Todelliset kissanpäivät! Istanbulilaiset huolehtivat kulkukissoista yhdessä, vaikka poliittiset riidat erottavat muuten ihmiset

Istanbulilaiset huolehtivat ja paijaavat katukissoja kaikkialla. Kissat ovat tervetulleita kahviloihin, ruokakauppoihin ja jopa moskeijaan.

kissat
Kissat Istanbul

IstanbulKun katukissa luikahtaa baariin, ruokakauppaan tai kahvilaan, ei niitä suinkaan ajeta luudan kanssa ulos.

Päinvastoin. Nyt ollaan Istanbulissa, missä kissat ovat kaikkien kaupunkilaisten silmäteriä – siitäkin huolimatta, että katteja riittää. Kaupungissa elää arviolta satoja tuhansia katukissoja.

Istanbulilaisten mielestä määrä ei ole suinkaan vaivaksi asti.

Kahviloiden ja muiden yritysten omistajat huolehtivat kissoista ruokkimalla niitä ylijääneillä ruuantähteillä. Kerrostalojen edessä voi taas nähdä naapuruston kissoille tarkoitettuja yhteisiä ruokapaikkoja.

Siksi kaupungin katukissat erottautuvat edukseen: ne näyttävät hyvinvoivilta monien muiden kaupunkien kulkueläimiin verrattuna.

Viime vuonna jopa istanbulilainen imaami avasi moskeijansa katukissojen käyttöön. Kissat ovat tervetulleita niin syömään kuin lepäämään moskeijaan.

Kissat Istanbul
Baarijakkarat ovat myös kissoja varten.Emily Mahringer

– Lapsuudessani katukissat olivat olennainen osa elämääni. Kissat ovat osa kaikkien istanbulilaisten yhteistä muistia, kertoo Istanbulissa syntynyt ohjaaja Ceyda Torun.

Siksi hän päätti tarttua dokumenttielokuvassaan Kedi (Kissa) istanbulilaisten ja kissojen väliseen ainutlaatuiseen suhteeseen. Nykyisin Los Angelesissa asuvan ohjaajan elokuvaa on esitetty ympäri maailmaa.

Kissat Istanbul
Istanbulissa on normaalia, että katukissat hakeutuvat kahviloihin ihmisten hoivattavaksi. Emily Mahringer

Siinä missä katukissat pyritään viemään länsimaissa löytöeläinkotiin, huolehditaan Istanbulissa kissoista yhdessä naapuruston voimin.

Ohjaaja Ceyda Torunin mukaan kissoista huolehtiminen kertoo jotakin oleellista Istanbulista: kaupunki on idän ja lännen välissä, kaoottinen mutta samalla omalla logiikallaan järjestäytynyt.

– Länsi-Euroopassa kaikki on järjestäytynyttä, ja valtio huolehtii myös eläimistä ja niiden oikeuksista. Istanbulissa taas tavallisten ihmisten tulee ottaa tämä rooli. Ja meillä se toimii näin, Torun kertoo puhelimitse Los Angelesista.

Kissat Istanbul
Istanbulilaiset ovat suhtautuneet suopeasti kissoihin jo vuosisatoja.Emily Mahringer

Torun kertoo, että dokumentin idea hämmensi aluksi rahoittajia. Lopulta videopalvelu YouTuben suosituista kissavideoista löytyi vetoapua dokumentin tekemiseen.

– Kissavideoiden suosio sosiaalisessa mediassa on maailmanlaajuinen ilmiö, joten ne auttoivat elokuvaa pääsemään alkuun, Torun sanoo dokumentistaan, joka esitettiin hiljattain myös Suomessa Docpoint-festivaaleilla.

Dokumentti Kedi ei ole luonto- eikä matkadokumentti. Ohjaajan mukaan se on pikemminkin kertomus Istanbulin elämästä ja kulttuurista sekä kissojen ja ihmisten välisestä suhteesta.

Dokumenttia tähdittävät Torunin valitsemat seitsemän kissaa. Kissat olivat kaikki selkeästi omia persooniaan ja jokaisella oli sitä kuvaava lempinimi: yhtä kutsuttiin Metsästäjäksi, toista taas Psykopaatiksi.

– Kissojen löytäminen vaati hieman työtä, sillä niiden liikkeet eivät ole kontrolloitavissa. Minun piti huolehtia, että pystyn seuraamaan samaa kissaa koko dokumentin ajan, Torun kertoo.

Kissat Istanbul
Istanbulissa katukissoja kutsutaan joskus leikkimielisesti kaupungin todellisiksi hallitsijoiksi.Emily Mahringer

Hänelle selvisi, että Istanbulin asukkaiden ja kissojen läheisestä suhteesta löytyy todisteita jo tuhansien vuosien takaa.

– Tapasimme eläintieteilijän, joka kertoi erästä kissan luurangosta. Siitä näkyi, että kissalla oli ollut murtuma, joka oli parannettu. Se osoittaa, että istanbulilaiset ovat huolehtineet kissoista jo pitkään.

Torun arvelee, että yksi syy kissojen kunnioitukseen löytyy islamista.

– Tietojen mukaan profeetta Muhammed suhtautui hyvin rakastavasti kissoihin. Tällä on voitu perustella rakkautta kissoihin.

Kissat Istanbul
Kissoista huolehtiminen yhdistää poliittisesti jakautuneita turkkilaisia. Kissan alapuolella olevassa tarrassa vastustetaan presidentin valtaoikeuksien laajentamista. Emily Mahringer

Kissat ovat toisinaan myös suuri apu ja ilonaihe istanbulilaisille. Ohjaaja Torun kuvasi dokumenttiinsa esimerkiksi burnoutin kärsinyttä miestä, joka kertoi elpyvänsä loppuun palamisesta ruokkimalla lähialueen kissoja.

Ohjaaja Torun arvioikin, että eläinten auttamisessa on jotain universaalia mielihyvää kulttuurista riippumatta.

– Ihmiset voivat tuntea mielihyvää siitä, että pystyvät auttamaan eläimiä, vaikka eivät pysty auttamaan itseään. Kissat ovat meille keino osoittaa tunteita ja toiveita.

Turkkia ovat ravisuttaneet viime vuosina epäonnistunut sotilasvallankaappaus ja terrori-iskut. Maa on poliittisesti hyvin jakautunut.

Ohjaaja Torun kertoo löytäneensä myllerrysten keskellä kuitenkin yhden yhdistävän asian: nimittäin juuri kissat ja niistä huolehtimisen.

Se näyttää hänen mielestään ylittävän Istanbulissa niin luokkaerot kuin poliittiset erimielisyydet.

– Kun lähdin Turkista, ilmapiiri oli erittäin negatiivinen. Dokumentin teon aikana tapasin kuitenkin monia upeita ihmisiä. En ollut heidän kanssaan ehkä samaa mieltä poliittisesti, mutta löysimme silti jotain yhteistä.

– Siksi minulla tuli olo, että selviämme.