Sovittelija ei hae työpaikan konflikteissa aina oikeassa olevaa – "Sovinto löytyy usein välimaastosta"

Sovittelija mahdollistaa puhumisen ja toisen kuuntelemisen. Sovittelija ei sopua tuo, sen tekevät osapuolet itse.

työyhteisöt
Sovittelija Seija-Sofia Käärmelahti on tyytyväinen työpäväänsä.
Jukka Piirainen / Yle

SavonlinnaKun ihmisten asiat menevät ristiin Itä-Savon sairaanhoitopiirissä, yhtenä ratkaisukeinona on kutsua paikalle sovittelija. Tehyn pääluottamusmies Seija-Sofia Käärmelahti on viimeisen kahden vuoden ajan opiskellut ja käytännössä istunut ihmisten kanssa puhumassa konflikteja auki.

– Ei ole sellaista asiaa, jota ei voisi sopia. Rauha on tahdon asia, kuten presidentti Martti Ahtisaari on aikoinaan sanonut. Sopuun pääsyä auttaa se, että meillä ihmisillä on sisäinen tarve päästä tasapainoon, sopuun ja rauhaan.

Terveydenhuoltoalan konfliktit ovat samanlaisia kuin muillakin aloilla, eikä niitä ole sen enempää tai vähempää.

– Konfliktit voivat olla kahden ihmisen välisiä, kahden työntekijän tai esimiehen ja alaisen välisiä. Ne voivat olla koko työyhteisöä koskevia konflikteja. Ihmisten asiat ovat menneet solmuun ja solmuja ei ole pystytty aukomaan.

Puhuminen auttaa

Käärmelahden mukaan ongelmat liittyvät yleensä ihmisten tapaan tehdä työtä ja tulkita toista ihmistä.

Jossain kohdin puhumista tulee vaihe, jolloin osapuolet alkavat oikeasti hakea sopua.

Seija-Sofia Käärmelahti

– Jos ei puhuta, ihminen alkaa tulkita, että mitähän tuokin minusta ajattelee ja teinkö minä työni tarpeeksi hyvin ja teinkö minä työni samoin kuin työkaveri. Joskus kaunaa ehditään kerryttää kymmeniä vuosia, ennen kuin asiat kärjistyvät.

Sovittelija tulee samaan pöytään istumaan osapuolten kanssa. Joskus osapuolina on kaksi ihmistä, joskus konflikti koskee koko työyhteisöä, sanoo Käärmelahti.

– Puhumisella on uskomaton voima. Siinä pöydän ääressä näytetään tunteita, kerrotaan mielipiteitä, jokaisella on oma arvonsa ja aikansa sanomiselle. Jossain kohdin puhumista tulee vaihe, jolloin osapuolet alkavat oikeasti hakea sopua.

Kuuntelemista tarvitaan ainakin yhtä paljon

Seija-Sofia Käärmelahti istuu tyytyväisenä keinutuolissa.
Jukka Piirainen / Yle

Usein konfliktitilanteissa uskotaan, että sovittelija tulee ja ratkaisee ongelmat. Sellaista on turha toivoa, Käärmelahti toteaa.

– Sovittelija ei asetu kummankaan puolelle vaan on enemmänkin rinnallakulkija, joka auttaa puhumattomuuden kehän katkaisussa. Sovun rakentajia ovat konfliktin osapuolet.

Sovittelu vaatii aikaa ja sitä, että osapuolten on oltava myös valmiita oppimaan.

– Käsissä voi olla tilanne, jossa on jopa vuosikymmenien kaunoja, loukkaantumisia tai henkilökohtaisiakin tilanteita, jotka vaikuttavat. Puhumisen lisäksi osapuolten on opittava kuuntelemaan toisisaan. Puhtaasti oikeassa olevaa ei ole, vaan sovinto löytyy jostain osapuolten välimaastosta.

Sopu helpottaa

Kun sovinto syntyy, osapuolet tekevät siitä myös kirjallisen.

Jos työntekijällä on jatkuvasti tunne, että häntä ei kuunnella työstä tai sen kehittämisestä, niin kyllä siinä näivettyy. Sama koskee esimiestä.

Seija-Sofia Käärmeniemi

– Siellä voi olla pieniä asioita, kuten että tervehdimme toisiamme, käymme yhdessä lounaalla, tai sitten suurempia. Määräajan jälkeen osapuolet myös tarkastelevat yhdessä, miten sopimus on pitänyt.

Sovinnossa ei ole kysymys mistään pienestä paperista tai asiasta, korostaa Käärmelahti.

– Meillä jokaisella on tarve tulla kuulluksi, niin työssä kuin vapaallakin. Jos työntekijällä on jatkuvasti tunne, että häntä ei kuunnella työstä tai sen kehittämisestä, niin kyllä siinä näivettyy. Sama koskee esimiestä.