Kaksi kolmesta näyttelijästä suomalaisessa elokuvassa on miehiä – miksi?

Yhtä naista kohti elokuvassa esiintyy kaksi miestä. Suhdeluku on pysynyt samana koko suomalaisen elokuvan satavuotisen historian ajan.

kotimaiset elokuvat
Heikki Nousiainen tähdittää Saattokeikka -elokuvaa.
Solar Films

Elina Knihtilällä pitää kiirettä. Opiskelijat pysäyttelevät näyttelijätyön professoria Teatterikorkeakoulun aulassa, vaikka opetus on juuri alkamassa. Aamulla odottaa työmatka Salzburgiin ja valmistautuakin pitäisi.

Knihtilä myös johtaa elokuva-alan tasa-arvoa ajavaa WIFT-järjestöä (siirryt toiseen palveluun). Ja kaiken päälle hän on maamme käytetyimpiä elokuvanäyttelijöitä.

Ylen läpikäymän suomalaista elokuvaa käsittelevän tietokannan mukaan Knihtilä on 14 elokuvallaan kuluvan vuosikymmenen kolmanneksi suosituin elokuvanäyttelijä.

– Tilasto näyttää kivalta. Todellisuudessa olen kuitenkin viime vuosina tehnyt vain yhden pääroolin. Valtaosa on pieniä, yhden, kahden kohtauksen sivurooleja.

Grafiikka eniten elokuvarooleja Suomessa tehneistä näyttelijöistä.
Eniten elokuvarooleja Suomessa tehneet näyttelijät. Kärkisijalla on Siiri Angerkoski, jolla oli yhteensä 98 eri roolia.Yle Uutisgrafiikka

Naisia täyterooleissa

Elina Knihtilän kommentti voisi olla suoraan Siiri Angerkosken, Rauha Rentolan tai Aino Lohikosken suusta. Knihtilän kollegat 1930–50 -luvuilta tehtailivat elokuvia, mutta vain harvoin esiintyivät niiden pääroolissa, tai edes keskeisessä sivuroolissa.

– He olivat usein elokuvan täytettä. Käytettävissä kun tarvittiin näyttelijä äidin, tädin tai palvelijan rooliin sanomaan muutama repliikki, selittää elokuvatutkija, arkistonjohtaja Outi Hupaniittu.

Angerkoski, Rentola ja Lohikoski ovat suomalaisen elokuvan satavuotisen historian käytetyimpiä näyttelijöitä. Heidän nimensä löytyy kymmenien elokuvien lopputeksteistä, Siiri Angerkosken peräti lähes sadasta elokuvasta – useammasta kuin kenenkään toisen näyttelijän, miehet mukaan luettuna.

Naiskolmikon hyvää menestymistä tilastoissa selittää se, että he tekivät uraansa suomalaisen elokuvan kulta-aikana. 1930–50 -luvuilla elokuvia valmistui enemmän kuin koskaan. Samoihin tuotantolukuihin on ylletty vasta tällä vuosikymmenellä, elokuvan toisella kulta-kaudella.

Kultakausien välillä on yksi oleellinen ero, joka selittää myös Angerkosken ja hänen aikalaistensa valtavaa elokuvien määrää: 1950-luvulla elokuvat syntyivät yhtiöissä, joissa oli kuukausipalkkaisia työntekijöitä.

– Aamulla mentiin elokuvayhtiöön töihin, palkka tuli kerran kuussa, meno muistutti aivan tavallista työpaikkaa, vertaa tutkija Hupaniittu.

Esimerkiksi Siiri Angerkoski teki pitkän uran Suomen Filmiteollisuus Oy:n palveluksessa.

– Kuukausipalkkaisena hän joutui myös tekemään rooleja, joita ei välttämättä olisi halunnut tehdä. Ei yhtiö kuitenkaan ruvennut haalimaan studioon aina uusia näyttelijöitä muutaman repliikin takia. Samalla porukalla mentiin.

Tilastografiikka.

Kenen tarina elokuvassa kerrotaan?

Elokuvayhtiöiden valtakauden päättyminen on myös osaselitys data-aineiston ehkä erikoisimmalle löydölle: naiset katoavat kokonaan käytetyimpien näyttelijöiden listalta peräti neljäksi vuosikymmeneksi. 1970–2000 -luvuilla kärkisijat ovat täysin miesten hallussa.

– Enää ei ollut Rauha Rentolan ja Aino Lohikosken kaltaisia vakiokalustoon kuuluvia naisia näyttelemään tätirooleja. Tuotanto synnytettiin joka kerta tyhjästä. Samoihin aikoihin myös elokuvien määrä romahti, kun televisio yleistyi, mikä saattaa myös selittää muutosta, tutkija Outi Hupaniittu pohdiskelee.

Samalla hän myös hieman kyseenalaistaa muutoksen rajuuden.

– Takavuosikymmenten suositut naisnäyttelijät eivät olleet elokuvan keskeisiä hahmoja, joten heidän katoamisensa listoilta ei ehkä lopultakaan ole niin merkittävä muutos.

Professori, näyttelijä Elina Knihtilä on samoilla linjoilla.

– Oleellista on pääosan esittäjä, henkilö, jonka tarina elokuvassa kerrotaan. Ja useimmiten hän on mies. Viimeisen vuosikymmenen aikana kaksi kolmesta suomalaisen elokuvan pääosanesittäjästä on ollut miehiä. Tänä vuonna meillä valmistuu 16 pitkää fiktioelokuvaa, joista vain viidessä naisella on päärooli. Sama trendi siis jatkuu.

Murtumia miesten valtakunnassa

Data-aineisto suomalaisen elokuvan historiasta ei erottele näyttelijöitä sen mukaan, ovatko he pää- vai sivurooleissa. Sukupuolten välinen suhdeluku kuitenkin täsmää Knihtilän kertoman kanssa: naisia on näyttelijöistä noin kolmannes, miehiä kaksi kolmannesta.

Kiinnostavaa on myös se, että mies- ja naisnäyttelijöiden suhdeluku on pysynyt jotakuinkin samana koko suomalaisen elokuvan satavuotisen historian ajan. Esimerkiksi viime vuonna mies-naisnäyttelijöiden suhde, 62%–38%, oli täsmälleen sama kuin vuonna 1921.

Ainoa vuosi, jolloin naisnäyttelijöitä oli Suomi-elokuvassa miehiä enemmän oli vuosi 1935.

Syitä elokuva-alan miesvaltaisuuteen voi pohtia.

– Ehkä elokuva-ala koettiin aikanaan liian teknisenä, että nainen voisi sen hallita. Ehkä kalliin taidemuodon rahoitus hoitui helpommin miehiltä. Vastaavaa miesvaltaisuutta on ollut myös teeveen puolella, tutkija Outi Hupaniittu sanoo.

Miesvaltainen elokuva-ala on yhä, mutta tutkija näkee myös myönteistä kehitystä.

– Viime vuosina on tullut paljon naisten ohjaamia elokuvia. Ylipäänsä elokuva on moninaistunut. Elokuvia on tehty viime vuosina paljon ja sitä myötä on tullut tilaa erilaisille tekijöille, aihepiireille ja budjeteille. Isojen kaupallisten elokuvien rinnalle on mahtunut pieniä, haastavia, kokeellisia elokuvia.

Elina Knihtilän mielestä suomalaista elokuvaa vaivaa silti yhä näkökulmien yksipuolisuus.

– Koetaan, että ihmisyyttä voidaan käsitellä laajemmin, jos pääosassa on mies. Nainen elokuvan pääroolissa on vieläkin ensisijaisesti sukupuolensa edustaja.

Tutustu elokuvadataan

Analyysi: Tauno Palo ei olekaan Suomi-elokuvien ykkönen, sivuosien esittäjät nousivat yllättäen kärkeen