Yli 2 000 kehitysvammaista tekee töitä palkatta: "Se on hyväksikäyttöä"

Tuhannet kehitysvammaiset ihmiset olisivat kyvykkäitä palkkatyöhön, mutta sitä ei tarjota. Etelä-Karjalassa tilanne on saatu käännettyä päälaelleen.

kehitysvammaisuus
Riikka Lumme lajittelee tiskikoneesta tulleita aterimia.
Riikka Lumme lajittelee tiskikoneesta tulleita aterimia.Kari Kosonen/Yle

LappeenrantaRavintola Laserin keittiössä käy kuhina. Opiskelijat valuvat sisään pitkinä jonoina Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, kun lounasaika puskee päälle. Likaiset astiat liukuvat muovikehikoissaan satamäärin linjastoa pitkin ruokasalista keittiöön. Pesulinjaston toisessa päässä Riikka Lumme tarttuu riuskasti puhtaisiin ruokailuvälineisiin. Sitten astiat saavat kyytiä. Lumme on unelma-ammatissaan ja sen näkee.

– Tämä on tosi mahtava työporukka. Minulla on ihan parhaat työkaverit koko maailmassa, Lumme hehkuttaa ja sanoo, että työporukan lisäksi parasta hänen työssään on kunnon palkka.

Lappeenrantalainen Lumme, 38, on yksi suomalaisista kehitysvammaisista työntekijöistä, jotka saavat kunnon korvauksen työstään. Lumme on tavallaan harvinaisuus, sillä maassa on Kehitysvammaliiton arvion mukaan korkeintaan 500 palkkatöissä olevaa kehitysvammaista henkilöä. Se on vain noin kaksi prosenttia kaikista työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä.

Epäluulot työllistymisen edessä

Riikka Lumme on työpaikallaan pidetty henkilö. Hänen pomonsa, ravintolavastaava Helena Oikkonen, kuvaa Lummetta napakaksi, reippaaksi, kiltiksi, ystävälliseksi ja tunnolliseksi. Lumme hoitaa työnsä itsenäisesti, eikä tarvitse kaitsijaa.

Vastaavan kaltaiset adjektiivit sopivat Lumpeen lisäksi moneen muuhunkin kehitysvammaiseen työntekijään. Kehitysvammaliiton tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) kehitysvammaisia ihmisiä joskus palkanneet työnantajat suhtautuvat heidän työllistämiseensä jatkossakin myönteisesti.

Miksi sitten vain murto-osa kehitysvammaisista ihmisistä tekee palkkatöitä?

Suurena ongelmana on se, että valtaosalla työnantajista on epäluuloja. Edellisen aihetta koskevan laajemman tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan työnantajat näkivät kehitysvammaiset ja psyykkisesti vajaakuntoiset henkilöt kaikkein vähiten haluttuina työntekijöinä. Tässä tutkimuksessa kehitysvammaisia ihmisiä oli työllistänyt vain pari prosenttia työnantajista.

Epäluulo liittyy tiedonpuutteeseen, uskoo Kehitysvammaliiton tutkija Simo Klem.

– Tilanne näyttää tällä hetkelläkin aika heikolta. Ylipäätään osatyökykyisiä, vammaisia tai pitkäaikaissairaita ihmisiä ei toivota työmarkkinoille. Jos on pelkästään mielikuviin perustuva asenne, se on lähtökohtaisesti kielteisempi. On suuri kehittämisen paikka, että miten tietoa saadaan välitettyä työnantajille, Klem harmittelee.

Työnantajien kielteisen asenteen lisäksi toinen suuri syy palkkatöiden vähyyteen on se, että kunnissa töitä teetätetään palkatta avotöinä.

riikka Lumme työskentelee keittiössä.
Kari Kosonen/Yle

Avotyön korvaus alle kymppi päivässä

Riikka Lumme on ravintolassa töissä neljättä vuottaan, mutta ennen sitä hän teki töitä palkatta, kuten arviolta yli 2 000 muutakin kehitysvammaista henkilöä. Tätä työmuotoa kutsutaan avotyöksi, eikä Lumpeella ole siitä paljon hyvää sanottavaa.

– Laitoin siitä jollekin kansanedustajallekin viestiä, että se on hyväksikäyttöä, Lumme sanoo.

Avotyötä tekevä saa työstään korvaukseksi vain työosuusrahaa, joka on Kehitysvammaliiton mukaan keskimäärin noin seitsemän euroa päivässä. Tämä siitä huolimatta, että työtehtävät saattavat olla täysin samankaltaisia kuin vieressä töitä paiskivan palkkatyöläisen. Liitto karsastaa avotyötoimintaa, sillä se nähdään epäoikeudenmukaisena.

– Työlainsäädännössä määritellään, että työstä pitää maksaa palkkaa. Avotyötoiminnassa se ei toteudu. Kaikkien ihmisten pitäisi olla yhdenvertaisia myös työlainsäädännön edessä, Simo Klem sanoo.

Ongelmana ei pitäisi olla ainakaan se, että palkkatyötä ei haluttaisi tehdä. Klem kertoo, että työtoiminnan ohjaajien arvioiden perusteella noin 3 000 kehitysvammaista henkilöä olisi kykeneviä ja halukkaita siirtymään palkkatyöhön.

Avotyöstä vihdoin eroon?

Avotyötoiminta on saanut alkunsa 1990-luvun alkupuolella. Tuolloin tajuttiin, että kehitysvammaisten ihmisten aktivoiminen voitaisiin siirtää erilaisista alihankintatöitä tekevistä työkeskuksista työmarkkinoille. Kunnat innostuivat uudesta mahdollisuudesta, joka näytti hyvältä ratkaisulta sekä kuntien vammaispalveluiden että elinkeinoelämän näkökulmasta.

Myöhemmin etenkin osatyökykyisten etuliitoissa on herätty siihen, että avotyön teettäminen ei välttämättä ole oikein. Avotyön hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että se on luonut kontakteja kehitysvammaisten ihmisten ja työelämän välille. Nyt Kehitysvammaliitto kuitenkin toivoo, että avotyösuhteet muutettaisiin palkkatyöksi.

Yksi mahdollisuus tähän on valmisteilla oleva lakimuutos, jonka tarkoituksena on edistää työelämäosallisuutta. Lakia valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi vuonna 2014 raportin (siirryt toiseen palveluun), jossa esitettiin avotyön rajoittamista kolmeen kuukauteen. Tämän jälkeen avotyösuhde tulisi muuttaa palkkatyöksi.

Lain vuosia kestänyt valmistelu jatkuu ilmeisesti tänä keväänä.

Etelä-Karjalassa töitä piisaa

Vaikka useassa kunnassa kehitysvammaisten ihmisten työllistäminen takkuaa pahasti, kannustaviakin esimerkkejä löytyy. Etelä-Karjalassa on yhden vuoden aikana onnistuttu yli kaksinkertaistamaan palkkatöissä olevien kehitysvammaisten henkilöiden määrä.

Maakunnassa oli vielä vuosi sitten vain viisi palkkatöitä tekevää kehitysvammaista ihmistä, mutta nyt luku on jo 12. Projektipäällikkö Niina Turunen Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta kertoo, että tämän lisäksi kymmenen uutta työsuhdetta on parhaillaan tekeillä.

Työnantajien suhtautuminen kehitysvammaisten ihmisten työllistämiseen on ollut jopa niin myönteistä, että tällä hetkellä töitä olisi maakunnassa tarjolla enemmänkin, jos halukkaita tekijöitä vain löytyisi.

– Joudumme enemmänkin tekemään töitä sen kanssa, että kehitysvammaiset itse rohkaistuvat töihin. Joitakin voi pelottaa tukien muuttuminen ja vastuu. Heillä on pitkä historia toimintakeskuksissa, missä he ovat olleet hyvin suojatuissa työympäristöissä. Hyppäys oikeisiin töihin tuntuu olevan odotettua suurempi, Turunen pohtii.

Työllistämistemppu on onnistunut yksinkertaisella reseptillä: Etelä-Karjalan kuntiin on palkattu lisää työhönvalmentajia, jotka etsivät kehitysvammaisille henkilöille sopivia työpaikkoja. Tämän jälkeen he tarjoavat töitä sopivaksi katsomilleen ihmisille ja lopuksi auttavat työelämään siirtymisessä. Maakunnassa on nyt viisi työhönvalmentajaa, joskin neljä heistä on osa-aikaisia.

Kehitysvammaliitto käyttää itse malliesimerkkinä Helsinkiä, jossa 13 työhönvalmentajan yksikkö on saanut paljon aikaan. Tällä hetkellä pääkaupungissa työskentelee noin 100 kehitysvammaista ihmistä palkkatöissä.

Vaikka poikkeuksia on, Simo Klem ei ole tyytyväinen koko maan tilanteeseen. Työhönvalmentajia on liian vähän.

– Suurimmassa osassa kuntia työhönvalmentajia ei löydy. Iso toive kunnille on, että ottaisivat tämän vakavasti, Klem toteaa.

Riikka Lumme työpisteellään keittiössä
Kari Kosonen/ Yle

Työpaikka on onni ja ilo

Riikka Lumpeen kolmituntinen työvuoro lähenee loppuaan. Satojen asiakkaiden tiskit ovat löytäneet tiensä oikeisiin paikkoihin. Vaikka työnteko maistuu, edessä siintää palkan mukanaan tuoma palkinto.

Lomalippu Kanadaan Toronton lähistölle on jo varattu. Perillä Riikkaa odottavat viiden viikon mittainen loma ja kummilapsi perheineen. Jos yksi suosikkipaikka pitäisi valita, se olisi juuri Kanada.

– Voisin muuttaa sinne, jos Suomen ja Kanadan viranomaiset sen vain sallisivat, Riikka miettii.

Jos palkkatöitä ei olisi, Riikka ei välttämättä pääsisi matkalle lähtemään, sillä työkyvyttömyyseläke ei ylellisyyksiin riitä.

– On onni ja ilo, että on näin hyvä työpaikka, Riikka sanoo ennen kuin painuu takaisin työmaalleen.

Muokattu 3.4.2017 klo 13:12: Korjattu tekstiin jäänyt virhe: "työ- ja terveysministeriö" muutettu muotoon"sosiaali- ja terveysministeriö".