Nakit ja mutsi -blogilla on 40 000 lukijaa – puolisolta tulisi varmasti paljonkin punakynää

Tavallisen elämän arkiset asiat toisen kertomana voivat tuntua yllättävän kiinnostavilta. Tutkijan mukaan on huojentavaa lukea, että joku muukin painii samojen asioiden kanssa.

blogit
nainen ja kolme lasta istuvat portailla
Päivi Sappisen arjessa seikkailevat hänen kolme lastaan. Päivi Sappisen kotialbumi

Arkiruoka, jota ei huvita tehdä ja jota kukaan ei halua syödä. Parisuhdeongelmat. Rahattomuus. Jaksaminen keskellä vinhasti rullaavaa oravanpyörää.

Uusikaupunkilainen Päivi Sappinen ei pelkää tarttua arkisiin aiheisiin. Aiheisiin, jotka ovat tuttuja monelle, mutta joista ei välttämättä puhuta ääneen edes lähimmille ystäville. Kaikkea ei haluaisi sanoa ääneen itsellekään.

Blogimaailmassa on myös kiiltokuvaa ja hattaraa. Sillekin on paikkansa.

Päivi Sappinen

Tavallinen arki tuntuu kiinnostavan. Ja nimenomaan sellainen elämä, jota ei ole kiillotettu kauniilla esineillä, tuoreilla tulppaaneilla designvaasissa ja kauniisti puetuilla, hyväkäytöksisillä lapsilla. Nekin toki kiinnostavat. Kauniita koteja on kiva katsella ja mukavista asioista on kiva lukea.

– Blogimaailmassa on myös kiiltokuvaa ja hattaraa. Sillekin on paikkansa, tietää bloggari Sappinen.

Nakit ja mutsi (siirryt toiseen palveluun)-blogi kertoo arjesta, joka tuoksuu arkiruoalle ja jossa ihmiset eivät aina ole kauniita ja rohkeita. Kirjoitustyyli on kylläkin rohkea, sillä se kertoo asiat kaunistelematta.

– Se on varmasti hyvin samaistuttavaa. Sitä, mitä me kaikki eletään. Ihmiset tunnistavat tilanteet ja sen elämän.

_Nakit ja mutsi _-blogilla on kuukaudessa parhaimmillaan noin 40 000 lukijaa.

Omannäköistä elämää

Arki tuli Päivi Sappisen _Nakit ja mutsi _-blogin aiheeksi vähän vahingossa. Aluksi blogi oli enemmän kiiltokuvaa: uuden kodin remontoimista ja sisustamista. Vähitellen Sappisen oma luonne kuitenkin puski läpi. Arkisemmat aiheet tuntuivat vetoavan enemmän myös kuuntelijakuntaan, joten blogi kaarsi enemmän siihen suuntaan.

Kaikkea, mistä Sappinen kirjoittaa, ei kuitenkaan ole höystetty kyllästymisellä tai ärsyyntymisellä tavalliseen elämään. Välillä on kiva iloita vaikka puhtaasta kodista ja mukavista hetkistä perheen kanssa.

Perheen kesken ei ole sovittu erityisiä sääntöjä siitä, mistä äiti saa kirjoittaa. Bloggarirouva epäilee, että puolisolta tulisi varmasti paljonkin punakynää hänen aiheilleen. Toistaiseksi rajoja vedetään lähinnä lapsiin liittyvissä jutuissa.

– Vanhin tytär täyttää 14. Hän on sen verran herkässä iässä, että en kirjoita kaikesta mistä haluaisin, vaikka saisinkin hyvää materiaalia.

nainen nojaa seinään
Päivi Sappinen on nainen Nakit ja mutsi-blogin takana. Päivi Sappisen kotialbumi

Elämäjulkaiseminen omaksuttu osaksi arkea

Sosiaalisen median tarjoaminen mahdollisuuksien ansiosta niin sanotusta elämäjulkaisemisesta on tullut tavanomaista. Ihmiset raportoivat menemisensä ja tulemisensa, syömisensä ja juomisensa, julkaisevat kuvia ystävistä, lapsista, perheestä ja käymistään paikoista. Se kiinnostaa.

Digitaalisen kulttuurin tutkijatohtori, FM, Sari Östman Turun yliopiston Porin yksiköstä väitteli muutama vuosi sitten elämäjulkaisemisesta. Hänen mukaansa elämästä kertominen verkossa voi jopa muuttaa minuutta. Ahkera sosiaalisen median päivittäjä saattaa miettiä elämää julkaisujen kautta. Silloin kesken arkisten aherrusten voi herätä kysymys: minkälaisen päivityksen tästä saisi?

Östmanin väitöstutkimus osoitti, että todellinen ja tavallinen arki on aina ollut elämäjulkaisijoiden yleisöjen mielestä kiinnostavaa. Hän keräsi aineistoa vuosina 2008–2015 ja sitä ennen graduun 2006–2008.

"Kiiltokuvamaisuutta" eli kauniisiin, onnellisiin, siloitellusti esitettyihin asioihin keskittymistä kritisoitiin ja pidettiin epäaitona. Tosin moni tutkimuksessa mukana ollut kertoi haluavansa ihan oman mielialansa kohottamisen vuoksi keskittyä julkaisuissaan myönteisiin asioihin.

Muiden pienet arjen haasteet ja takaiskut ovat lohduttavia, onnistumiset ja arjen kauneus puolestaan toivoa antavia.

Sari Östman

– Niin sanotun todellisen ja tavallisen arjen esittämisessä oli yleisöjen mielestä se hyvä puoli. Se antaa elämäjulkaisijasta monipuolisemman ja samaistuttavamman kuvan. Siksi myös ajoittain kiertävä arkikuvahaaste on suosittu: se kamala tiskivuori voi kertyä kenen tahansa altaan ylle, pennejä voi joutua laskemaan viikkoa ennen tilipäivää, kersat voivat kiukutella ja pyöränkumi tyhjetä, kun on jo valmiiksi myöhässä, Östman listaa.

Kuvakaappaus Nakit ja mutsi -blogista
Kuvakaappaus Nakit ja mutsi -blogista.Yle

Toisaalta useimmat tietävät myös sellaiset tunteet, joita herää, kun kissa nukkuu auringonläikässä, perheen pienin sanoo "äiti mää lakattan sua", on jotain innostavaa odotettavaa tai kokee töissä tai harrastuksessa erityisen onnistumisen.

– Muiden pienet arjen haasteet ja takaiskut ovat lohduttavia, onnistumiset ja arjen kauneus puolestaan toivoa antavia. Riippuu pitkälti lukijan senhetkisestä mielentilasta, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ärsyttää.

Väritön makaronilaatikko on tylsää

Sari Östman muistuttaa, että tärkeintä elämäjulkaisemisessa on kiinnostavuus. Niin myönteisten kuin kielteisten päivitysten sisältöjen on herätettävä jonkinlaista vastakaikua. Pelkät "nyt aamupalaa" tai "sitten töihin" -päivitykset olivat Östmanin tutkimuksen mukaan lähinnä ärsyttäviä.

Kuva värittömästä makaronilaatikosta ei kerro kertojansa henkilökohtaisesta näkökulmasta mitään ja se vaikuttaa lukijasta turhalta.

Elämäjulkaiseminen on jatkuvaa tasapainottelua liian intiimin ja liian ulkokohtaisen välillä. Toiset kertovat avoimesti sairastelusta ja parisuhdeongelmista, ja toiselle jo lempielokuvien listaaminen Facebookissa voi olla liian intiimiä.

– Todellisen, tavallisen arjen elämäjulkaiseminen on onnistunutta, kun se antaa lukijalle tunteen, että kertoja jakaa jotain henkilökohtaista itsestään "juuri minulle" eikä tuputa asioita, jotka tuntuvat lukijasta kiusalliselta.

Avaamalla omaa elämää bloggari antaa luvan sen ruotimiselle

Päivi Sappinen ei kadu kirjoittamiaan tekstejä. Joskus on ikävän palautteen myötä tullut mietittyä, että jotain olisi voinut jättää kirjoittamatta. Enimmäkseen keskustelut ja kommentit ovat kuitenkin positiivisia. Pienellä paikkakunnalla palautetta tulee myös kylillä liikkuessa.

Aika paljon tulee sellaista palautetta, että kiitos kun kirjoitat.

Päivi Sappinen

– Aika paljon tulee sellaista palautetta, että kiitos kun kirjoitat. Kehutaan, että on hyviä ja tärkeitä juttuja.

Asiallinen palaute, kritiikkikin, on tervetullutta. Palaute, jossa ruoditaan kirjoittajan ulkonäköä, tuntuu turhalta.

Kun kirjoittaja on julkaissut juttunsa, alkaa odotus. Miten juttu otetaan vastaan ja miten siihen reagoidaan? Itsellekin vähän aroista asioista kirjoittamisen jälkeen vastaanottoa odottaa sydän pamppaillen.

– Varsinkin painoon ja parisuhteeseen liittyvät asiat ovat sellaisia, joista kirjoittaminen jännittää. Olen päässyt lopulta aika helpolla. Olisi voinut tulla todella paljon enemmänkin huonoa palautetta.