Lähes kaikki mitä olet halunnut tietää Arsista, mutta et ole rohjennut kysyä

Nykytaiteen suurkatselmus Ars 17 on taas täällä. Teimme pienen lukupaketin, jonka avulla pärjäät kahvipöytäkeskusteluissa.

kulttuuri
Nigerialaisen taiteilijan Odili Donald Oditan "Time Curve" -teoksen pystytys Kiasmassa.
Petri Virtanen / Suomen Kansallisgalleria

Lähdetään liikkeelle perusteista: Ars-sana on latinaa ja tarkoittaa taidetta.

Ars on Suomen vastine Venetsian biennaalille, toistuva jättiläisnäyttely, jossa esitellään sen hetken kiinnostavinta kansainvälistä nykytaidetta. Mukana on yleensä suomalaisia nykytaiteilijoita, mutta pääpaino on ulkomaisissa tekijöissä. Esimerkiksi tänä vuonna päänäyttelyn 24 taiteilijasta tai taiteilijaryhmästä viisi on Suomesta.

Jo pitkään Arsia on mainostettu Pohjolan suurimpana nykytaidenäyttelynä, ja sitä se saattaa hyvinkin olla. Taiteilijoita on useita kymmeniä, teoksia saattaa olla satoja ja kävijöitä parhaimmillaan lähes 200 000.

Keskuspaikka on Helsingissä, ensin se oli Ateneumin taidemuseossa ja vuodesta 2001 lähtien Kiasman nykytaiteen museossa. Mutta on Ars näkynyt myös muualla Suomessa. Esimerkiksi edellinen, vuoden 2011 Ars järjesti satelliittinäyttelyjä Maarianhaminaa ja jopa Tukholmaa myöten.

Taiteilija Jonathan Borofskyn teos  "The Hammering Men" ARS 83 taidenäyttelyssä.
Ars 83 oli monen mielestä kaikkien aikojen näyttely.Suomen Kansallisgalleria

Ars-näyttelyiden perään tavataan lisätä numeroita. On Ars 61, Ars 83, Ars 01 ja Ars 17. Numero viittaa vuoteen, jolloin näyttely järjestettiin.

Alkuvaiheessa tavoite oli järjestää Ars-näyttely joka neljäs vuosi, mutta siitä luovuttiin pian. Huomattiin, että näyttelyn rakentaminen on pienelle maalle niin suuri urakka, ettei sille kannata asettaa aikarajaa. Niinpä aikaa Ars-näyttelyiden välissä on saattanut kulua viisi, kuusi tai jopa 12 vuotta. Edellinen Ars järjestettiin vuonna 2011.

Ars-näyttelyllä voi olla jokin rajattu teema. Ars on esimerkiksi käsitellyt afrikkalaista nykytaidetta, realismia tai kuten tänä vuonna, internetin kaiken mullistanutta vaikutusta.

Osa Ars-näyttelyistä taas on pyrkinyt esittelemään kiinnostavinta nykytaidetta laajalla skaalalla ja teema on ollut korkeintaan suuntaa antava.

Ars on myös tutustuttanut suomalaiset uusiin taidemuotoihin, kuten vaikkapa informalismiin, installaatioon ja performanssiin.

Yleisnäkymä ARS 61 -näyttelystä Ateneumissa.
Ensimmäinen Ars vuonna 1961 muistutti varsin perinteistä taidenäyttelyä.Suomen Kansallisgalleria

Häkeltymistä ja tyrmistystä

Ars syntyi tarpeesta saada Suomeen kuuminta uutta kuvataidetta. Elettiin 1950-luvun loppua, kylmän sodan aikaa. Suomi taiteili Kekkosen johdolla idän ja lännen välissä ja ehkä hieman yllättäen ulkopolitiikka heijastui myös taidemaailmaan. Suomi uhkasi jäädä kulttuurisesti eristyksiin.

Ensimmäisen Ars-näyttelyn kansainvälisyys oli vielä varsin rajattua. Ars 61 esitteli Espanjan, Ranskan ja Italian nykytaidetta. Näyttelyn tunnetuimpia nimiä oli ranskalainen Jean Dubuffet, jota näyttelyn kuraattori Sakari Saarikivi luonnehti radiohaastattelussa "lapsen tai luolaihmisen henkeen toimivaksi taiteilijaksi". Toimittaja pelkäsi jo etukäteen katsojien häkeltymistä ja tyrmistystä.

Kohu ja provokaatio ovatkin liittyneet Arsiin alusta alkaen. Näyttelyiltä on odotettu rajojen rikkomista ja usein sitä on myös saatu. Ars 69:ssä lehtiotsikoihin nousi Edward Kienholzin bordellia esittävä tilateos. Miesten alastomuus ja homoseksuaalinen läheisyys David Hockneyn taiteessa puolestaan puhutti Ars 74:n yleisöä.

Kumpikaan taiteilija tai teos ei kuitenkaan nostattanut samanlaista tunnemyrskyä kuin nuori tanskainen Henrik Plenge Jakobsen. Ars 95:ssä esillä ollut installaatio rakentui tehosekoittimista ja ihmisen eritteistä. Vähäeleinen ulkomuoto tuskin havahdutti. Sen sijaan tehosekoittimen raoista tirskahteleva pilaantunut neste löyhkäsi niin, ettei osa yleisöstä kyennyt menemään lähellekään teosta, muistelee Maritta Mellais Ars 50 vuotta -kirjan artikkelissaan.

Seuraavaa, Ars 01:stä sitten moitittiin hajuttomaksi ja mauttomaksi.

ARS 95 -näyttelyssä on nähtävillä mm. Portia Munsonin "Vaaleanpunainen projekti"
Ars 06:n muovista väriloistoa.Lehtikuva

Ars ja suuri raha 

Raha on myös aina liittynyt Arsiin. Näyttelyiden rakentaminen on kallista ja Ars on tarvinnut sponsoreita. Se puolestaan on herättänyt huolta taiteen itsenäisyydestä. Näin oli viimeistään toisen Ars-näyttelyn aikaan vuonna 1969. Ars 69 nähtiin kaupallisena messutilaisuutena, jossa sielu oli myyty "Suurelle Rahalle".

Ensimmäinen näyttely, jossa raha oli näkyvästi esillä, oli Ars 83. Finnair ja edesmennyt SKOP-pankki olivat pääsponsoreita, mutta reaktiot olivat yllättäen maltillisia. Liekö merkki oraallaan olleesta juppikaudesta?

Seuraavaan Arsiin kului 12 vuotta ja sinä aikana sponsorit olivat tulleet rytinällä taiteeseen. Ars 95 muistetaan myös oheistuotteistaan, joihin kuului viinejä, pussilakanoita ja hierontaöljyjä.

Lama näkyi Ars-näyttelyissäkin ja Ars 06 oli jopa vaarassa peruuntua. Markkinointikeinoksi keksittiin teipata Kiasma yhdeksi suureksi Ars-mainokseksi. Idea toimi ja Ars 06 veti lopulta kaikkien aikojen ennätysyleisön, 185 000 kävijää.

Tämän vuotista Ars-näyttelyä, järjestyksessään yhdeksättä, ovat Kiasman nettisivujen mukaan tukeneet Jane ja Aatos Erkon säätiö sekä Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK.

Ars 17 avautuu perjantaina 31.3.2017.