Erolapsesta ei saa tehdä terapeuttia tai liittolaista – "Voi olla psyykkisiä oireita jo lapsena"

Etävanhemmuuteen pätevät normaalit vanhemmuuden säännöt: anna lapselle aikaa, keskustele, älä ala kaveriksi tai mustamaalaa toista vanhempaa.

perheet
Tyttö istuu keittiön pöydän ääressä selin kameraan.
Erotessaan vanhempi saattaa unohtaa sen, että lapsi ei voi kantaa mitään hänen puolestaan. Aikuisen on oltava aina aikuinen.Henrietta Hassinen / Yle

Pahimmalla hetkellä Saarasta tuntuu, että hän ei juuri nyt jaksaisi nähdä lapsia edessään. Silloin ex-kumppanin kanssa on tullut riitaa lasten kasvatuksesta ja rakentaviksi tarkoitetut sanat ovat vääntyneet kritiikiksi. Kun ex-puoliso ärsyttää, näkevät omat silmät korostuneesti yhteisissä lapsissa ne toisesta vanhemmasta tulleet piirteet.

– Omia tunteita ei vaan saa heijastaa lapsiin, vaikka kuinka tekisi mieli, tietää Saara.

Etävanhemmuutta edeltäneet tilanteet ovat tuoreessa muistissa, kun eron haavat ovat vielä tuoreet. Ero ei ole ikinä helppo, ja usein siihen liittyy lisäksi riitaa omaisuudesta, kolmansista pyöristä ja lapsen huoltajuudesta.

Tuossa tilanteessa toista olisi helppo mustamaalata. Unohtaa entisen kumppanien tunteet ja puhua suunsa puhtaaksi. Sitä ei kannata tehdä.

Eron hetkellä ja sen jälkeen kannattaa tehdä töitä sen eteen, että kommunikaatio toisen vanhemman kanssa pelaa. Omia tunteitaan ei saa sysätä ainakaan lapsen syliin.

– Kannattaa erottaa oma kokemus lapsen kokemuksesta ja koettaa tavoittaa lapsen tunteet ja ajatukset. Nähdä lapsi omana erillisenä yksilönään ja yrittää erottaa omat kipeät tunteet niin, etteivät ne pääse valumaan vanhemmuuden hoitamiseen. Vanhemman oma tunnetila voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten vanhempi reagoi tai tulkitsee lapsen käyttäytymistä, psykologi Maija-Liisa Kivistö Hämeenlinnan perheneuvolasta pohjustaa.

Käytännön yllättävät ongelmat

Saara on kolmen lapsen etävanhempi. Periaatteessa lapset asuvat vuoroviikon äidillänsä, vuoroviikoin isällänsä. Kyseessä on vuoroviikkovanhemmuus, mutta papereissa Saara on etävanhempi ja lasten isä lähivanhempi. Vanhempien kodit ovat kuitenkin niin lähekkäin, että käytännössä lapset voivat käydä muulloinkin toisen vanhemman luona.

Nimitys on pakon sanelema. Koska toisen on oltava paperilla lähivanhempi, päätyivät Saara ja ex-mies ratkaisuun taloudellisista syistä. Lähivanhempi on oikeutettu yhteiskunnan tukiin, kuten asumistukeen, ja koska ex-miehellä on pienemmät tulot kuin Saaralla, valitsivat he kyseisen ratkaisun.

nuket, lapset, kasvatus
Niko Mannonen / Yle

Käsitteet etä- ja lähivanhempi aiheuttavat arjessa ongelmia. Koska lapsella voi olla vain yksi vakituinen osoite, menee sinne kaikki virallinen tieto. On lähivanhemman velvollisuus muistaa kertoa etävanhemmalle, jos lapsella on esimerkiksi etävanhemman viikolla lääkäriaika.

Asia vaikuttaa myös asuinpaikan valintaan. Lapsen koulupaikka ja mahdollinen koulukyyti määräytyvät vain lähivanhemman osoitteen mukaan.

Yhden osoitteen periaate aiheuttaa käytännön ongelmia. Saara toivookin, että lastenhuoltolain uudistus (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat) menee läpi ja että lapsella voi tulevaisuudessa olla kaksi virallista osoitetta.

Läsnä, vaikka ei lähellä

Etävanhemmuuden käytännön ongelmat ja niistä syntyvä turhautuneisuus voivat rassata suhdetta lapseen. Etävanhempi voi miettiä vielä enemmän sitä, miten hänen pitäisi rakentaa suhdettaan lapseensa, kun ei voi olla koko ajan arjessa läsnä?

Maija-Liisa Kivistö huomauttaa, että vanhempi-lapsisuhteen rakentaminen on alkanut jo ennen eroa. Koko yhteinen historia vaikuttaa siihen, millaiseksi suhde muotoutuu, yksistään etävanhemmuus ei sitä muuta. Suhteeseen vaikuttaa osaltaan myös lapsen ikä, sukupuoli ja temperamentti sekä vanhempien keskinäinen suhde.

Se on hyvin stressaava ja ristiriitoja aiheuttava rooli.

Maija-Liisa Kivistö

– Etävanhemmuudessa pätevät ihan samat säännöt ja lainalaisuudet kuin muutenkin vanhemmuudessa. Eli tärkeää on löytää yhteistä aikaa lapsen kanssa. Se on se olennaisin elementti. Tärkeää on myös pitää säännöllisesti yhteyttä lapseen. Vaikka ei olisi mahdollisuutta nähdä niin usein, niin lapselle tulee tunne, että vanhempi välittää hänestä, vaikka he eivät yhdessä enää asukaan, psykologian professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopistosta pohjustaa.

Ajan lisäksi Aunolan mielestä olennaisinta on keskustelu. Etävanhemmuus ja ero eivät saa olla tabuja, vaan niistä on pystyttävä puhumaan lapsen kanssa avoimesti.

Pieni lapsi stressaantuu yökylässä

"Etkö sinä muka tiedä?" saattaa Saaran lapsi kysyä jonkin arkisen kouluasian yhteydessä. Vaikka asioista puhutaan lasten kanssa ja Wilma tuo koulun viestit kotiin, vanhempi epäilee usein muistiaan. Onkohan tästä puhuttu?

Saaran ja ex-kumppanin lapset ovat jo kouluikäisiä. Vuoroviikkovanhemmuus olisi vaikeampaa ainakin lasten näkökulmasta, jos lapset olisivat pienempiä.

Kehityspsykologiset tutkimukset kertovat, että vuoroviikkoasuminen hankala kuvio alle 3-vuotiaille. Sitä pienemmille se ei oikein sovi lapsen kehityksen vuoksi.

Kivistö lisää, ettei pieni lapsi kestä pitkää eroa hoivaavasta vanhemmasta, ja tapaamisten tulisikin olla lyhyitä, mutta tiiviillä aikataululla toteutettuja.

– Pienellä lapsella ei ole aikakäsitys vielä kehittynyt niin, että hän pystyisi hahmottamaan, mitä viikonloppu tarkoittaa. Stressitaso voi nousta niin korkeaksi, että se aiheuttaa turvattomuutta ja pienelle lapselle voi tulla toistuvia hylkäämisen kokemuksia, Kivistö huomauttaa.

Lapsi leikkii lelulla.
Laura Tolonen / Yle

Kaisa Aunola puolestaan antaa ohjenuoraksi lapsen ikävuosien ja yökylässä oltavien öiden suhteuttamisen keskenään kaavalla vuosi per yö.

– Vaikka 1-vuotias lapsi pystyy yhden yön pitämään muistikuvaa ensisijaisesta vanhemmastaan ilman, että se aiheuttaa ongelmia. Jos on yhden viikon pois, voi se olla jo ongelmallisempaa.

Kivistö ja Aunola kuitenkin muistuttavat, että yleispätevää ohjetta ei voi antaa. Asia on lapsikohtainen, ja asiaan vaikuttaa ennen kaikkea lapsen ja vanhemman keskinäinen suhde sekä se, minkä verran molemmat vanhemmat ovat hoitaneet lasta vauvaiästä lähtien. Joku voi olla yön pois lähivanhemman luota, jollekin on parempi, että tapaaminen tapahtuu lähivanhemman luona tai tämän läsnä ollessa.

Lapsi ei voi olla terapeutti tai kaveri

Saaran ja ex-kumppanin ero on suhteellisen tuore. Välit eivät ole parhaimmat mahdolliset. Jokin toisen teko tai sana voi kiristää Saaran hermoja ja lapset aistivat sen. Sanallisesti lapselle ei kuitenkaan saa purkaa vanhempien välisiä asioita tai mustamaalata toista.

Jos lapsesta tekee terapeutin, voi se heijastua lapsen aikuisuuteen asti. Toisaalta jos lapsesta yrittää tehdä omaa liittolaista, voi se pilata oman suhteen lapseen.

– Lapsi ikään kuin asetetaan aikuisen asemaan ja sellaiseen rooliin, jota hän ei pysty psyykkisesti täyttämään. Se on hyvin stressaava ja ristiriitoja aiheuttava rooli, Kivistö avaa.

– Siitä on hyvin pitkäkantoisia seurauksia. Lapsi voi aikuissuhteissa löytää itsensä hyvin hankalista tilanteista tai voi tulla masennusta ja monella voi olla psyykkisiä oireita jo lapsena, hän jatkaa.

Ylipäänsä lapsen käyttäminen jonkinlaisena pelinappulana aikuisten keskinäisessä pelissä jättää jälkensä lapseen.

Lapsi leikkii leikkihevosella.
Toni Pitkänen / Yle

– Se voi heijastua lapsen kehitykseen kielteisesti. Hän voi alkaa oireilla sisäänpäin. Saattaa tulla ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja ehkä sellaista epävarmuutta suhteessa molempiin vanhempiin. Lapsi ei oikein tiedä, mistä on kyse ja mikä on hänen asemansa. Saattaa tulla lojaliteettiongelmia, Aunola kertoo.

Etävanhemman ja lapsen suhteessa ongelmaksi voi muodostua myös kaveriksi alkaminen vanhemmuuden sijaan. Jos lasta näkee harvoin, voi aikuinen ajautua helposti kaveriksi, jonka kanssa pelataan ja syödään karkkia sen sijaan, että huolehdittaisiin läksyistä.

Sen eteen, että vanhemmuus on eri asia kuin ex-puolisona oleminen, kannattaa tehdä töitä.

Maija-Liisa Kivistö

Miten voisi sitten välttää näitä tilanteita? Miten aikuinen voi välttyä itse kaverin roolin ottamisesta tai olla laittamatta lasta terapeutin saappaisiin? Kivistö ja Aunola ovat yhtä mieltä asiasta: aikuisen kannattaa katsoa asiaa lapsen asemasta, ymmärtää oma asemansa vanhempana ja toimia niin, että auttaa lasta selviämään tilanteesta.

Ilmapiiri menee periaatteiden yli

Kun Saara, ex-kumppani ja lapset muodostivat perheen, oli vanhemmilla hyvin samankaltainen näkemys kasvatusperiaatteista. Eron jälkeen mukaan on tullut toisenlaisia periaatteita, jotka eivät Saaran mielestä ole niitä, joiden mukaan lapset on sovittu kasvatettavan.

Saaran mielestä ex-kumppanin kuri on liian tiukka, mutta sanominen siitä koetaan kritiikiksi. Eikä Saara toisaalta voi puuttua ex-kumppanin kasvatusperiaatteisiin, kun kyseessä on normaali toiminta.

Kaisa Aunolan mukaan sillä, millaisessa ilmapiirissä lapset ovat, on suurempi merkitys kuin kasvatusmenetelmillä.

Etävanhemmuudessa pätevät ihan samat säännöt ja lainalaisuudet kuin muutenkin vanhemmuudessa.

Kaisa Aunola

– Tietyissä tilanteissa ilmenevillä kasvatuskäytänteillä, kuten vaikkapa nukkumaanmenoajat, ei ole tutkimusten valossa niin paljon merkitystä kuin sillä, että mikä on kodin yleinen ilmapiiri. Eli missä määrin vanhemmat osoittavat vaikka hyväksyntää lapselle, Aunola huomauttaa.

Kun koteja on kaksi, on vanhempien keskinäinen suhde ja toimintakyky pohja ilmapiirin luomiselle.

– Sitä ei voi liikaa korostaa, että vanhemmat työstäisivät omia ex-suhteen päättymiseen liittyviä tunteitaan mielellään jonkun aikuisen kanssa. Nykyään on netissäkin hyvää materiaalia. Sen eteen, että vanhemmuus on eri asia kuin ex-puolisona oleminen, kannattaa tehdä töitä. Ja etsiä yhdessä toisen vanhemman kanssa lapselle parasta mahdollista vanhemmuutta, Maija-Liisa Kivistö painottaa.

Saaran nimi on muutettu.