Koe uusi yle.fi

Stunttipari uhmaa fysiikan lakeja vähintään 13 tuntia viikossa – "Mä tipun joka treeneissä"

Martti Äijö ja Viola Helminen valmistautuvat kilpacheerleadingin MM-kisoihin. Haaveena on kirkastaa MM-pronssi, jonka Suomi on napannut kolmena vuonna peräkkäin.

cheerleading
Viola ja Martti.
Näille urheilijoille on ihan arkipäivää heitellä kaveria tai pudottautua sokkona kolmesta metristä alas ja toivoa, että joku ottaa kiinni. Tapaa Martti ja Viola Suomen cheerleading-maajoukkueen stunttipari.

Kilpailukaudella cheerleaderin yöunet jäävät muutamaan tuntiin yössä. Martti Äijö, 28, ja Viola Helminen, 22, istuvat autossa 15 tuntia viikossa. Tamperelainen stunttipari treenaa maajoukkueen kanssa Helsingissä kolme kertaa viikossa. Joskus enemmänkin. Treenit ovat aina iltaisin. Viikonloppuisin on leirejä.

– Olemme kotona siinä puolen yön jälkeen, ja aamulla herään sitten töihin. Välillä miettii kuinka sekasin on, Viola sanoo.

– Yöunet jää aika lyhyiksi, mutta niitä voi sitten paikata päikkäreillä, sanoo Martti.

Lajitreeniä tulee viikossa helposti 13 tuntia. Päälle kuntosali, lenkit ja kehonhuolto. Martilla ja Violalla on tapana tehdä extraa.

– Jos minä sanoisinkin, että tehdään vielä kolme ja lähdetään sitten, niin Martti sanoo, että ei kun tehdään kymmenen ja sitten vasta lähdetään.

Viola on harrastanut lajia 10 vuotta ja Martti seitsemän. Martti tosin piti välissä vuoden taukoa.

– Urheiluhierojakoulussa oli asiakas, joka oli cheerleading-valmentaja. Tulin tänne, koska ajattelin, että olisi siistiä päästä tekemään voltteja ja sellaista, mutta sitten innostuinkin stunteista, hän sanoo.

Viola puolestaan harrasti aiemmin telinevoimistelua, mutta vaihtoi lajia.

Huipulla ei saa pelätä

Viola ja Martti harjoittelevat pääasiassa seurajoukkueensa TSC Renegadesin kanssa Tampereella. He treenaavat paljon yhdessä ja nimenomaan paristuntteja, joissa Martti nostaa ja heittää Violaa eri tavoin. Osa liikkeistä on vaarallisia, vaikka Viola ja Martti saavat ne näyttämään helpoilta.

– On ihan arkipäivää pudottautua kolmesta metristä taakse selälleen. Onhan se aika hurjaa, jos ei tiedä onko ketään ottamassa kiinni tai tietää, ettei siellä ole ketään. Silloin täytyy vain toivoa parasta.

Violan mukaan Martti saa hänet kuitenkin lähes poikkeuksetta kiinni, jos edes pudottaa. Jos Martti ei pysty ottamaan kiinni, joku spottereista eli varmistajista juoksee alle.

– Nousija ei saa hirveästi pelätä. Välillä tullaan nopeasti alas ja pitää vain luottaa, että muut ottavat kiinni. Jos tapahtuu jotain, mitä säikähdät, niin pitää pystyä heti jatkamaan. Tuomareille ei saa näyttää yhtään, että meni pieleen, Viola painottaa.

– Ei kannata laskea tiputuskertoja. Jenkkivalmentaja sanoi joskus, että jos rikot sun lelun, et voi enää leikkiä. Se oli mielestäni ihan hyvin sanottu, Martti sanoo ja Viola purskahtaa nauruun.

Viola pudottautuu stuntista.
Viola Helminen on yksi joukkueen nousijoista. Hänelle on arkipäivää pudottautua parista-kolmesta metristä alas ja luottaa siihen, että Martti tai spotteri saa hänet kiinni. Juha Tuominen / Yle

Violan mukaan jokaisissa treeneissä menee nostoja pieleen jopa kymmeniä kertoja.

– On raivostuttavaa, kun tulen kotiin ja äiti kysyy, että tipuitko. Sanon aina, että mä tipun joka treeneissä.

Hurjat nostot ja vaaralliset heitot vaativat luottamusta. Kun yhdessä vietetään paljon aikaa, pitää myös sietää toista.

– Violan pinna saattaa olla aika lyhyt. Kyllä sen kanssa selviää. Viola on tosi taitava, Martti kehuu.

– Martti on tosi räjähtävä ja luotettava. Martti on myös tosi kiva, kun se jaksaa mun juttuja, Viola sanoo ja repeää nauruun, joka on melkein pudottaa hänet penkiltä.

Mitalimäärää on vaikea muistaa

Martti ja Viola ovat hallitsevia paristuntin SM-hopeamitalisteja. Lisäksi heillä on SM-kultaa kahdelta edelliseltä vuodelta. Paristuntosaamisen vuoksi he ovat mukana maailmanmestaruuskisoissa huhtikuussa Floridan Orlandossa Suomea edustavassa sekajoukkueessa.

Maajoukkue koostuu pääosin helsinkiläisen seurajoukkueen Funcky Team Gorillazin jäsenistä, mutta Viola ja Martti sekä kolme muuta tamperelaista pääsivät tänä vuonna mukaan ensimmäistä kertaa erikseen koottuun maajoukkueeseen. Kummallakin on kuitenkin myös aiempaa kansainvälistä kisakokemusta.

Martti nostaa Violaa.
Viola ja Martti ovat paristuntin hallitsevia SM-hopeamitalisteja. Ryhmästuntista heillä on SM-kultaa.Juha Tuominen / Yle

Violalla on taskussa EM-pronssi vuodelta 2011 ja kaksi MM-pronssia viime ja edellisvuodelta. Martilla on puolestaan EM-pronssi vuodelta 2011. Kummallakin on lisäksi vino pino Suomen mestaruusmitaleja. Palkintoja on niin paljon, että niiden laskeminen ulkomuistista tuottaa molemmille vaikeuksia.

– Mulla on EM-hopea... Ei kun pronssi! Ja se SM-hopea, Viola laskee.

– Ai niin. Mullakin on se pronssi. Totta, Martti jatkaa.

Tämän vuoden Euroopan mestaruuskisoissa Prahassa Martti ja Viola kisaavat seurajoukkueensa Renegadesin kanssa.

Puhtaus on Suomen vahvuus

Suomi on lajissa maailman kärkeä. Cheerleading-areenoja hallitsee lajin syntymämaa Yhdysvallat. Euroopassa kovan vastuksen tarjoavat muun muassa Norja ja Saksa. Suomi on yltänyt MM-pronssille kolmena vuotena peräkkäin. Violan ja Martin toiveissa olisi kirkastaa pronssi hopeaksi.

– Suomen vahvuus on puhdas kokonaisuus, yhdenaikaisuus ja siisteys. Sitä ne tuomaritkin haluavat nähdä. Ei ehkä tehdä niitä kaikkein vaikeimpia temppuja, mutta sitten ei myöskään tule pudotuksia, Viola kertoo.

Martti nostaa Violan lippeen.
Juha Tuominen / Yle

Tänä vuonna joukkueiden pitää esittää kisaohjelmansa kahdesti. Aikaisempina vuosina esityskertoja on ollut vain yksi. Kilpailuohjelma kestää kaksi ja puoli minuuttia. Taukoja ei ole.

– Siihen mahdutetaan niin paljon tavaraa, että ei siinä ehdi kauheasti hengitellä. Hiki lentää ja sattuu joka kohtaan. Samalla pitää näyttää hyvältä, hymyillä ja esittää että se on helppoa, Viola sanoo.

"En todellakaan osaa tanssia"

Helppoudesta, hymystä ja lajin taustasta jalkapallo- ja jääkiekkopelien väliaikaohjelmana on monelle pinttynyt kuva siitä, että cheerleading on yhtä kuin huiskujen heiluttelu, kannustushuudot ja minihameet. Kilpacheerleadingilla ja kannustamisella ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä keskenään.

– Ehkä mielikuva johtuu siitä, että saamme kaikki temput näyttämään niin helpoilta, Martti pohtii.

Martti ei muista kuulleensa aikoihin vinoilua harrastuksestaan.

Lajin historian vuoksi kisaohjelmaan kuuluu kuitenkin pakollisena elementtinä huuto ja myös huiskat nähdään lavalla lyhyen hetken ajan.

– Myös huudon aikana tehdään heittoja ja pyramideja. Joskus meidänkin joukkueen tyttöjä on käynyt jäähallilla tanssimassa, mutta sitä tehtiin, että saatiin hallivuokra maksettua. Kaikki inhosivat sitä. Jos minulta kysytään, että osaanko tanssia, niin en todellakaan osaa, Viola summaa.

Cheerleading on nykyisin myös olympialaji. Joulukuussa 2016 Olympiakomitea myönsi cheerleadingin kansainväliselle lajiliitolle kolmivuotisen ehdollisen jäsenyyden.