Mika Ollilan kännykkäkokoelma on kenties maailman suurin – "Venäjällä saattaa olla yksi isompi"

Parikymmentä vuotta kännyköitä kerännyt Mika Ollila ei aio perustaa museota, mutta ovet aukeavat kiinnostuneille pyynnöstä.

Matkapuhelimet ja mobiililaitteet
Matkapuhelimia Mika Ollilan kokoelmissa.
Tero Ylioja / Yle

On Nokiaa, Ericssonia ja Siemensiä, mitä niitä olikaan... Täällä ne ovat, askolalaisen omakotitalon kellarissa. Edustettuina ovat kaikki puhelinmerkit, yhteensä noin 100 eri merkkiä. Kaksion kokoisessa tilassa on matkapuhelimen lyhyt historia käyttöohjeineen ja myyntipakkauksineen konkreettisesti käsin kosketeltavissa.

– Puhelimista on esillä nyt noin tuhat. Suunnitelmissa on rakentaa tilaa lisää, kertoo kokoelman kerännyt Mika Ollila.

Nokian matkapuhelimia Mika Ollilan kokoelmassa.
Tuttuakin tutumpia Nokian matkapuhelinmalleja.Tero Ylioja / Yle

Matkapuhelimia on Ollilan kellarin kätköissä kaikkiaan noin 4 000 kappaletta. Niistä yli 3 000 on NMT-puhelimia. Kerääjän oman arvion mukaan NMT-kokoelma on maailman suurin. Muutkin puhelinmallit mukaan luettuina kokoelma on kenties laajin maailmassa.

– Venäjällä saattaa olla yksi isompi, arvioi Ollila itse.

Taskussa kannettavien puhelimien lisäksi esillä on lahjoituksena saatu omatekoinen, matkalaukkuun valmistettu puhelin sekä useita ”raahattavia” malleja, kuten kokoelman kerännyt Ollila kutsuu yli 10 kiloa painavia ARP-puhelimia.

Ne edustavat ensimmäistä matkapuhelinsukupolvea. ARP eli autoradiopuhelinverkko oli Suomen ensimmäinen matkapuhelinverkko. Se oli käytössä vuodesta 1971 vuoteen 2000.

– Tämä on aikamatka. Matkapuhelimia on 70-luvulta tähän päivään, sanoo Ollilla.

Mika Ollila hakkaa vanhalla matkapuhelimella nauloja lautaan.
Vanhalla rautakuorisella Siemensillä voi helposti hakata nauloja lautaan. Tero Ylioja / Yle

Kaikki alkoi "vasarapuhelimesta"

Ollilan keräysharrastus alkoi vuonna 1998, kun hän huomasi, että NMT:t olivat häviämässä GSM-puhelimien yleistymisen myötä. Kokoelman ensimmäinen puhelin oli lujatekoinen, 700 grammaa painava Siemens NT 910, jota on Ollilan mukaan käytetty myös vasarana.

– Se oli itse asiassa ensimmäinen puhelimeni vuonna 1990. Ostin sen silloin käytettynä 10 000 markalla ja sitten kahdeksan vuotta myöhemmin saman puhelimen vähän halvemmalla uudelleen jyväskyläläiseltä kirpputorilta. Siitä se alkoi, muistelee Ollila.

Useimmat saa muutamalla satasella, mutta esimerkiksi Vertu maksaa nykyäänkin käytettynä tuhansia euroja, koska siinä on kultaa.

Mika Ollila

Kaikkien NMT-mallien keräämiseen Ollilalla meni kymmenen vuotta. Sen jälkeen hän keräsi raskastekoisemmat ja vanhemmat ARP-puhelimet. Niitä Ollila sai lahjoituksena ja löysi kirpputoreilta.

– Silloin oli myös sellainen lehti kuin Keltainen Pörssi, jossa ihmiset ilmoittelivat myynnissä olevista puhelimista. Nykyään täällä Askolassa ihmiset pudottavat vanhat kännykät suoraan postilaatikkoon. Ja sitten on verkkokaupat, E-Bay ja Tori.fi, kertoo Ollila.

Matkapuhelimia Mika Ollilan kokoelmissa.
Tero Ylioja / Yle

Harvinaisuuksista pyydetään jo tuhansia euroja

ARP-puhelimien keräämisen jälkeen Ollilan harrastus hiipui pari vuodeksi, mutta hän innostui uudelleen, kun GSM-aika toi tarjolle yhä erikoisempia luureja ja keräämistä riitti yllin kyllin.

– Markkinoille alkoi tulla hyvin erikoisia malleja, esimerkiksi Nokian "zippo" ja "lipstick". Keräsin sitten nekin kaikki, kertoo Ollila.

Lipstick ja zippo Mika Ollilan kokoelmissa.
Lipstick ja zippo ovat malliesimerkkejä erikoisista gsm-puhelimista. Tero Ylioja / Yle

Kokoelma sisältää useita harvinaisuuksia, joita ei Ollilan mukaan löydä edes googlaamalla. Esimerkiksi hän mainitsee joitain Philipsin, Dancallin ja Bang&Olufsenin malleja. Keräilijän mukaan joistain niistä pyydetään ulkomaisissa verkkokaupoissa tuhansia euroja.

Olen sanonut perheellekin, että kun minusta aika jättää, niin tämä on se, mitä minusta jää.

Mika Ollila

Itse hän on maksanut kokoelmansa puhelimista korkeintaan satasia.

– Tätä ei vaimo saisi kuulla, mutta parisataa olen laittanut joihinkin malleihin. Nyt olen pitänyt tiukkana rajana 50 euroa, sanoo Ollila.

Kokoelman helmi on legendaarinen Gorba

Vaikka Ollilan kokoelma kattaa kirjaimellisesti kaiken maailman kännykät, helmenä Ollila pitää Nokian Mobira Cityman puhelinta, laatikkomaista, niin kutsuttua Gorba-mallia.

– Kokoelman helmi on tämä koboltinsininen Gorbatsov. Sitä tehtiin vain pieni sarja, enkä ole muilla nähnyt. Mulla on Gorbatsoveja kaikkiaan 46. Tavoitteena on saada niitä 50, haaveilee viisikymppinen Ollila.

Mobira Cityman-matkapuhelimia Mika Ollilan kokoelmassa.
Mika Ollilan mielestä Mobira Cityman on ainoa oikea matkapuhelin. Hänellä on niitä kokoelmissaan 46. Tero Ylioja / Yle

Keräilyharrastustaan Ollila aikoo jatkaa, vaikka puutelista on lyhyt.

– Vielä uupuu joitain Nokian arte-malleja, huippumalleja. Useimmat saa muutamalla satasella, mutta esimerkiksi Vertu maksaa nykyäänkin käytettynä tuhansia euroja, koska siinä on kultaa, arvioi Ollila.

Kännykkäkeisari lähettää terveisiä Jorma Ollilalle

Älypuhelimiin kännykkäkeisari ei aio kokoelmaa laajentaa, koska ne ovat hänen mukaansa kaikki niin samannäköisiä. Ollila aikoo keskittyä myös tulevaisuudessa näppäinpuhelimiin. Keräilijän suurin haave on saada Nokia Mobira Cityman, se Gorba, alkuperäispakkauksessa.

– Sukunimikaimalle Jormalle sellaisia terveisiä, että tuo sellainen tullessasi, kun tulet käymään. Sellainen varmaan löytyy jostain piironginlaatikosta, toivoo Ollila.

Ollila näyttää kokoelmaansa kiinnostuneille pyynnöstä. Viimeisen kolmen vuoden aikana puhelimia on käynyt katsomassa Ollilan arvion mukaan toista sataa ihmistä. Yhteyden kännykkäkeisariin saa esimerkiksi kokoelman Facebook-sivun kautta. Se on nimeltään ”Kaiken maailman matkapuhelimet”.

Mika Ollila esittelee matkapuhelinpakkauksia
Yhtä puuttuu: Citymanin pakkauslaatikko pitäisi saada kokoelmiinTero Ylioja / Yle

Kokoelma ei ole myynnissä

Entä miksi Ollila kerää kännyköitä? Ollila vitsailee jäätyvänsä kysymyksen edessä ja sanoo sitten.

– Olen aina ollut sisimmässäni keräilijä. Tietysti rahaahan sitä aina yritetään kerätä, mutta kun ensimmäisen miljoonan kerääminen ei onnistunut, siirryin kännyköihin. Onhan tämä katoavaa kansanperinnettä, pohtii Ollila.

Kysymykseen, aikooko hän lahjoittaa joskus kokoelmansa Kansallismuseolle tai myydä sen korkealla hinnalla ulkomaille, Ollilalla on mietitty vastaus valmiina.

– En ainakaaan myy. Olen sanonut perheellekin, että kun minusta aika jättää niin tämä on se mitä minusta jää, testamenttaa Mika Ollila.