Koe uusi yle.fi

Tutkijoiden julkinen kirje: Suomen metsänkäyttösuunnitelmat eivät hillitse ilmastonmuutosta ja ovat uhka monimuotoisuudelle

Arvovaltainen joukko metsäntutkijoita ja biologeja arvostelee kovin sanoin valtion aikeita lisätä metsähakkuita jopa 80 miljoonaan kuutioon vuodessa.

ilmastonmuutos
Kasvatusmetsää ilmakuvassa.
Niko Mannonen / Yle

Valtion kansallisessa metsästrategiassa suunnitellaan hakkuiden lisäämistä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Vuonna 2015 Suomessa metsäteollisuuden käyttöön hakattiin raakapuuta 58,5 miljoonaa kuutiometriä, mikä on edellisvuoden tapaan huippulukema. Näin kerrotaan Luonnonvarakeskuksen vuosikirjassa (siirryt toiseen palveluun).

Ulkomailta tuotiin puuta 8,5 miljoonaa kuutiota.

Tulevaisuudessa hakkuumäärät voisivat strategian mukaan nousta jopa 80 miljoonaan kuutioon. Maa- ja metsätalousministeriön apulaisosastopäällikkö Liisa Saarenmaan mukaan tämä arvio perustuu Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden lausuntoihin Suomen metsien kasvusta ja kestävyydestä.

Metsien kasvua voidaan lisätä hyvällä metsänhoidolla, mutta myös lämpimät vuodet ovat edesauttaneet puiden kasvua Saarenmaan mukaan. Hän pitää vuonna 2014 julkistetun metsästrategian tavoitteita mahdollisina.

Tukkipuuta Keitele Groupin Alajärven sahalta tammikuussa 2017.
Tukkipuuta Keitele Groupin Alajärven sahalta tammikuussa 2017.Anri Koski / Yle

Osa tutkijoista vastustaa

Osa metsän- ja ympäristöntutkijoista on kuitenkin eri mieltä. Perjantaina julkistamassaan kannanotossa 68 tieteentekijää sanoo, että Suomen suunnittelema puunkäytön lisääminen ei hillitse ilmastonmuutosta vuosikymmeniin. He ovat huolestuneet myös metsäluonnon monimuotoisuudesta, mikäli hakkuita lisätään.

Yksi allekirjoittajista on Itä-Suomen yliopiston metsätalouden suunnittelun professori Timo Pukkala.

– Jos hakkuita lisätään reippaasti sinne 80 miljoonaan tai sen yli, silloin käy niin, että metsät eivät sen jälkeen olekaan enää hiilinieluja ja nämä ilmastohyödyt mitä metsänkasvusta tulee niin, ne menee suunnilleen nollaan, arvioi professori Timo Pukkala.

Hän on ollut myös mukana kirjoittamassa artikkelia (siirryt toiseen palveluun), jossa luodaan eri tulevaisuudennäkymiä Suomen metsätalouteen eri hakkuumäärien perusteella. Pukkala suosittelee metsille maltillisempaa käyttöä.

– Pienemmillä hakkuumäärillä metsät sitoisivat Suomessa enemmän hiiltä, ja metsien hiilinielu voimistuisi nopeammin, jos metsiä hakattaisiin hieman vähemmän vielä muutamia vuosikymmeniä eli suunnilleen tätä tasoa jatkettaisiin vielä vähän aikaa, Timo Pukkala sanoo.

– Miten hyvin sitten päättäjät ovat professoreja ja dosentteja kuunnelleet?

– Tässä on ilmeisesti käynyt niin, että koska tutkijoilla on jonkin verran erilaisia näkemyksiä, niin osaa on kuunneltu ja osaa ei.

– Tämän jälkeen osa, jota ei ole kuunneltu, on päättänyt tehdä tällaisen julkilausuman, jossa on kerrottu, että läheskään kaikki tutkijat eivät ole sitä mieltä mitä tässä valtion biotalousstrategiassa väitetään, sanoo professori Timo Pukkala.

Tutkijoiden julkinen kirje

Tämän julkilausuman allekirjoittajat haluavat ilmaista huolensa Suomen metsänkäyttösuunnitelmien ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksista. Toteutuessaan hakkuiden ja puunkäytön lisääminen heikentää luonnon monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Allekirjoittajat ovat huolissaan siitä, ettei näihin vaikutuksiin liittyvä tutkimustieto ole välittynyt päätöksentekijöille ja suurelle yleisölle oikein.

Jotta maapallon keskilämpötilan nousu saataisiin vakautettua Pariisin ilmastosopimuksessa tavoiteltuun alle kahteen asteeseen, on fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyviä päästöjä vähennettävä merkittävästi ja hiilidioksidia ilmakehästä poistavia hiilinieluja voimistettava. Jotta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen päätavoite monimuotoisuudenhäviämisen pysäyttämisestä voitaisiin saavuttaa, on uhanalaisten metsälajien elinolosuhteita parannettava. Suomessa puunkäytölle on asetettu voimakkaita lisäystavoitteita, joita perustellaan erityisesti pyrkimyksellä hillitä ilmastonmuutosta kestävällä tavalla. Kuitenkin:

1. Suomen suunnittelema puunkäytön lisääminen ei hillitse ilmastonmuutosta vuosikymmeniin

Julkisuudessa esiintyvä käsitys puupolttoaineiden ja puuperäisten tuotteiden ilmastomyönteisyydestä perustuu ajatukseen, jonka mukaan puun poltto olisi hiilineutraalia eikä puun korjuun aiheuttamia muutoksia metsien hiilivarastoissa tarvitsisi huomioida. Puunkorjuun lisääminen kuitenkin pienentää metsien hiilivarastoa verrattuna tilanteeseen, jossa puuta korjataan vähemmän. Tulevina vuosikymmeninä Suomen metsien hiilivaraston kasvu (nettohiilinielu) onkin sitä pienempi mitä enemmän metsiä hakataan. Ilmakehän kannalta puunkorjuun nielua pienentävä vaikutus rinnastuu päästöihin.

Hallituksen tavoitteiden ja ilmasto- ja energiastrategian linjausten mukaisesti kotimaisen runkopuun vuosittaiset hakkuut nousisivat nykyisestä (2013-2015) noin 66 Mm3 :stä noin 80 Mm3:iin ja metsähakkeen käyttö noin 8 Mm3:stä 14-18 Mm3:iin vuoteen 2030 mennessä. Valtaosa nykyisestä ja suunnitellusta puun käytöstä suuntautuu lyhytkestoisiin tuotteisiin, kuten sellu- ja paperiteollisuuden tuotteiksi sekä bioenergiaksi. Pitkäikäisiin puutuotteisiin siirtyvä hiili muodostaa vain pienen osan metsästä kokonaisuudessaan korjatusta hiilestä. Tutkimusten mukaan tavoiteltu puun käytön lisääminen ei auta vähentämään hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä useisiin vuosikymmeniin tai edes tämän vuosisadan aikana. Tämä johtuu siitä, että puunkorjuun lisääminen pienentää metsien hiilinielua, suurin osa metsästä korjatusta hiilestä vapautuu muutaman vuoden kuluessa ilmakehään, eivätkä uusiutumattomien materiaalien ja energian käytön korvaamisesta saatavat päästövähennykset ole nykytiedon valossa riittävän suuria.

Metsiä voitaisiin käyttää vähintään lähivuosikymmeninä tehokkaimmin ilmastonmuutoksen hillinnässä kasvattamalla metsien hiilivarastoa ja lisäämällä puunkäyttöä pitkäikäisiin puutuotteisiin, joissa hiili säilyisi mahdollisimman pitkään ja joiden avulla voitaisiin korvata päästöintensiivisiä uusiutumattomia materiaaleja. Tämä edellyttäisi merkittäviä muutoksia koko metsätaloudessa ja puunkäyttömäärissä ja -tavoissa. Metsien biomassamäärän lisääminen ja puiden korjaaminen suurempina kasvattaisi metsien hiilinielua, hiilivarastoa ja hakkuukertymässä saatavan tukkipuun suhteellista osuutta. Tällöin suurempi osuus metsästä korjatusta puusta olisi mahdollista käyttää pitkäikäisiksi puutuotteiksi. Panostamalla materiaalitekniikkaan ja puurakentamiseen on mahdollista varastoida nykyistä selvästi suurempi osa metsästä korjatusta hiilestä pitkäikäisiin puutuotteisiin.

2. Metsien nykyinen käyttö ja käytön lisääminen vaarantavat luonnon monimuotoisuuden

Metsien monimuotoisuus on turvattava yhteiskunnalle välttämättömien ekosysteemipalveluiden säilyttämiseksi. Lisäksi metsien kyky sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin riippuu oleellisesti niiden monimuotoisuudesta. Suomi on sitoutunut pysäyttämään monimuotoisuuden kapenemisen vuoteen 2020 mennessä. Suomen metsälajien uhanalaisuus ei ole lisääntynyt kahden viimeksi tehdyn uhanalaisarvioinnin aikana.Todettu 814 metsälajin uhanalaisuus kuitenkin tarkoittaa, että ilman lisätoimia näiden lajien elinolojen parantamiseksi lajien todennäköisyys kuolla sukupuuttoon on korkea. Kansainvälisten uhanalaisuuskriteerien mukaan voimme arvioida, että seuraavan 50 vuoden aikana Suomen metsäluonnon monimuotoisuus kaventuu, koska uhanalaisista lajeista vähintään 74 mutta jopa 243 tulee kuolemaan sukupuuttoon. Tämän vuoksi edes nykyinen metsätalous ei ole kestävää, ja on todennäköistä, että suunnitellut hakkuumäärien lisäykset uudelleen käynnistävät metsälajien uhanalaisuuden lisääntymisen. Lahopuun ja vanhojen metsien väheneminen ovat tärkeimmät syyt niin metsälajien uhanalaisuudelle kuin lajien sukupuuttoon kuolemiselle.

Lahopuun väheneminen johtuu metsätaloudesta. Luontaisissa suomalaisissa metsissä lahopuun määrä vaihtelee alle 60:stä yli 120:een kuutiometriin hehtaarilla. Nykyinen lahopuun määrä on Suomessa keskimäärin noin viisi kuutiometriä hehtaarilla. Yleisestä uskomuksesta poiketen lahopuun määrä on Suomen metsien inventointimittausten mukaan valtakunnallisesti edelleen hieman laskenut viimeisen reilun vuosikymmenen aikana, ja on alle kymmenesosa luontaisesta määrästä. Metsälajien uhanalaisuus ja monimuotoisuuden lasku suomalaisessa metsässä johtuvat siitä, että metsätalous leikkaa huomattavasti lahopuusta riippuvaisten lajien elämän resursseja. Myös vanhojen metsien väheneminen on seurausta metsätaloudesta. Vanhojen metsien määrä on vähentynyt erittäin nopeasti. Viimeisten 15 vuoden aikana metsätalouden käytössä olevalla pinta-alalla yli 160-vuotiaiden metsien pinta-ala on hakkuiden seurauksena vähentynyt peräti 42 % ja 100-160-vuotiaiden metsien pinta-ala on vähentynyt 15 %. Koska Suomessa puuntuotannon pinta-ala on vähentynyt vain 2-3 %, Suomen metsät ovat hakkuiden seurauksena nuorentuneet voimakkaasti. Näiden lukujen valossa on ilmeistä, että kymmeniä tai mahdollisesti satoja vanhoista metsistä riippuvaisia lajeja häviää lähivuosikymmeninä jo siinäkin tapauksessa, että metsien hakkuita ei lisätä nykyisestä.

Yhteenveto

Tutkimustulokset metsien käytön vaikutuksista ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen tulee huomioida metsien käyttöä koskevassa strategisessa päätöksenteossa ja ohjauskeinojen laadinnassa. Muussa tapauksessa vaarana on, että ilmastonmuutos kiihtyy ja metsäluonto köyhtyy entisestään. Erityisen tärkeää on löytää ratkaisuja, jotka sekä hillitsevät ilmastonmuutosta että turvaavat luonnon monimuotoisuutta. Näissä ratkaisuissa kasvatetaan metsien hiilinielua ja hiilivarastoa lisäämällä metsiin ja puutuotteisiin sitoutuneen hiilen määrää. Toivomme, että tämä julkilausuma herättää kansallista ja kansainvälistä keskustelua siitä, miten puunkäyttö voidaan asemoida ilmastovelvoitteiden täyttämisessä siten, että se palvelee globaalien ilmastotavoitteiden saavuttamista vaarantamatta luonnon monimuotoisuutta.