Rapakuntoinen tai lihava: sinun liikkumisesi tehoa aliarvioidaan

Normaalikuntoisille kehitetyt liikuntasuositukset vääristävät huonokuntoisten liikunnan mittaamista.

kuntoliikunta
Ylipainoisia naisia.
AOP

Miltä tuntuu harrastaa liikuntaa, jos et koskaan yllä tavoitteisiin? Kuinka kauan jaksaisit lenkkeillä tai käydä salilla, jos erilaiset mittarit vaatisivat sinulta koko ajan enemmän?

Jatkuva epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne ei takuulla pitkään motivoi ketään.

– Liikunnan harrastaminen on ehkä tehty erilaisilla ohjeilla ja mittareilla liian vaikeaksi niille, jotka eivät innostu mistään liikunnasta, pohtii liikuntalääketieteen professori Urho Kujala Jyväskylän yliopistosta.

Fyysistä aktiivisuutta mitataan väestötutkimuksissa useimmiten joko sydämen syketiheydellä tai liikettä mittaavilla kiihtyvyysantureilla.

Huonokuntoinen ei yllä tavoitteisiin, vaikka kuinka pinnistäisi

Normaalikuntoisille määritellyt tehokkaan liikkumisen raja-arvot eivät aina toimi lihaville, huonokuntoisille tai pitkäaikaissairaille. Tästä syntyy ongelmia.

– Iäkkään, lihavan tai kroonisesti sairaan ihmisen kunto voi olla niin huono, ettei hän maksimissaankaan saavuta määriteltyä rasittavan liikunnan tasoa. Kilpa-urheilija saavuttaa rasitustason helposti.

Jyväskylän yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston johdolla tehty laaja tutkimus (siirryt toiseen palveluun) osoitti, että monessa tilanteessa rasitustasoa olisi järkevämpi arvioida suhteessa liikkujan omaan fyysiseen kuntoon.

Pienempikin liike on hyväksi terveydelle

Jos liikunnan rasittavuuden raja-arvot määriteltäisiin yksilöllisesti, myös huonokuntoisten liikkumista osattaisiin paremmin mitata ja arvostaa. Pienikin liikkuminen olisi tällöin motivoivaa.

– Vääränlainen palaute siitä, mitä on tehnyt ja saavuttanut, syö motivaatiota. Huonokuntoisimmille liian rasittava liikunta on epämiellyttävää, kun taas heidän omaan kuntoonsa nähden kohtuullinen liikkuminen tuntuu mukavammalta, sanoo liikuntalääketieteen professori Urho Kujala.

Liikuntasuositukset on usein suunnattu normaalikuntoisille ihmisille. Eniten liikunnasta hyötyisivät kuitenkin huonokuntoisemmat. Eikä siihen tarvita kuntosalikortteja tai personal trainereita.

– Aiemmin liikkumattomalle, huonokuntoiselle ihmiselle jo kotiovelta lähtevä reipas puolen tunnin kävely joka toinen päivä on hyvä tapa harrastaa liikuntaa. Se kohottaa kuntoa ja vähentää riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen.

Liikuntasuositukset pitäisi remontoida

Urho Kujalan mukaan nykyiset liikuntasuositukset ovat jossain määrin vanhentuneita ja joutaisivat uuteen arviointiin.

Suositukset perustuvat usein kyselytutkimuksiin ja vähintään 10 minuutin liikuntajaksoihin. Tällöin lyhyemmät, mutta terveyden kannalta tärkeät liikkumiset ovat jääneet huomiotta.

– Kun aktiivisuusmittarit viritetään keräämään dataa yhden minuutin jaksoista, niin liikuntaa kertyy ihmisille tuplasti verrattuna pelkästään 10 minuutin jaksoista kertyneeseen liikuntaan.

Onnistumisen tunne motivoisi ihmisiä liikkumaan enemmän ja voimaan paremmin.

Lue myös: Liian lihava salille? Ylen Vaakakapina selvitti, miten ylipainoisia kohdellaan kuntokeskuksissa.