"Naisten kuorsaaminen tuntuu olevan tabu" – taustalla ehkä pelko kontrollin menetyksestä

Kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen kannustaa lopettamaan normaalien elintoimintojen salailun ja häpeilyn.

uni
Nainen nukkuu peiton alla.
Yle

Korvia raastavaa korinaa, hiljaista rohinaa, tasaista sahaamista ja tukkoista tuhinaa. Kuorsaaminen mielletään usein miesten hommaksi, mutta osaavat ne naisetkin. Yhteismajoituksessa naiset joskus pahoittelevat jo etukäteen kuorsaamistaan ja jakavat korvatulppia tupakavereille.

Turun yliopiston professori, kulttuurihistorian dosentti Marjo Kaartinen on tutkinut muun muassa naishistoriaa ja ruumiillisuuden käsittämistä. Hänen mielestään naisillakin on oikeus kuorsaamiseen. Tutkija tietää silti, ettei kuorsaaminen yleisesti sovi kulttuuriimme.

Kuorsaajan puolelle kun astuu, niin astuu miehiseen rooliin.

Marjo Kaartinen

– Luulen, että kuorsaaminen mielletään niin voimakkaasti miehiseksi ilmiöksi. Käsittääkseni se on miehillä myös lääketieteen näkökulmasta yleisempää ja kuuluvampaa. Kuorsaajan puolelle kun astuu, niin astuu miehiseen rooliin, Kaartinen arvioi.

Miehet ovat ottaneet tämän kyseenalaisen ihanuuden tontilleen. Kaartinen heittää esimerkiksi miehille tyypillisen hajareisin istumisen. Samalla tavalla nainen ottaa miehen paikan, jos istuu hajareisin. Röhönaurukaan ei tunnu sopivan naisille ihan yhtä luontevasti kuin miehille.

Itseltäänkin salaa

Useimmiten kuorsaaminen tapahtuu kotioloissa ilman yleisöä. Aina sitä ei myönnetä edes itselle.

– Naisten kuorsaaminen tuntuu olevan voimakas tabu kulttuurissamme. Ehkä Aasiassa se voisi olla vielä nolompaa, kulttuurihistorioitsija Marjo Kaartinen arvioi.

Jos nykyisin saamme nauraa ääneen, niin saamme myös kuorsata.

Marjo Kaartinen

Nolouden taustalla naisilla voi olla kontrollin pettäminen. Kuorsaamista kun ei voi hallita. Se on hallitsematonta ruumiillisuutta, samaan tapaan kuin röyhtäily ja piereskely.

Kaartinen kannustaa lopettamaan kuorsaamisen salailun ja häpeilyn.

– Meidän täytyy ottaa kuorsaus haltuun ja sallia se itsellemme, koska se liittyy fysiologiaamme. Jos nykyisin saamme nauraa ääneen, niin saamme myös kuorsata.

"Se on jotenkin niin äijäjuttu"

Keräsimme Yle Turun radiohaastatteluun kommentteja naisten kuorsaamisesta. Vastaajiksi osui työikäisiä naisia ja yksi järjestysmies.

Kyselyssä kukaan naisista ei myöntänyt kuorsaavansa. Palautetta petikavereilta oli tullut lähinnä pienestä rohinasta.

Ei ole kukaan ainakaan uskaltanut sanoa, jos mä kuorsaan.

Kaveripiirin kuorsaajat kyllä tiedetään, ja toimenpiteet yhteisillä yöreissuilla ovat sen mukaiset. Useimmiten ensimmäisenä turvaudutaan korvatulppien apuun.

Ei tarvitse miettiä, että jaetaan porukkaa sen mukaan, kuka kuorsaa ja kuka ei.

En mä muista, että olisi ikinä ollut ongelmaa siitä, että joku kuorsaa.

Vaikka kuorsaaminen mielletään miehekkääksi toiminnaksi, eivät haastatellut naiset pitäneet kuorsaamista suoranaisesti nolona. Loppujen lopuksi kyse on normaalista elintoiminnasta.

Se on jotenkin niin äijäjuttu.

Sallitumpaa, kun on lapsi.

En mä tiedä, onko se nyt noloa. Vähän ehkä koomista.