttaa luonnonkiertoa isoihin jokiin. Mäti-istutusten onnistumisen perusedellytys on, että vedenlaatu on riittävän hyvä, ja että vesistöön on rakennettu kutusoraikkoja.

Sen sijaan kokenut kalataloussuunnittelija Sampo Vainio on jo ehtinyt testata biohajoavaa mätirasiaa pienissä määrissä. Hänarvioi, että menetelmä on käyttökelpoinen etenkin lohen istuttamisessa.

– Biohajoava mätirasia on hyvä systeemi, kun istutusmäärät ovat isompia ja etäisyydet pitkiä. Sen sijaan jos haluaa seurata ja tutkia, miten kuoriutuminen on onnistunut, niin muovirasiat puoltavat siinä paikkaansa koska ne eivät hajoa veteen, sanoo Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistyksen kalataloussuunnittelijana toimiva Vainio.

Pitkäjänteinen työ vaelluskalojen pelastamiseksi jatkuu

Keskiviikkona Manu Vihtonen oli tekemässä mätirasiaistutusta Haminassa Vehkajoella ja Kotkassa Suurojalla. Viime perjantaina Iitissä Heikkolanjoella Vihtonen istutti biohajoavilla mätirasioilla taimenia.

Kokemus osoittaa, että uusi rasiamalli vähentää työn määrää, koska rasioita ei tarvitse hakea takaisin vedestä. Tämä helpottaa istuttamista paikkoihin, jotka ovat tiettomän taipaleen takana.

– Biohajoava mätirasia on noin puolet muovista edullisempi. Edullisuus tulee siitä, että biohajoavalla rasialla istuttaminen on nopeaa, sanoo Manu Vihtonen.

Jo nyt työ kantaa hedelmää. Vaelluskalakantoja on saatu elvytettyä useassa eri paikassa pelkästään Kaakkois-Suomessa.

Työ ei ole kuitenkaan helppoa. Se johtuu jo pelkästään siitä, että esimerkiksi merilohi saattaa vaeltaa satoja kilometrejä kutupaikalta. Matka on täynnä vaaroja, ja vain harvat yksilöt selviävät takaisin. Silti pitkäjänteinen työ vaelluskalojen pelastamiseksi jatkuu.