Ruokaa vai rituaali? Kivikauden espanjalaiset söivät vainajia

Lihaa teurastettiin ainakin kahdesta ihmisestä. Toisen luita kuumennettiin, jotta niistä saatiin arvostettu rasvainen luuydin.

tiede
Taloja kukkulan juurella, taustalla Välimeri.
Näissä Alicanten maisemessa Välimeren rannalla elettiin jo kivikaudella muun muassa Santa Mairan luolassa. Kasiber

Espanjalaisen Valencian yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologit ovat löytäneet Alicantesta ihmisluita, joissa on jälkiä kivityökaluista, tulesta ja ihmisten hampaista. Santa Mairan luolista tehdyt löydöt ovat 9 000–10 200 vuoden ikäisiä eli mesoliittiselta kivikaudelta.

Tutkijat eivät osaa sanoa, olivatko ihmiset ruokaa, vai oliko ihmislihan syöminen osa hautajaisrituaalia.

Läntisen Välimeren alueelta ei ole koskaan ennen löytynyt merkkejä mesoliittisen kivikauden kannibalismista, mutta muualta Euroopasta ja aiemmalta ajalta sitä tunnetaan kyllä.

Kannibalismin tunnistaminen vuosituhansien ikäisistä luista on vaikeaa. Aivan sataprosenttinen todiste on vain se, jos ihmisen pureskeltuja luunpalasia löytyy toisen ihmisen kivettyneestä ulosteesta.

Sellaista Santa Mairan luolissa ei ollut, mutta luissa on kylliksi muita merkkejä, jotta kannibalismia ei käy kiistäminen, tutkijat sanovat.

Lapsen kallossa ei ollut jälkiä

Lihaa teurastettiin ainakin kahdesta aikuisesta, joista toinen oli vankka ja toinen kaitaluinen. Tutkijat pitävät mahdollisena, että syötyjä oli useita muitakin, sillä luita löytyi 30.

Pääkalloja niiden joukossa kuitenkin oli vain kolme. Kolmas kuului 1–2-vuotiaalle lapselle, mutta siinä ei ole syömisen jälkiä. Muissakaan luissa ei ole kuolemaa edeltäneen väkivallan merkkejä.

Toisen aikuisen vainajan luita oli kuumennettu, jotta ne oli saatu katkaistua ja luuydin imettyä niiden sisältä.

Aivan samanlaisia teurastamisen ja syömisen jälkiä on tuonaikaisten saaliseläinten luissa, muun muassa saksanhirvissä, vuorikauriissa ja villisioissa.

Kivettyneitä luunkappaleita pöydällä. Tutkijasta näkyvät vain kädet.
Valencian yliopiston tutkija etsimässä Santa Mairan luolan luulöydöistä kannibalismin merkkejä.Valencian yliopisto

Eikö riistaonni suosinut?

Vaikka luolan jäänteet osoittavat asukkaiden saaneen syödäkseen riistan lisäksi kalaa ja kasveja, tutkijat pitävät nälänhätää mahdollisena selityksenä kannibalismiin.

Ehkä alueelle sattui useita kuivia kausia peräkkäin, tai metsästysonni menetettiin pitkäksi aikaa, tutkijat pohdiskelevat.

Syömäteorian puolesta, rituaalikannibalismia vastaan, puhuu se, että luut löytyivät samasta kasasta riistaeläinten luiden eli ateriajätteen kanssa.

Yhteiskunta oli murrostilassa

Tunkio ei kuitenkaan välttämättä ollut alkuperäinen paikka, vaan luut ovat voineet huuhtoutua luolan perälle sateiden mukana. Ehkä luut alun perin haudattiin luolan suulle eli paikkaan, jossa elävätkin ihmiset oleskelivat, tutkijat sanovat.

Kannibalismia harjoitettiin kivikaudella joskus osana yhteisöjen arvostettujen jäsenien hautajaisriittiä. Tutkijat arvelevat, että ehkä Santa Mairassakaan vainajat eivät olleet ruokaa tai vihollisia, vaan heitä kunnioitettiin syömällä heidän lihaansa.

Luulöydöt ovat ajalta, jolloin Euroopan elämä ja myös riitit olivat monimutkaistumassa yhteiskunnallisen murroksen vuoksi, sillä maanviljelys teki tuloaan maanosaamme ja alkoi muuttaa asuinpaikkoja aiempaa pysyvämmäksi.

Ympäristö oli muutostilassa myös siksi, että jääkausi oli ohi, mutta lämmin kausi vasta edessä.

Tutkimus on julkaistu Journal of Anthropological Archaeology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.